Työ ja raha

Tähdille glamour-iltapukuja suunnitteleva Riikka Ikäheimo luottaa intuitioon: Jos jotain haluan, elämä tuo sen eteeni

Pitsisten glamour-iltapukujen suunnittelija Riikka Ikäheimo, 27, kärsii lukihäiriöstä. Koulussa hän sinnitteli omalla tavallaan, ja myöhemmin hän oppi tekemään töitä omalla tavallaan. Tärkeintä on luottaa intuitioon.

Teksti:
Piia Sainio
Kuvat:
Paula Kukkonen/Otavamedia

– Minua ei innosta muoti vaan tyyli. Haluan olla taiteilija ja tehdä uniikkeja asuja, nähdä miten ne lähtevät elämään omaa elämäänsä, Riikka Ikäheimo sanoo.

Pitsisten glamour-iltapukujen suunnittelija Riikka Ikäheimo, 27, kärsii lukihäiriöstä. Koulussa hän sinnitteli omalla tavallaan, ja myöhemmin hän oppi tekemään töitä omalla tavallaan. Tärkeintä on luottaa intuitioon.

Unesta on nyt seitsemän vuotta, mutta Riikka Ikäheimo, 27, muistaa sen edelleen selkeästi. Unessa hänellä oli päällään musta, pitsinen iltapuku. Hän asteli tutun yökerhon portaita kohti tanssilattiaa.

Todellisuudessa hän asui Vantaalla vanhempiensa luona, lukio oli juuri päättynyt. Riikka oli hakenut ravintola-alan kouluun, koska oli aina haaveillut siitä, että pääsisi töihin lentokentälle. Ensimmäisen koulupäivän jälkeen hän oli tajunnut, että ala oli väärä hänelle.

Mutta uraa ehtisi miettiä myöhemminkin, ensin pitäisi opetella ompelemaan. Riikka nimittäin päätti tehdä unessa näkemänsä mustan pitsipuvun.

Hän pyyteli Paula-äidiltään ompelukonetta lainaksi, useaan kertaan. Äiti ei käsittänyt, miksi Riikka halusi ompelukoneen. Eihän tytär edes osannut ommella! Eikä tällä ollut mitään käsitystä kaavoista tai malleista.

Kankaaksi Riikka hankki halpaa mustaa pitsiä Eurokankaasta.

– Siitä puvusta tuli ihan hirveä, mutta onneksi tein sen, Riikka kertoo kaksiossaan Espoossa.

– Kun olin ommellut ne muutamat saumat, joilla kuvittelin pärjääväni, ja otin mekkoa irti koneesta, sanoin äidille, että nyt tiedän, mitä haluan tehdä elämässäni. Minusta tulee vaatesuunnittelija. Tämä on niin hienoa!

Vanhemmat istuivat sohvalla ja tuijottivat tekelettä ihmeissään. Sitten he katsoivat toisiaan, ja lopulta Paula sanoi ainoalle lapselleen, että vau, tosi upea! Panu-isäkin kehaisi, että sinusta voi, Riikka, tulla vielä ihan mitä vain.

– Eivät he ehkä uskoneet siihen niin paljon kuin minä. Aina he ovat kuitenkin korostaneet sitä, että kun tarpeeksi yritän, pystyn mihin vain.

Vanhemmat olivat periksiantamattomuudellaan tehneet hyvän uran jo ennen lapsen tuloa. Isä oli kuusikymppinen Riikan syntyessä, äiti nelikymppinen.

”Eihän minussa mitään vikaa olekaan”

Yrittänyt Riikkakin on, aina. Kouluaikoina hän teki joka päivä läksyjä pari tuntia ja pänttäsi kokeisiin viikkokaupalla, jotta olisi edes päässyt läpi. Kaverit kertasivat kokeisiin pari iltaa ja saivat kiitettäviä.

Riikka ei kertonut ongelmistaan kellekään, ihmetteli vain, oliko hän tosiaan niin tyhmä, ettei pärjännyt koulussa edes hurjasti puurtamalla. Kokeissa ja oppitunnilla hän saattoi vastata aivan eri asiaan kuin siihen, mitä kysyttiin. Kirjoitusvirheitä oli paljon.

Yläasteella opettajilta riitti ymmärrystä, mutta isossa lukiossa useimmat opettajat vain pitivät Riikkaa laiskana – kunnes viimeisellä luokalla luokanvalvoja alkoi epäillä lukihäiriötä. Testi vahvisti epäilykset oikeiksi.

Silloin ruotsinopettaja alkoi antaa hänelle yksityistunteja, jotta Riikka ylipäätään pääsisi lukiosta läpi. Opettaja kokeili erilaisia opetusmetodeja kuin yleensä.

– Kuukaudessa opin kaiken, mitä en ollut kolmessa vuodessa oppinut. En vain oppinut samoilla keinoilla kuin muut, Riikka toteaa.

– Tuli sellainen olo, että eihän minussa mitään vikaa olekaan.

Pariisilainen koulu oli pettymys

Kun haaveet pukusuunnittelijan urasta olivat heränneet, Riikka pyrki useaan alan oppilaitokseen, muttei päässyt edes pääsykokeisiin. Hän vietti aikaansa kirpputoreilla ja haaveili siitä, että näkisi luomuksiaan jonain päivänä Linnan juhlissa tai Hollywood-leffassa.

Kotona hän laittoi pyörimään Marilyn Monroen elokuvan Kuinka miljonääri naidaan ja istui purkamaan kirppislöytöjensä saumoja ymmärtääkseen, mistä vaatteet koostuivat. Purkamiaan paloja hän käytti kaavojen tapaan, ja teki niiden avulla uusia mekkoja vanhoista verhokankaista. Erikoiset kuosit tekivät joka mekosta uniikin, erilaisen kuin muut.

Pitsi sopi Riikan tapaan työskennellä. Se antoi paljon anteeksi, peitti aloittelijan virheet alleen. Mekkoja meni kaupaksikin yhteen pikku putiikkiin.

21-vuotiaana Riikka oli kesälomamatkalla Pariisissa, kun hän tajusi, että vaatealaa voisi opiskella myös muualla kuin Suomessa, vaikkapa Ranskassa. Maailmankuulussa muotialan oppilaitoksessa, Esmodissa, oli sopivalta kuulostava kesäkurssi, ja kaiken lisäksi Riikka hyväksyttiin mukaan. Sinne siis.

Kurssi oli pettymys.

– Siellä vain leikattiin ja liimattiin. Silti minut valittiin kurssilta kolmen parhaan joukkoon, ja olisin päässyt opiskelemaan Esmodiin kolmeksi vuodeksi. En ottanut paikkaa vastaan, vaan ajattelin, että tällä kaupungilla on minulle vielä jotain muuta tarjottavaa, Riikka sanoo.

Sitten hän soitti kotiin ja kertoi jäävänsä Pariisiin.

Riikalla oli kaksi viikkoa aikaa löytää töitä. Asunnon alakerrassa eräs vanha herra piti valokuvausliikettä, ja hänen luonaan Riikka kävi joka aamu tulostamassa 50 kopiota ansioluettelostaan. Pinkan kanssa hän lähti kiertämään pikkuliikkeitä ja kyselemään töitä.

Töitä ei ollut vielä viikonkaan jälkeen. Kotiin soittaessaan Riikka itkeä nyyhkytti. Hän ei tulisi ikinä saamaan töitä, koska ei osannut ranskaa. Ei, vaikka yrittäisi parhaansa.

– Äiti lohdutti, että ethän sinä tarvitse kuin sen yhden myöntävän vastauksen. Iskä oli oudon hiljainen. Sitten hän sanoi, ettei mikään ihme, ettet saa töitä. Asenteestasi huomaa, että olet jo luovuttanut. Siksi kukaan ei palkkaa sinua.

Puhelun jälkeen Riikkaa suututti. Hänkö luovuttanut? Hänhän oli etsinyt töitä joka päivä aamusta iltaan. Suuttumuksen hälvettyä uusi ajatus nousi pintaan.

Seuraavana aamuna Riikka lähti kierrokselleen uudella, iloisella asenteella. Hän käveli korukauppaan, josta oli itsekin ostanut korun. Kävi ilmi, että omistaja oli avaamassa uutta liikettä ja tarvitsi jonkun, joka osasi englantia. Riikka sai paikan sillä ehdolla, että hän opettelisi ranskaa.

”Ei itseään voi löytää, ihmisen pitää luoda itsensä”

Hollywood-tähti Hilary Swank kulki saman kielikoulun käytävillä, jossa Riikka kävi ranskantunneilla. Hilary oli juuri sellainen tähti, jonka päälle Riikan tekemä iltapuku sopisi. Juttusille suomalaistyttö ei kuitenkaan uskaltautunut. Sen sijaan hän ujutti itsensä Pariisin muotiviikoille ja tapasi amerikkalaisen stylistin ja tv-kasvon Rachel Zoen.

– Olin pitkään ihaillut Rachelia. Hän oli minulle tosi mukava ja kehotti vain uskomaan itseeni. Oli todella hienoa tavata joku, joka oli tehnyt unelmistaan totta.

Pukusuunnittelijan uran kannalta toistaiseksi tärkein kohtaaminen tapahtui kaukana näytöslavoilta. Eräänä syysiltana Riikka oli kävelyllä ja huomasi pienen kaupan ikkunassa niin hienoa pitsiä, ettei hänellä ikinä voisi olla varaa siihen.

Hän kuitenkin avasi kaupan oven ja astui sisään liikkeeseen, jonka seiniä kangaspakat peittivät lattiasta kattoon. Pitsi olikin halvempaa kuin Riikka oli luullut. Tuona iltana hän löysi tyylinsä suunnittelijana.

Nykyään Riikka käy kaupassa neljästi vuodessa ja ostaa pitsiä matkalaukullisen.

– Lähdin Pariisiin etsimään itseäni, mutta tajusin siellä, että ei itseään voi löytää. Ihmisen pitää luoda itsensä, Riikka sanoo.

Eräänä yönä Riikka heräsi päässään takovaan ajatukseen: Stockmannilla on minulle töitä. Kello oli 23.40, kun Riikka avasi tietokoneen ja tutki tavaratalon työpaikkailmoituksia. Vapaana oli myyjän paikka hääpukuosastolla, mutta hakuaika oli menossa umpeen puoliltaöin.

Riikka kirjoitti hakemuksen unenpöpperössä eikä aamulla herätessään uskonut saavansa paikkaa. Mutta soitto tuli. Hän pääsi haastatteluun ja sai paikan.

Nykyään Riikka työskentelee markkinointivastaavana helsinkiläisessä hää- ja juhlapukuliikkeessä. Työstä on ollut kahdenlaista hyötyä: säännöllinen palkka ja myyntiosaaminen.

Ja Riikka todella osaa markkinoida omaa työtään. Erään kerran aamiaispöydässä hänelle tuli olo, että kannattaisi tarjota pukuja mallitoimistolle kuvauksiin. Hän tarttui saman tien puhelimeen, ja sai kuulla, että sopiva muotinäytös oli juuri valmisteilla. Mallitoimiston kautta Riikka tutustui meikkaajaan ja kuvaajaan, joiden kanssa hän teki yhteisen projektin. Siten hän sai pukujaan esille nettiin ja stylistien tietoisuuteen. Vuoden aikana Riikan pukuja on nähty muun muassa Anna Abreun, Evelinan, Sofia Ruudun ja Iina Kuustosen päällä sekä Cheekin musiikkivideolla ja Cannesin punaisella matolla malli Suzanna Gembegen päällä.

Panu-isä ei ehtinyt nähdä tyttärensä haaveiden muuttumista todeksi

Suurin Riikan unelmista kävi toteen vuosi sitten. Marraskuussa, kun Linnan juhlien kutsut olivat lähteneet, Riikka alkoi miettiä, pitäisikö pukua tarjota jollekin vieraista. Äiti ja kaverit ehdottivat vaikka ketä, mutta kukaan ei vain tuntunut oikealta. Vasta kun Riikka huomasi netissä kuvan poliitikko Ilkka Kanervan puolisosta Elina Kiikosta, hän tiesi, että siinä olisi juuri oikea henkilö.

– Etsin Elinan Facebookista ja laitoin hänelle viestin. Tapasimme, ja Elina valitsi puvuistani mieleisensä.

– Itsenäisyyspäivän iltana autoin Elinaa pukeutumaan. Sitten juoksin junalle ja asemalta äidin luo. Kun pääsin ovesta sisään, Elina oli juuri ehtinyt kättelystä pois. Olin jännittänyt niin paljon, etten ollut ymmärtänyt junamatkalla katsoa lähetystä puhelimesta!

Panu-isä ei ehtinyt nähdä tyttärensä haaveiden muuttumista todeksi. Hän oli menehtynyt vuotta aiemmin pitkään sairastettuaan.

Vuonna 2016 Linnassa nähtiin yksi Riikan suunnittelema puku. Se oli huonekaluyritys Hakolan toimitusjohtajan puolison Päivi Hakolan yllä.

”Haluan olla taiteilija ja tehdä uniikkeja asuja”

Hollywoodiin Riikka suuntaa jonain päivänä, sitten kun oikea hetki tulee. Hän luottaa intuitioon.

– Uskon siihen, että jos jotain haluan, elämä kyllä tuo sen eteeni. Ehkä intuitio ilmoittaa minulle oikeasta hetkestä huomenna, ehkä ei koskaan. Jos näen avoimen oven, kuljen siitä.

Enää puvut eivät ilmesty uniin, vaan Riikka näkee mallit mielessään silloin, kun olo on levollinen, kuten lenkin jälkeen tai saunassa. Hän ei piirrä kaavoja eikä luonnostele malleja. Eikä juurikaan käytä ompelukonetta. Hän ompelee käsin, koska siten jälki on siistimpää.

Tyttö, joka oppi omalla tavallaan, tekee nyt töitä omalla tavallaan.

Mitään vaihtuvia mallistoja Riikalla ei ole, eikä häntä kiinnosta laajentaa pukutuotantoaan.

– Minua ei innosta muoti vaan tyyli. Haluan olla taiteilija ja tehdä uniikkeja asuja, nähdä miten ne lähtevät elämään omaa elämäänsä, Riikka sanoo.

– Moni haluaa nykyään päällensä jotain uutta. Mielestäni tärkeämpää olisi, että päällä olisi jotain kaunista. Minulla ei ole tarvetta tehdä pukua, joka on ajan hermolla. Haluan tehdä jotain, joka on minusta kaunista ja tyylikästä vuosienkin jälkeen.

Lue lisää:

Haaveissa upea koti, unelmien loma, taloudellinen vapaus – Pitäisikö sinunkin aloittaa sijoittaminen?

Teemmekö Suomessa liian vähän töitä? Asiantuntijat tyrmäävät kiky-tuntien hyödyt

Henkisen kasvun horoskooppi – näin kehität luonnettasi horoskooppimerkkisi mukaan

Aina kiire? 10 varmaa keinoa, joilla saat lisää aikaa arkeen

 

X