Menestyskirjailija Salla Simukalle yksin oleminen on elinehto: ”Tiedän voivani hyvin silloin, kun minulla on tarpeeksi omaa tilaa”

Lähes jokainen tarvitsee yksinoloa joskus, mutta kirjailija Salla Simukalle se on elinehto. Hän nauttii toki ystävien seurasta ja kulttuuririennoista. Mutta sen jälkeen on jo kova kiire olemaan yksin.

Se on aina tähtihetki. Paluu reissusta hiljaiseen, tyhjään kotiin, jossa kukaan ei odota.

Salla Simukka vetää syvään keuhkoihin kodin tuoksua, kuuntelee lattian tuttuja narahduksia jalkojen alla. Sitten hän istuu olohuoneen sohvalle ja antaa katseen vaeltaa ulos erkkeri-ikkunasta. Maadoittuu. Tuntee, kuinka yksinäisyys syleilee kuin hellä rakastaja.

Kaikki nauttivat joskus yksin olemisesta, mutta harva tarvitsee sitä yhtä paljon kuin Salla. Hänelle se ei ole pakon sanelemaa, kivistävää eristyneisyyttä, vaan ihanaa luksusta.

– Läheisimmille ihmisille saatan sanoa kauneimpana kohteliaisuutena: Sinun kanssasi on melkein kuin olisin yksin.

Julkisuudessa Salla Simukka ei vaikuta sisäänpäin kääntyneeltä erakolta. Päinvastoin. Nuortenkirjasarjalla kansainväliseen menestykseen noussut kirjailija on sujuvasanainen esiintyjä, joka minglailee vaivattomasti kirjamessuilla ja cocktail-tilaisuuksissa.

– Mutta se, mikä näyttää ulospäin sujuvalta ja helpolta, ei tule ilman hintaa. Tällaisten tilaisuuksien jälkeen olen ihan poikki, hän tunnustaa.

Salla Simukka:  ”Toisen ihmisen ikävöinti on parasta maailmassa”

Ei liene sopivampaa ammattia itsekseen viihtyvälle kuin kirjailija. Koska työyhteisöä ei ole, kirjailijan ei tarvitse tulla toimeen päivittäin monenlaisten ihmisten kanssa. Mutta omassa seurassa on syytä viihtyä. Intensiivisessä työvaiheessa Salla Simukan elämässä saattaa vierähtää viikko ilman, että hän puhuu kenenkään muun kuin lähikaupan kassan kanssa.

Kirjailijalla ei ole myöskään työaikoja vahtivaa pomoa. Siitä Salla ottaa kaiken irti. Hän heräilee usein vasta yhdeksän maissa kotonaan Tampereen Sorsapuiston laidalla, nauttii pitkän aamiaisen ja vaihtaa päälle mukavat lökövaatteet. Sitten hän siirtyy kahvikuppi kädessä työpaikalleen, kotona sijaitsevaan vaaleanpunaiseen työhuoneeseen.

Kirjoittaminen on sukeltamista oman pään sisälle, ja se on joskus yllättävän vaivalloista. Joka aamu on otettava haltuun tekeillä olevan romaanin miljöö ja henkilöhahmot sekä menneet ja tulevat tapahtumat.

– On kuin tekisi matkan ulkomaille: pakkaisi laukun, ajaisi lentokentälle, nousisi turvatarkastuksen kautta koneeseen ja laskeutuisi kohteeseen. Kun on viimein päässyt perille, sieltä ei haluaisi heti palata. Tämän edestakaisin matkan teen kuitenkin joka työpäivä, Salla Simukka sanoo.

”Jet lagista” toipumiseen hän tarvitsee yksinoloa ja hiljaisuutta.

Salla Simukan ura käynnistyi, kun hän lukiolaisena osallistui WSOY:n nuortenromaanikirjoituskilpailuun. Hänen kahden tytön rakkautta kuvaava tekstinsä pääsi jatkokehittelyyn. Kun enkelit katsovat muualle ilmestyi 2002, jolloin Salla oli 21-vuotias.

Sen jälkeen häneltä on julkaistu nuorten­romaaneja, lastenromaani ja suomennoksia. Tuoreimman teoksensa, aikuisten trillerin Kontakti, hän kirjoitti yhdessä kollegansa Siri Kolun kanssa kirjailijanimellä S/S Urst. Parhaiten Salla tunnetaan silti Lumikki-trilo­giasta, joka on käännetty yli 50 kielelle. Siitä on tekeillä tv-sarja Yhdysvalloissa. Menestys on kuljettanut häntä haastatteluihin, kouluvierailuille sekä kustantamojen järjestämiin tilaisuuksiin Suomessa ja ulkomailla.

– Isojen tapahtumien jälkeen allakkaan täytyy vetää pitkä viiva, jotta työkyky taas palautuu. Kyse ei ole itsekkyydestä. Minä vain tiedän voivani hyvin silloin, kun minulla on tarpeeksi omaa tilaa. Ja kun voin hyvin, pystyn olemaan toiselle se ihminen, joka haluan olla.

Tällä hetkellä Salla Simukka asuu yksin.

Sitä paitsi kaipaaminen ja ikävöinti ovat Sallalle luovuuden kannalta – ja muutenkin – hedelmällisiä tunteita. Hän oikein vaalii niitä.

– Toisen ihmisen ikävöinti on parasta maailmassa. Se on lahja, ei kirous. Syvältä kouraiseva kaipaus tekee yhdessäolosta intensiivisempää ja palkitsevampaa. Se muistuttaa elämän rajallisuudesta, Salla Simukka sanoo.

Luit juuri lyhennelmän Annan jutusta, jonka on kirjoittanut Miia Siistonen. Jutussa Salla Simukka kertoo lisää yksi olemisen tarpeesta sekä muun muassa kroonisesta suolistosairaudesta ja siitä, kuinka hän on aina rakastunut sekä miehiin että naisiin. Lue koko juttu Annasta 8/2020 tai digilehdestä. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!