Kokkisodan juontaja Sikke Sumari: ”Hyvässä liitossa täytyy antaa vapautta ja läheisyyttä”

Sikke Sumarin, 65, avioliitto on kestänyt jo 35 vuotta. Aviomies Tony tekee perheen ruoat ja kantaa sohvalla loikovalle vaimolleen teetä.

Sunnuntailapsi. Sellaiseksi Sikke Sumari, 65, itseään sanoo. Hän ei ole elämässään kohdannut skandaaleja tai suuria vastoinkäymisiä. Ei kohueroja eikä potkuja. Hän on tehnyt monenlaisia televisiotöitä, perustanut Tony’s Deli -ravintolan ja myynyt sen, työskennellyt mainosalalla. Vuonna 2004 päättyneen Kokkisota-tv-ohjelman jälkeen hän on pyörittänyt majataloa Virossa, tehnyt keittokirjoja ja kokannut televisiossa.

Hän ei haaveile mistään.

– Olen tyytyväinen tähän hetkeen. En ole koskaan ollut unelmoivaa sorttia. Elän tässä päivässä.

Sikke uskoo, että hänen tapauksessaan hetkessä elämistä helpottaa hänen huono muistinsa.

– Sanoin juuri siskolleni Hannalle (Sumari), että minä en enää muista mitään. Hanna sanoi, että et sinä ole koskaan muistanutkaan. Onneksi olen ollut pennusta saakka sellainen, muuten pelkäisin dementoituneeni jo.

”Avioliitossa kummankin pitää osata olla yksin”

Sikke on ollut naimisissa ravintoloitsija Tony Ilmonin kanssa 35 vuotta. Pitkään suhteeseen on mahtunut monenlaisia vaiheita. Kymmenen vuotta sitten Tony asui vuoden Kiinassa ja Sikke eli sillä välin Virossa ja Suomessa. Moni suhde olisi ehkä kaatunut siihen, mutta Siken ja Tonyn ei.

– Hyvässä avioliitossa täytyy antaa sopivassa suhteessa vapautta ja läheisyyttä. Kummankin pitää osata olla yksin ja riittää itselleen. Silloin toisen seura ei ole pakollista vaan suuri onnellinen bonus elämässä.

Juuri tästä myös Siken äiti antaisi tyttärelleen pisteet.

– Äitini arvostaa sitä, että olen itsenäinen ja omavarainen enkä riippuvainen kenestäkään.

”Tony on se, joka meillä laittaa ruokaa”

Koska Siken työ on aina liittynyt ruokaan, moni kuvittelee, että hän kokkaa jatkuvasti. Se on virheluulo.

– Ihmiset sanovat usein Tonylle, että olet onnekas, koska vaimosi kokkaa sinulle koko ajan. Väärässä ovat. Tony on se, joka meillä useimmiten laittaa ruokaa. Hän hemmottelee minua siten.

Tony huomioi Sikkeä myös tuomalla iltateet sohvalla loikoilevalle, televisiota katselevalle vaimolleen.

Millä sitten Sikke tekee Tonyn arjesta parempaa? Sikke miettii pitkään. Valehdella ei viitsisi, sillä siitä jäisi miehelle kiinni.

– Siivoamalla? Ehei, minähän inhoan sitä. Olen oikeasti huono hemmottelemaan muita, mutta olen hyvä ottamaan hemmottelua vastaan. Taito se on sekin, kaikki eivät osaa sitä.

”En koskaan juo viiniä syömättä”

Kyllä Sikkekin Tonya sentään joskus hemmottelee.

– Vien häntä vastapainoksi arki-iltoina ulos syömään ravintoloihin. Valitsen mieluusti ravintoloita, joissa pääsee seuraamaan ruoanlaiton uusia tuulia. Toivoisin silti enemmän sellaisia ravintoloita, joihin on matala kynnys mennä eikä pöytää tarvitse jonottaa viikkokausia mutta joissa ruoka on ensiluokkaista.

Kun Sikke on Suomessa, hän syö mielellään helsinkiläisessä ravintola Maxillissa. Niin kuin nyt. Lounasaika on jo pian loppumassa, mutta Sikke ehtii vielä tilata valkoviinin kaveriksi kampelaa ja perunamuusia.

– En koskaan juo viiniä syömättä samalla jotain.

”Toimin intuitiivisesti kaikessa”

Aamupäivän Sikke on työstänyt uutta keittokirjaa ravintolan lähellä sijaitsevassa työhuoneessaan ja on ilokseen huomannut, että reseptit alkavat olla valmiita. Purkissa ovat myös tammikuussa ruutuun palaavan Kokkisodan kuvaukset.

Se, mitä Sikelle tapahtuu kirjan ja Kokkisodan jälkeen, on auki. Hänen tyyliinsä ei kuulu suunnitella asioita ennakkoon. Varmaa on vain paluu Muhun saarelle majataloa emännöimään.

– Olen horoskoopiltani kaksoset ja toimin sen mukaisesti eli intuitiivisesti. Voin mennä tästä kotiin ja sanoa Tonylle, että eiköhän lähdetä ensi viikonlopuksi Berliiniin joulumarkkinoille. Perjantaina saattaisin lähdön hetkellä sanoa, että äh, ollaanko me lähdössä Berliiniin, miksi ihmeessä. Minulla pitäisi olla yksityiskone, jolla suihkauttaa matkaan heti, kun asia pulpahtaa mieleeni.

Sikke voisi olla jo eläkkeellä, mutta hän aikoo jatkaa töiden tekemistä niin pitkään kuin se tuntuu mielekkäältä.

– Minulla ei ole harrastuksia, joiden vuoksi tarvitsisin tai odottaisin loputonta vapaa-aikaa.