Helena Åhman opiskeli maailmalla kovan luokan panttivankineuvottelijoiden opissa: ”Kun ihmiset kuulevat toisiaan, ihmeitä tapahtuu”

Kuunnella. Olla hiljaa. Toistaa. Helena Åhman tietää, miten meistä tulee parempia keskustelijoita. Ja keskusteluista antoisampia.

Paremmaksi keskustelijaksi voi oppia. Eikä se ole edes kovin vaikeaa, paljastuu, kun lukee tai kuuntelee keskusteluälykkyyteen perehtynyttä Helena Åhmania.

Hyvä keskustelija voi esimerkiksi peilata keskustelukumppaninsa sanomisia ja pitää näin keskustelun avoimena. Tähän tapaan: Kun tapaa ystävän viikonlopun jälkeen ja hän kertoo olleensa elokuvissa, olisi luontevaa kysyä, mitä hän kävi katsomassa. Mutta jos toistaakin hänen viimeiset sanansa ”ai, sinä kävit elokuvissa”, kannustaa toisen syventämään tai jatkamaan lausettaan.

– Saattaa olla, että ystävä sanoisi, että hänen oli pakko lähteä johonkin, koska koki olonsa yksinäiseksi, jolloin keskustelu lähtee ihan toiseen suuntaan kuin elokuvan nimeä kysyttäessä.

Syvä kiinnostus ihmismieleen

Helenan kotona työhuoneen seinällä roikkuu liuta diplomeja: Vuoden puhuja 2015, Suomen paras bisneskirja 2012 ja 2018, London School of Mediation -organisaation sertifikaatti sovittelijakoulutuksesta 2019.

Tuorein kirja Keskusteluälykkyys painetilanteissa on vastikään ilmestynyt. Sitä varten Helena opiskeli maailmalla kovan luokan panttivankineuvottelijoiden opissa, tapasi tunnettuja sovittelijoita sekä hyödynsi Harvardin kaltaisissa yliopistoissa tutkittuja neuvotteluoppeja.

Nyt Helenan kokoamia oppeja kuuntelevat suomalaiset yritysjohtajat. Moni neuvo pätee myös kotioloihin ja harrastuksiin.

– Ihminen on ihminen joka paikassa.

Helenan oma ura luokanopettajasta työpsykologiasta väitelleeksi tekniikan tohtoriksi on tuonut monta näkökulmaa johtamiseen ja ihmisten kanssa toimeen tulemiseen. Kaiken ydin on ollut syvä kiinnostus ihmismieleen.

– Olen ollut lapsesta asti tarkkailija. Kesti aika kauan, ennen kuin ymmärsin, että kaikki eivät tarkkailekaan ihmisiä ja ympäristöä samalla lailla kuin minä.

Kyvystään hän kiittää lähipiiriään, jossa on aina ollut ihmisiä erilaisista uskonnollisista, poliittisista ja taloudellisista lähtökohdista.

– Minulle syntyi tutka huomaamaan, milloin jokin asia herättää tunteita tai halutaan ohittaa. Tästä on ollut hyötyä työelämässä. Huomaan herkästi ihmisten pienetkin reaktiot.

”Kuolen pystyyn, jos en pääse oppimaan uutta”

Luokanopettajaksi Helena ei jäänyt, mutta valmistumispäivään liittyy tärkeä oivallus.

– Meille sanottiin, että opettajan tehtävä on lasten kokonaispersoonallisuuden kehittäminen. Mietin, että en vielä ole kehittänyt omaanikaan riittävästi.

Helena halusi olla parempi itsensä johtamisessa. Ajatuksesta alkoi työura, joka on vienyt kansainvälisiin ja kotimaisiin tehtäviin, johtoryhmäkokouksiin ja kouluttamaan yritysjohtajia. Väitöskirjansa hän teki oman mielen johtamisesta. Hän on myös suggestoterapeutti.

Yrittäjä Helena on ollut 15 vuotta. Se sopii naiselle, jolle vapaus on tärkeää ja joka haluaa tehdä itselleen merkityksellisiä asioita.

– Vaikka monelle työn ja vapaa-ajan erilleen jakaminen on hyvää ja hyödyllistä, minulle se ei ole tärkeää. Kerran asiakas soitti minulle ja kysyi, onko minulla nyt loma-aika. Mietin hetken ja sanoin, että en minä tiedä.

Helenalle vapaa-aikaa on se, että hän käy kuuntelemassa muita johtamisen, valmentamisen ja ihmismielen ammattilaisia sekä tapaa aivan eri alojen ihmisiä eri puolilta maailmaa. Tai matkustaa kerran vuodessa Toscanaan rakkaalle valokuvauskurssilleen.

– Kuolen pystyyn, jos en pääse oppimaan uutta.

Keskusteluälykäs on myös tunnerohkea

Bisneskirjoihinsa Helena yhdistelee useita tieteenaloja, tarinoita ja omia valokuviaan. Dekkareihinsa faktaa ja valokuvaa. Luentoihinsa musiikkia Suurlähettiläiden keulahahmon Jussu Pöyhösen kanssa.

– Rajojen yli ja ohi katsominen on minun juttuni.

Nyt Helena on paneutunut keskusteluälykkyyteen painetilanteissa, sillä se on vähälle huomiolle jäänyt aihe, vaikka me ihmiset teemme pahimmat virheemme juuri paineen alla.

Keskusteluälykkyydellä Helena tarkoittaa sitä, miten ihminen oivaltaa asioita vaativan keskustelun, neuvottelun tai konfliktin aikana.

– Jos haastavassa tilanteessa ei ymmärrä omaa olotilaansa, todennäköisesti ei myöskään oivalla asioita parhaalla mahdollisella tavalla.

Tuolloin ihmiset helposti asettuvat toi­siaan vastaan.

– Väittely voi olla hedelmällinen, mutta en ole löytänyt ihmistä, joka saisi väittelemällä toisen mielipiteen muuttumaan. Hankalimmissa tilanteissa se johtaa tennismatsiin. Pallo lentää puolelta toiselle eikä vie asiaa eteenpäin.

Siksi on hyvä oppia luomaan tunnesiteitä ja kytköksiä toisen osapuolen kanssa silloinkin, kun kaikki ei toimi, kuten itse haluaa.

– Usein ajatellaan sitä, voitatko sinä vai minä, kun kannattaisi keskittyä siihen, miten päästään samalle puolelle toisen kanssa. Se ei välttämättä tarkoita sitä, että muuttaa omaa mielipidettä, vaan että pystyy luomaan jonkinlaisen kytköksen toiseen.

Painetilanteessa on tärkeä miettiä tarkasti, mitä sanoo ja mitä ei. Pitää hyväksyä omat ja toisen tunteet.

– Jos pyörittää vain omaa juttuaan, aika moni viesti menee ohi, koska havainnot ovat puutteellisia. Silloin kannattaa ottaa askel taaksepäin ja unohtaa hetkeksi, mitä mieltä itse on ja kuunnella toista aidosti.

Keskusteluälykäs tarvitsee keskustelu- ja tunnerohkeutta.

– Luontaisestihan me menemme tunnepuolella helposti pois epämiellyttävästä lähelle miellyttävää. Pelkäämme, mitä tunteita keskustelu itsessä ja toisessa herättää.

Toki on rohkeita – ja liiankin rohkeita – suoraanpuhujia.

– Mutta suoruudesta ei ole hyötyä, ellei se tule tavalla, jolla toinen voi ottaa sen vastaan.

Jotkut taas eivät uskalla olla suoria vaan voivat olla niin myötätuntoisia, että heidän viestinsä vesittyy.

Paljon myös vaietaan. Huipputason johtoryhmässäkin voi olla asioita, jotka jäävät puhumatta.

Keskustelurohkeuttaan voi kehittää

Miten opetella keskustelu- ja tunnerohkeaksi?

Kannattaa pohtia, mitä aiheita itse mielellään välttelee.

– Juuri niistä todennäköisesti kannattaisi keskustella.

On myös hyvä miettiä, minkä vuoksi pelkää omia tai toiselle aiheuttamiaan tunteita.

Toimiva keskustelunaloitus hankalissa tilanteissa on vaikkapa: ”En tiedä, osaanko sanoa tämän oikealla tavalla.”

– Saat jo anteeksi siinä. Tai voit kysyä ”olenko oikeassa tulkitessani tämän asian näin?” Tai ”saanko olla utelias, mutta mitä ajattelet tästä?”

Joka kerta kun rohkaistumme käymään keskustelun, joka ei tunnu helpolta, se kehittää keskustelurohkeutta.

Haastavista tilanteista voi opetella jopa tykkäämään. Parhaimmillaan painetilanne on positiivinen kokemus ja nostaa esiin omia vahvuuksia: selvisin tuollaisestakin, vaikka en olisi uskonut.

– Työelämässä on sitä paitsi hyödyllistä hyväksyä se, että tuntee itsensä joskus epävarmaksi ja pystyy silti toimimaan. Jos ei ole sinut tämän asian kanssa, se alkaa kuormittaa.

Joskus hiljaisuus on viisautta

Helena kehottaa suhtautumaan keskusteluälykkyyteen salapoliisin lailla. On erilaisia johtolankoja ja keinoja, joita kokeilla. Eikä aina onnistu.

– Epäonnistumisesta ei kukaan tykkää, mutta kokemus ei mene hukkaan, jos siitä oppii jotain.

Kun tiedostaa, mitä vaikeassa tilanteessa itselle tapahtuu, tunnistaa myös riskihetken. Silloin kannattaa pysähtyä edes pariksi minuutiksi ja rauhoittaa oma mieli ennen keskustelukumppanin kohtaamista. Yksi yksinkertaisimmista ja tehokkaimmista rauhoittumiskeinoista on hengittää syvään niin, että uloshengitys on hiukan pidempi kuin sisäänhengitys.

Oman jännityksen voi myös opetella tulkitsemaan toisin: Jos kädet hikoavat, voi ajatella, että se on vain elimistön valmistautumista. Olenpa innostunut tästä! Onpa asia minulle merkityksellinen!

Kun itsellä on turvallinen olo, pystyy luomaan ilmapiirin, jossa myös vastapuoli voi kokea oman olonsa mahdollisimman turvalliseksi. Silloin jää tilaa ymmärrykselle.

On myös hyvä tarkkailla, käykö samaa keskustelua toisen osapuolen kanssa. Toinen voi puhua puhtaista faktoista. Toinen käykin mielessään tunnekeskustelua ja pohtii vaikkapa, tykkääkö tuo toinen minusta tai vaikuttaako tämä keskustelu minun uraani. Ellei huomaa toisen erilaista fokusta, menee pahasti pieleen.

– Kun huomaa toisen ymmärtäneen väärin, voi pakittaa ja sanoa, että ”oho, sanoinpa vähän kömpelösti”.

Hyvä yleissääntö hankalissa keskusteluissa on suunnata huomio toiseen ihmiseen eikä siihen, mitä itse sanoo seuraavaksi.

– Välillä me kuuntelemme vastataksemme emmekä ymmärtääksemme. Kun ihmiset kuulevat toisiaan, ihmeitä tapahtuu.

Joskus on viisasta olla vain hiljaa.

– Jos kysyy vaikean kysymyksen ja toinen menee hiljaiseksi tai alkaa takellella, kannattaa olla hiljaa. Tyypillisestihän me alamme tuossa tilanteessa selittää. Mutta sillä pilataan toisen ajatusprosessi.

Haastavia tilanteita voi ja kannattaa treenata etukäteen. Suuri viisaus on: mitä suuremmaksi paine kasvaa, sitä lyhyempinä puheenvuorot kannattaa pitää.

Pahimmillaan käämin palamiset päätyvät someen riepoteltaviksi.

– Sellaisessa tilanteessa saattaa kuitenkin olla kyse ihan fiksusta ihmisestä, joka ei stressin alla ole vain huomannut, mihin on menossa tai valumassa. Tällöin tilannetaju häviää.

En ole löytänyt ihmistä, joka saisi väittelemällä toisen mielipiteen muuttumaan.”

”Elän elämäni luovinta aikaa”

Helenan omat valtit elämässä ovat joukko palautumiskeinoja, lähipiiri ja ystävät.

– Minulla on hyviä ystäviä, joille voin soittaa vaikka keskellä yötä. On hirmu tärkeää, että elämässä on paikkoja, joissa voi sanoa ihan mitä vain ja tietää, että sinua ymmärretään – tai ainakin reilusti sanotaan, että eikö tuo ole vähän tyhmää.

Ja sitten on Psyko, kolmevuotias saksanpaimenkoira. Samanrotuinen seuralainen kuin lapsena Kankaanpäässä. Merenrantalenkille kaksikko lähtee, oli keli mikä tahansa.

– Koiran hankkiminen ei ollut järkipäätös. Se on rajoittanut emännän menemisiä. Reissut ovat lyhentyneet ja harventuneet.

Mutta rakas Psyko on. Kun Helena kirjoittaa työhuoneessaan, Psyko makaa uskollisesti vieressä ja huokailee.

Helena nauttii töiden tekemisestä kotona. Silloin saa katsoa vuodenaikojen mukaan muuttuvaa rantamaisemaa Helsingin Arabianrannassa.

– Elän elämäni luovinta aikaa. Haluan pitää ajatuksen auki. Koskaan ei tiedä, mitä vastaan tulee. On ihmisiä, jotka tietävät jo varhain, mikä heistä tulee isona. Minä en tiedä vieläkään.

Hän on huomannut viime vuosina palanneensa asioihin, jotka kiinnostivat nuorena. Muutama vuosi sitten hän piti sapattivapaan ja opiskeli valokuvausta New Yorkissa. Siellä hän alkoi ottaa laulutunteja. Nyt on tekeillä toinen dekkari.

– Myös vapauden tarve on kasvanut.

On elämässä ollut vaikeitakin aikoja.

– Mikään koulutus ei suojaa kriiseiltä, ja esimerkiksi satunnaiset ihmissuhteisiin liittyvät haasteet kuuluvat elämään. Mutta jos jokin on notkahtanut, muut alueet ovat kannatelleet. Vaikeintahan on, jos sattuu monta putoamista yhtä aikaa.

– Kyllä omakin elämäni olisi voinut mennä toisin. Nuorena olisin huonolla tuurilla saattanut päätyä tekemään paljon epäsuotuisampia valintoja. Aikuisenakin olen ajoittain hakenut omaa paikkaani.

Helena on erityisen onnellinen siitä, että hänellä on elämässään monia mahdollisuuksia.

– Se ei ole suinkaan itsestään selvää. Sanotaan, että Suomi on maa, jossa kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet ja sattumat. Ei ole. En sitä usko.

Tarinoita siitä hän kuulee vapaaehtoistyössään Kriisipuhelin-päivystyksessä.

– Koska olen saanut itse paljon, halusin ryhtyä työhön.

Helenaa huolestuttaa, että vain kolmasosaan kriisipuheluista on resursseja vastata. Joka vuorokausi päivystyspuhelimeen soittavien avuntarvitsijoiden joukossa on yhdeksän itsetuhoista ihmistä.

Keskusteluälykkyydelle ja tunnetaidoille on tarvetta silloinkin.

– Yhdellä pienellä sanalla, eleellä ja äänensävyllä voi olla suuri merkitys, vaikka itse ei sitä tiedä.

Juttu on julkaistu Annassa 2/2020.

Lue myös: Eva Biaudet joutui vihapuheen kohteeksi: ”Minut yritetään vaientaa”