Yrittäjänä työskentelevä Maria: Näin jooga muutti tapaani johtaa

Maria Ruokokoski on joogasalissa tyyni, kärsivällinen ja vahvasti läsnä. Jotain tästä kaikesta säilyy mukana silloinkin, kun hän aloittaa kiireisen maanantain painamalla napista auki valtavan automaattioven Malmin K-citymarketissa.

Alaspäin katsova koira. Soturi ykkönen. Maria Ruokokoski, 47, ohjaa aloittelijoita lempeällä äänellä, rauhallisesti ja liikaa vaatimatta.

Eteentaivutus selkä suorana.

– Ota se tiiliskiven näköinen blokki käsien alle, jos selän taivutus tuntuu liian rankalta. Ei ole tarkoitus, että sattuu.

Loviisassa sijaitsevan hyvinvointikeskus Villa Mandalan detox-retriitissä opetellaan stressinhallintaa joogan avulla.

Kun Maria istuu oppilaiden edessä, hänen katseensa vaeltaa hetkittäin ikkunasta ulos. Jos ei näkisi suomalaista havumetsää sen takana, hänet voisi hyvin kuvitella istumaan hiekkarannalle Intiaan. Sinne hän pian lähteekin, mutta sitä ennen, aamu aamun ja viikko viikon jälkeen, hän lähtee Helsingin Malmin ostoskeskukseen. Siellä on hänen elämänsä toinen puoli.

Management by käppäily

Tomaattimurskapurkit ovat sotilaallisessa ojennuksessa. Vesimelonit pullistelevat vihreyttään omassa laarissaan; ne ovat tänään tarjouksessa. Kivennäisvesi- ja oluthyllyjä täydennetään viikonlopun jälkeen. Eläkeläisparlamentti on koolla marketin kahvipisteessä.

Kauppias Maria Ruokokoski on aloittanut työpäivänsä jo kotona vastaamalla sähköposteihin. Yhdeksän kieppeillä hän on hurauttanut autolla Malmille. Tapaamiset täyttävät päivän: jätehuolto, leipomo, Ruokakesko, työterveyshuolto, tavarantoimittajat, siivousliike, kiinteistöstä vastaava yritys, tavaratalopuolen johtaja, asiakaspalvelupäällikkö…

– Myymäläpäällikön kanssa palaveeraan joka päivä. Yritän jokaisena työpäivänä myös vaihtaa edes jonkin sanan jokaisen työntekijän kanssa. Olen tehnyt paljon työtä avoimen ilmapiirin saavuttamiseksi, ja se näkyy: monella on minulle asiaa, Maria kertoo.

Vaikka paperityöt, kuten laskut ja kirjanpito, jumiuttavat työpöydän ääreen, Maria kuljeskelee ympäri myymälää aina kun vain ehtii. Hän kutsuukin johtamistyyliään ”management by käppäilyksi”.

Myymälässä ei tarvitse kulkea monta metriä törmätäkseen kauppiaan tärkeimpään kontaktiin eli asiakkaaseen. Missä ketsupit? Missä kaurahiutaleet?

Maria pyörittää miehensä Jyrki Rannan kanssa jo neljättä kauppaansa. Yhdeksän vuotta sitten mies poti keski-iän kriisiä ja päätti ryhtyä ruokakauppiaaksi. Maria mietti kaksi viikkoa, jättääkö hyvä työpaikka Sinebrychoffin markkinoinnissa. Sitten hänkin irtisanoutui. Hänestä tuli, ei kauppiaan rouva, vaan rouva kauppias, kuten hän napakasti asian ilmaisee.

Ensimmäisessä kivijalkakaupassa Tampereen Hervannassa pariskunta oppi kantapään kautta, miten ruokakauppaa pidetään. Molemmat tekivät pitkiä työvuoroja seitsemänä päivänä viikossa. Kaikki piti opetella alusta asti. Miten sopimukset tehdään? Miten liha leikataan? Mitä maitokaapissa tapahtuu?

– Enää en ole töissä kellon ympäri enkä kuvittele olevani korvaamaton. Homma pyörii, koska olemme ohjeistaneet, delegoineet ja luottaneet, hän sanoo.

Marian tärkein tehtävä on pitää huolta, että asiakas saa sitä, mitä toivoo, ja että henkilökunnalla on mahdollisimman hyvät työolot. Keskikoisessa K-citymarketissa on satakunta työntekijää, joista vajaa puolet on yrittäjäpariskunnan palkkalistoilla. Muusta kuin ruokakaupasta vastaa keskusliike.

”Joogan ansiosta olen opetellut myös luopumaan ja sanomaan ei”

Jooga hivuttautui osaksi Marian elämää vähitellen. Odottaessaan toista tytärtään vuonna 1997 Maria kokeili äitiysjoogaa, ja pian astanga valikoitui joogalajeista mieluisimmaksi. Se pysyi aina jollain tavalla menossa mukana, vaikkei kovin aktiivisesti. Kunnes tuli vuosi 2012.

Se veteli viimeisiään, joulu oli jo ohi, mutta Goalla lomailevalla perheellä oli edessään vapaapäivien lupaavan pitkä jono. Joogakurssilla Maria katseli opettajaa, viisikymppistä englantilaista naista, joka oli jättänyt bisneshommat ja kouluttautunut joogaopettajaksi.

– Ajatus oli yhtäkkiä ihan selkeä: miksi minäkin en voisi? En aikaillut hetkeäkään vaan varasin jo Intiasta paikan koulutukseen Suomessa. Ensimmäiset omat oppitunnit pidin henkilökunnalleni kaupassa. Siitä se lähti, toinen ammatti, Maria kertoo.

Nykyisin Maria opettaa Yoga Nordicin studioilla Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla sekä Studio Yinillä Helsingissä. Hän pitää myös stressinhallintakoulutuksia Villa Mandalassa.

Hurahtaneen olisi helppoa täyttää joogalla kaikki illat ja vapaapäivät. Intohimosta meinasi tulla Marialle yksi hektisen elämän lisäkiireistä. Onneksi jooga on muutakin kuin notkeita asentoja.

– Joogan ansiosta olen opetellut myös luopumaan ja sanomaan ei. En voi hosua kaikkialla, jos haluan olla läsnä siinä, mitä teen. Se on vaikeaa, sillä olen kiinnostunut niin monesta asiasta. Jos en joogaisi, selaisin varmaan juuri nytkin työväenopiston kurssiohjelmaa.

Vieläkin Maria innostuu helposti, mutta nyt hän saattaa jo sanoa itselleen: mietitäänpä yön yli. On helpottavaa, kun jokaiseen kiinnostavaan juttuun ei tarvitse reagoida heti sanomalla mielipidettään tai ryhtymällä saman tien toimeen.

Kaikesta ei tarvitse vastata yksin eikä itse. Ja sekin pitää hyväksyä, että kaikki ei mene niin kuin suunnittelee.

– Inhosin työvuorolistojen tekemistä, mutta en halunnut päästää niihin liittyvää valtaa käsistäni, sillä listat ovat johtamisen ydintä. No, nyt listat tekee myymäläpäällikkö, ja erinomaisesti tekeekin. Ja minä olen tyytyväinen, että päästin irti.

Kotona Maria aloittaa aamunsa joogamatolla. Parhaimmillaan hän ehtii tehdä koko astangasarjan, joka kestää puolitoista tuntia.

– Vaan eipäs hurskastella. Aina se ei tosiaankaan onnistu. Joskus en ehdi matolle ollenkaan. Tänään tein vain kolme aurinkotervehdystä.

Seuraa lisää tunnustuksia. Aamuyöllä nukkuminen on vaikeaa. Maria valvoo usein vaikkei omasta mielestään ole ollenkaan stressaantunut. Kaksi aikuista tytärtä reissaavat omilla teillään. Joskus Maria muistelee yöllä valvoessaan heidän syntymiään, sillä niistä jäi niin hyvät ja vahvat muistot.

Aarrekartat auttoivat löytämään omat unelmat

Musta essu ja farkut, raitapaita, hiukset kiinni, jalassa OTZ-pellavakengät. Työasussa voi tarvittaessa auttaa ruuhkahuippuina tiskin takana tai täyttää hyllyjä, vaikka enimmäkseen Marian työpäivä on henkilöstöasioiden hoitamista. Rekrytoimista, työsopimusten tekemistä ja ennen kaikkea henkilökunnasta huolehtimista.

– Meillä on työnjako: Jyrki hoitaa bisneksen, minä ihmiset. Minä kysyn häneltä, miten meillä menee, ja hän minulta, miten heillä menee, Maria sanoo.

Omien elämänvalintojensa kautta hänellä on ymmärrystä ja uskallusta kannustaa ihmisiä tekemään sitä, mikä tuntuu oikealta. Jos asiakaspalvelu saa sydämen sykkimään, ei kannata istua paperipinon takana.

– Joillekuille on ollut uutta se, että kysyn, miten viikonloppu kotona meni. Kysyn myös paljon muuta.

Kehityskeskusteluissa Maria saattaa kysyä, tunnetko olevasi oikeassa ammatissa. Ja jos vastaus on ei, siitä ei seuraa miinusmerkkejä esimiehen kirjanpitoon. Moni ajautuu kaupan alalle ilman, että se on tietoinen päätös. Jos aikanaan on jäänyt miettimättä, mitä oikeasti haluaa, se on yhä mahdollista. Ja niin on syntynyt uusia uria.

Ei pidä ruveta itse itselleen esteeksi, on Marian motto.

Työhyvinvoinnista kertoo omaa numerokieltään se, että Marian porukoissa sairauspoissaolojen määrä on harvinaisen pieni.

Marian työhuoneen seinillä on hyvässä järjestyksessä aarrekarttoja, joihin on lehdistä leikattu otsikoita ja kuvia.

Aarrekarttoja Maria oppi tekemään Valmentamon life coach -koulutuksessa, jonka hän suoritti pari vuotta sitten. Tavoitteena oli saada työkaluja henkilöstöjohtamiseen.

Samalla tuli pohdituksi syvällisesti omaa elämää, arvoja ja tavoitteita. Ne piirtyivät kartoiksi, jotka nyt muistuttavat noista pohdinnoista.

– Oli kiire. Oli haasteita töissä. Toinen tytär oli vaihto-oppilaana, mikä merkitsi muutoksia perhedynamiikassa. Mies täytti 50, enkä minäkään enää nuorentunut. Toivoin ja tein paljon töitä parisuhteen eteen. Myös aarrekarttoja. Niissä on paljon rakkautta käsitteleviä kuvia, koska kaikessa on kysymys rakkaudesta – oli sitten ”pöydällä” lapsi, aviopuoliso, työ, jooga tai ruoka, Maria sanoo.

– Kun niitä katselee nyt vuosia myöhemmin, yllättävän moni toive on toteutunut, hän sanoo.

Marian ja Jyrkin avioliitto on kestänyt yli 20 vuotta.

– Uskoi sitten aarrekarttoihin tai ei, ajatuksilla on voimaa. Toiveilla ja unelmilla on voimaa.

Life coach -valmennus on opettanut Marian arvostamaan omia tuntemuksiaan.

– Jos itse voi hyvin, jaksaa olla parempi muillekin. Hyvä elämä on rehellisyyttä itselle ja muille. En enää hermostu läheskään yhtä helposti kuin ennen. Ja minä olen ollut meillä se, joka raivoaa.

Ei haittaa, vaikka joku katsoo vinoon

Henkilökunnan kahvihuonetta vastapäätä on tavallinen valkoinen ovi, ja sen takaa paljastuu jotain yllättävää. Ennen tupakkalakia huoneessa savusi kuin merimieskapakassa. Seiniin pinttynyt haju oli sen mukainen.

Yhtenä heinäkuisena päivänä Maria sai puuskan. Aamulla hän tyhjensi huoneen, ja paikalle hälytetty siivousfirma pesi kaiken lattiasta kattoon. Sen jälkeen Maria maalasi seinät ja rakensi trukkilavoista, patjoista ja tyynyistä leposohvat. Myöhään illalla kaikki oli valmista.

Seinien pehmeät värit ja tunnelmallinen valaistus tekevät huoneesta rauhallisen keitaan. Se on kuin rantakahvila Goalla; vain valtameren pauhu puuttuu.

Huone on lepohuone koko henkilökunnan käyttöön. Siellä pidetään kehityskeskustelut, ja siellä voi levätä migreenin iskiessä tai muuten vain rauhaa kaivatessaan. Ihan varauksetta huonetta ei kuitenkaan ole opittu käyttämään.

– Ei siellä kauhean usein ketään käy. Ilahdun aina, kun näen tyynyjen asennosta, että joku on ehtinyt sinne hiukan lepäämään. Usein kehotan, että mene hyvä ihminen huokaisemaan hetkeksi, jos on sellainen tilanne.

Niin hän tekee itsekin, makaa välillä peiton alla, vaikka joku katsoisikin vähän vinoon.

Lue lisää:

 Pieni hetki, iso ilo – Poimi Kylli Kukkin ja muiden joogaohjaajien voimanlähteet!

Liikuntaan liittyvät myytit – Unohda nämä neuvot, jos haluat kohottaa kuntoasi

7 yllättävää vinkkiä unettomuuteen – Nämä keinot auttavat sinua nukahtamaan