Julkkikset

Kuninkaallisissa piireissä liikkuva Pauliina Laitinen-Littorin: Näin Ruotsin yläluokka juhlii

Liikemies Sverker Littorin on tanssittanut papukaijaksi pukeutunutta kuningatar Silviaa, mutta jalat alta vei taideasiantuntija Pauliina Laitinen-Littorin.

Teksti:
Miia Siistonen
Kuvat:
Niclas Mäkelä/Otavamedia

Sverkerin ja Pauliinan kodin terassilta aukeaa näkymä yli Helsingin kattojen.

Liikemies Sverker Littorin on tanssittanut papukaijaksi pukeutunutta kuningatar Silviaa, mutta jalat alta vei taideasiantuntija Pauliina Laitinen-Littorin.

Talon isäntä pyytää ohittamaan rappukäytävän huomiotta.

– Se on ankea kuin DDR:n ajoilta, Sverker Littorin pahoittelee.

– Meille on syksyllä tulossa vieraisille muun muassa yksi Bernadotte ja eräs sheikki Dubaista. Täytyy varmaan sitoa heidän silmänsä ennen rappukäytävään astumista, Pauliina Laitinen-Littorin vitsailee.

He tietysti liioittelevat. Sitä paitsi pariskunnan kaksikerroksinen ullakkoasunto korvaa monin verroin porrashuoneen vaatimattomuuden. Samettiverhoja, kattokruunuja, itämaisia mattoja, koristeellisia tyylihuonekaluja, sukumuotokuvia kultakehyksissä. Terassilta aukeaa näkymä Helsingin keskustan kattojen yli.

Ihan mukiinmenevä nuorenparin ensiasunto.

Vajaat kaksi vuotta sitten avioituneet Pauliina ja Sverker muuttivat ensimmäiseen yhteiseen kotiinsa maaliskuussa.

Tuliko sisustamisesta erimielisyyksiä?

Pauliina: Olemme erittäin esteettisiä, ja meillä on vahva näkemys tilan harmoniasta ja tasapainosta. Luojan kiitos, meillä on sama maku! Molemmilla oli ennestään paljon taidetta ja antiikkia, esineitä, jotka sopivat hyvin yhteen. Mutta siitä, miten ne sijoitetaan, tuli aluksi pientä vääntöä. Sverker halusi välttämättä jonkin taulun tiettyyn kohtaan. Kun hän lähti reissuun, siirsin sen mielestäni paremmalle paikalle. Sverkerin palattua taulukin palautettiin takaisin. Tätä kesti pari kuukautta.

Sverker: Minä toin yhteiseen kotiin vanhemmilta ja esi-isiltä perimiäni taide-esineitä, Pauliinalla oli enemmän modernia taidetta. Minulla on pari ehdotonta sisustusperiaatetta: telkkari ei kuulu olohuoneeseen ja Ikean huonekaluja en halua kotiini.

Miten erilaiset taustat näkyvät suhteessanne?

Kartanon poika ja työläiskodin tyttö. Laitinen-Littorinin pariskunnan suhteessa on ainekset klassiseen rakkaustarinaan. Olkoonkin, että he olivat kohdatessaan jo keski-ikäisiä. Sverker kasvoi Lindevadin kartanossa Itä-Götanmaalla Ruotsissa. Pauliina vietti nuoruusvuotensa ”perusporilaisessa perheessä”. Äidillä oli hiusateljee, isä työskenteli energialaitoksessa.

P: Sverkerillä on paljon varakkaita ystäviä, ja hänen piireissään seurustellaan kuningashuoneen jäsenten kanssa. Silti pidän myös omaa taustaani rikkautena. Lapsuudenkodissani arvostettiin tietoa ja sivistystä, ja meillä luettiin paljon. Opin, että ihminen ei tarvitse paljon rahaa ollakseen sivistynyt ja kultivoitunut. Vanhempani korostivat hyväntekeväisyyttä. Olinkin ilahtunut huomatessani, että kaikki Tukholman kerjäläiset morjestavat Sverkeriä. Hän antaa heille aina rahaa. Hän jopa huolehti eräästä kodittomasta vuosikausia.

S: Luin tästä runoja kirjoittavasta kulkurista kodittomien sanomalehdestä ja ajattelin, että minun täytyy etsiä hänet käsiini. Pari päivää myöhemmin törmäsin mieheen sattumalta metrossa. Hän kertoi menettäneensä kaiken sorruttuaan huumeisiin. Pyysin häntä tulemaan joka viikko luokseni uuden runon kanssa, ja niin hän teki. Vuoden kuluttua niitä oli tarpeeksi runokirjaa varten. Koska yksikään kustantamo ei suostunut julkaisemaan teosta, perustin erään ystäväni kanssa oman kustantamon. Kulkuri sai hetkeksi elämänsä ojennukseen mutta retkahti aina uudestaan heroiiniin. Lopulta hän kuoli yliannostukseen 39-vuotiaana. Ehkä hän vaikutti lopulta minun elämääni enemmän kuin minä hänen.

Det sade bara klick.

 Sverker kuuli kuuluisan kliksahduksen sisällään kätellessään Pauliinaa ensi kertaa. Se tapahtui Ruotsin kuninkaallisen autoklubin tilaisuudessa noin viisi vuotta sitten.

Yhteinen ystävä oli vinkannut, että ulkomaankaupan alalla työskentelevän Sverkerin kontakteista voisi olla hyötyä Pauliinalle, joka halusi laajentaa taideasiantuntijan toimenkuvaansa kansainvälisille markkinoille.

Sverker oli vapaa mies, hän oli eronnut tyttäriensä äidistä jo vuosia aiemmin. Ruuhkavuosiaan elävä Pauliina oli yhä naimisissa nuoruudenrakastettunsa kanssa, ja heillä oli kaksi teini-ikäistä poikaa. Pauliinalla oli tuolloin tekeillä taiteen hinnoittelua käsittelevä kirja sekä tv-sarja Taiteilijaelämää Salmelassa. Hän oli myös ehdolla eduskuntaan. Siihen kuvioon ei romanssi mahtunut.

Tapaamisesta virisi kuitenkin työtoveruus, joka kuljetti parivaljakkoa ympäri Aasiaa etsimässä ostajia muun muassa Picasson maalauksille.

Miten yhteiset matkat vaikuttivat suhteenne kehittymiseen?

S: Matkustaminen on hyvä tapa tutustua, sillä reissussa asiat eivät aina suju suunnitellusti. Silloin näkee, miten toinen selviytyy stressaavista tilanteista. Olin tietysti iloinen saadessani työskennellä Pauliinan kanssa. Mutta täytyy myöntää, että ihastuin heti hänen silmiinsä ja isoon hymyynsä.

P: Myös minä tunsin voimakasta viehtymystä Sverkeriä kohtaan, mutta keskityin työhöni. Yhdessä liikkuessamme ajatukseni ja näkemykseni maailmasta alkoivat muuttua. Tajusin, että maailmani keskipiste ei enää voi olla mieheni perheyritys. Unelmamme olivat erilaisia. Käynnistin avioeroprosessin.

”Vähän mietin, miten Sverkerin tytöt suhtautuisivat uuteen, nuoreen vaimoon”

Aloittaessaan edellisen kerran seurustelun Pauliina oli ollut parikymppinen. Eron jälkeen hän oli niin rikki, ettei voinut kuvitella siirtyvänsä heti uuteen suhteeseen. Sverker oli kuitenkin varma asiastaan.

Miten pääsitte lopulta alkuun?

P: Menin Ruotsissa kuuluisan hypnotisoijan vastaanotolle. Siellä jokin laukesi. Kävin läpi kipupisteeni ja patoutuneet tunteeni ikään kuin pikakelauksella. Tunsin, kuinka sisintäni peittänyt patina rapisi pois. Alta paljastui hyvä sydän, joka oli valmis uuteen rakkauteen. Suhteen etenemistä edesauttoi Sverkerin päättäväisyys. Hänellä oli rakkautta niin paljon, että se paransi kaikki haavani. Tuntui kuin hän olisi koko ikänsä odottanut saavansa rakastaa naista voimakkaasti ja tehdä kaikkensa hänen eteensä.

Miten läheiset suhtautuivat Pauliinan avioeroon ja uuteen suhteeseen?

P: Ero oli järkytys monille. Vanhempani olivat vereslihalla, ystävät kauhistelivat ja osa naapureista lakkasi tervehtimästä minua. Tuttavapiirissä alkoi kiertää huhu, jonka mukaan olin hylännyt lapseni, koska halusin asua isommassa kaupungissa. Pojilleni Oliverille ja Kasimirille toistin jatkuvasti: mitä tahansa tapahtuu, äiti rakastaa teitä yli kaiken. Välit entiseen mieheeni ovat koko ajan olleet hyvät, ja olemme tukeneet toisiamme uuden elämän alussa.

S: Minun perheeni otti Pauliinan vastaan lämpimästi. Aina soittaessani yhdeksänkymppiselle isälleni hän kyselee Pauliinan kuulumisia ja pyytää kylään. Aikuiset tyttäreni Lykke ja Hedvig olivat aluksi ehkä vähän pahoillaan siitä, että muutin Suomeen. Nyt he ovat käyneet meillä muutaman kerran ja huomanneet, että ei tämä niin kaukana ole – vain 50 minuutin lentomatkan päässä Tukholmasta.

P: Tyttärillä on usein erityisasema isän sydämessä, ja vähän mietin, miten Sverkerin tytöt suhtautuisivat uuteen, nuoreen vaimoon. Lapset kuitenkin haluavat vanhemmilleen parasta. Kun tytöt huomasivat, että isä oli onnellinen, hekin olivat.

Mitä olette oppineet edellisistä suhteistanne?

S: Uskon olevani nyt parempi aviomies kuin nuorena. Ruotsissa pidetään tärkeänä, että parisuhteessakin miehellä on oma elämä, omat harrastukset ja oma kaveripiiri. En usko siihen enää ollenkaan! Silloin pari kasvaa erilleen. On tärkeätä, että on yhteiset ystävät ja kiinnostuksen kohteet. En ole koskaan ennen viettänyt aikaani niin paljon naisen seurassa kuin nyt Pauliinan kanssa. Ennen matkustin aina yksin, nyt en haluaisi lähteä mihinkään ilman vaimoani. Hän sanookin, että me olemme kuin Tiku ja Taku.

P: Aiemmin olin vähän arka. Menin nuorena naimisiin ja taivuin liian helposti muiden tahtoon. Nyt tunnen olevani aikuinen nainen, joka osaa vetää rajat ympärilleen.

Kosinta tapahtui Sansibarissa autiolla hiekkarannalla. Sverkerillä oli auringossa kärähtäneen päälaen peitteenä kangasriepu ja sateensuoja päivänvarjona. Silti hetki oli Pauliinan mielestä mitä romanttisin. Näyttävä smaragdisormus pujotettiin morsiamen sormeen myöhemmin Helsingissä.

Vihille pari asteli New Yorkin suomalaisessa kirkossa marraskuussa 2014.

Tilaisuus oli tarkoin varjeltu salaisuus, läsnä oli vain viisi todistajaa. Seremonian jälkeen seurue siirtyi Lotus-klubille, jossa sulhanen tarjosi kahdeksan ruokalajin illallisen morsiamen lempiruokia: hanhenmaksaa, ostereita, chateaubriandia.

Pikkuilmoituksen Svenska Dagbladetin Vihittyjä-palstalla hoksasi vain muutama, mutta Facebook-päivitys poiki noin neljätuhatta onnittelua. Jotkut hieman loukkaantuivat salahäistä. Heitä lepytelläkseen Sverker ja Pauliina järjestivät viime syksynä Addis Abebassa Etiopiassa riehakkaan hääjuhlan sadalle lähimmälle ystävälleen.

Miksi oli tärkeätä mennä vielä naimisiin?

S: Vihkiminen on syvempi sitoumus kuin se, että vain asutaan yhdessä. Se on merkki siitä, että olemme toistemme sielunkumppanit emmekä ole enää vapailla markkinoilla.

P: Minulle naimisiinmeno ei ollut niin tärkeää. Mutta Sverker vakuutti, että suhteemme on vielä kauniimpi avioparina. Ja oikeassa hän oli. Katselemme toisiamme yhä vaaleanpunaisten lasien läpi.

Miten jaatte arjen askareet?

S: Kotonamme oli taannoin varkaustapaus, joten turvallisuussyistä siivoamme nykyään asuntomme itse. Pauliina imuroi, minä luuttuan lattian. Pauliina kokkaa, minä katan pöydän ja tiskaan. Päivällinen on meille paljon enemmän kuin pelkkää syömistä. Kyse on kokonaisuudesta. Pöytä katetaan kauniisti, kynttilät palavat ja taustalla soi kaunis musiikki. Meillä on aina kangasservietit.

P: Olemme molemmat yliherkkiä, aistit ovat läsnä vahvasti. Ravintolassa saatamme vaihtaa pöytää neljäkin kertaa, ennen kuin tunnelma on juuri oikea. Jos Sverker joutuu aikaisen lennon takia syömään aamiaista ennen minua, hän kattaa pöydän valmiiksi ja jättää lautasen viereen jonkin hassun sydämenmuotoisen esineen.

Olohuoneen kirjahyllyn edessä pyöreällä mahonkipöydällä on esillä kutsukortteja erinäisiin juhlatilaisuuksiin. Niitä pariskunnan elämässä riittää. Pauliinan mukaan Sverker on ”übersosiaalinen”. Hänen tunnuslauseensa kuuluukin Nokiaa mukaillen ”connecting people”.

Sverkerin mukaan bisneksen teko vaatii luottamusta, ja sitä syntyy, kun kohdataan kasvokkain. Hän laskee käyneensä 104:ssä maassa. Liiketoimien ohella Sverker on luonut valtavasti ystävyyssuhteita ympäri maailmaa.

Nykyään pariskunta matkustaa lähes aina yhdessä. Kummankin ammatissa työ kulkee mukana tietokoneessa ja toimiston voi pystyttää hotellihuoneeseen tai kahvilannurkkaan koska tahansa, missä tahansa.

Oletteko huomanneet kulttuurieroja suomalaisten ja ruotsalaisten välillä?

S: En ole ikinä tuntenut itseäni niin latinoksi kuin Suomessa. Julkisissa tiloissa ollessamme Pauliina aina hyssyttelee: älä nyt huido ja huuda. Olen meistä temperamenttisempi ja nopeampi kiehahtamaan.

P: Minä olen enemmän ”ei tehdä tästä nyt numeroa” -tyyppiä. Sverkerin kiihtyessä halaan, suukotan ja puristan vähän takapuolesta. Silloin hän rauhoittuu.

Onko sosiaalinen elämä erilaista Helsingissä ja Tukholmassa?

P: Sverkerillä on ainakin sata läheistä ystävää, joiden kaikkien lasten synttärit ja vanhempien hautajaiset vietetään porukalla. Jos ruotsalaiset kutsuvat juhliin, vieraan kannattaa olla ensi minuuteista lähtien aktiivinen ja näyttää koko ajan iloista naamaa. Muuten uutta kutsua ei ehkä tule. Hierarkia on myös tosi tärkeä. Ranking-listan huipulla ovat kuningasperhettä lähimpänä olevat.

S: Olen kerran saanut tanssittaa kuningatarta. Eräisiin yksityisiin naamiaisiin saapui merirosvoksi ja papukaijaksi pukeutunut pariskunta. He esittäytyivät vain Carl Gustafiksi ja Silviaksi. Rohkenin pyytää papukaijaa parketille.

P: Tuttavapiirin isot perhejuhlat järjestetään usein ulkomailla. Viime vuonna olimme muun muassa St. Tropezissa, Marrakechissa ja Mallorcalla. Aluksi en ymmärtänyt, miksi juhliin investoidaan niin paljon rahaa. Se tuntui kilpavarustelulta.

S: Kyse on myös luovuudesta. Halutaan nähdä vaivaa sen eteen, että asiat tehdään vähän eri tavalla.

Oliko Pauliinan vaikea tottua ruotsalaisen eliitin tapoihin?

P: Käytöstapojen vuoksi minun ei ole koskaan tarvinnut jännittää, ne opetettiin kotona. Mutta vaikka näissä piireissä ollaan liberaaleja, on joitakin vanhoja sääntöjä, joiden hallitseminen erottaa jyvät akanoista. Esimerkiksi jälkiruoka syödään aina haarukalla. Pöytään laskeutuu jäätävä hiljaisuus, jos joku onneton erehtyy edes koskettamaan jälkiruokaa lusikalla. Virallisilla illallisilla nainen ei saa juoda viiniä, jos mies ei ensin skoolaa hänelle. Silmiin on katsottava sekä ennen että jälkeen skoolauksen.

S: Näissä piireissä rahalla ei ole suurta merkitystä. Voit olla miljardööri, mutta jos et osaa käyttäytyä, uutta kutsua ei tule.

Maltatteko koskaan viettää rauhallisia koti-iltoja?

P: Viime tammikuun vietimme Suomessa ja yritimme olla epäsosiaalisia. Päädyimme järjestämään kotona seitsemät illalliset. Kuun lopussa Sverker muuttui levottomaksi. Äkkiä hänellä olikin taas kymmenen lentoa buukattu.

S: Illalla, kun työt on tehty, rentoudumme joskus telkkarin ääressä. Makaamme alasti sängyssä ja katsomme House of Cardsia tai Wallandereita.

Lue myös:

Terapia avasi Lauri Tähkän solmut: Kyky olla herkkä kertoo vahvuudesta

Vahvan naisen mallin oppinut Krista Kosonen: ”En halua kasvattaa tytöstäni liian kilttiä”

Laulaja Eini: ”Olen hyvä rakastaja, luotettava ja äidillinen nainen.”

Danny, 73, rakkauselämästään: ”Tarvitsen naista yön jumalattareksi”

X