Julkkikset

Näyttelijä Anu Sinisalo: ”Nyt ymmärrän, miksi uuvun niin helposti”

Vuosia näyttelijä Anu Sinisalo, 50, ihmetteli sitä, miksi hän on töiden jälkeen usein niin uupunut. Sitten hän ymmärsi olevansa erityisherkkä ja rasittuvansa liian sosiaalisesta ja hektisestä elämästä. – Olen oppinut huomaamaan, missä omat rajani menevät, hän sanoo.

Teksti:
Iina Alanko
Kuvat:
Paula Kukkonen/Otavamedia

Vuosia näyttelijä Anu Sinisalo, 50, ihmetteli sitä, miksi hän on töiden jälkeen usein niin uupunut. Sitten hän ymmärsi olevansa erityisherkkä ja rasittuvansa liian sosiaalisesta ja hektisestä elämästä. – Olen oppinut huomaamaan, missä omat rajani menevät, hän sanoo.

Mielen ja kehon vahva yhteys valkeni Anu Sinisalolle nelikymppisenä, jolloin hänellä oli aikaa pysähtyä miettimään itseään kunnolla ensimmäistä kertaa elämässään.

– Jouduin kyseenalaistamaan siihenastisia päätöksiäni ja rakentamaan itseni ja elämäni uudestaan. Ymmärsin, että minun on pidettävä huolta sekä kehostani että mielestäni voidakseni hyvin.

Matkalla kohti parempaa itsetuntemusta ja hyvää oloa Anu vietti paljon aikaa yksin. Hän teki pitkiä kävelyretkiä koiran kanssa, opiskeli akupunktiota ja tutustui erilaisiin vaihtoehtohoitoihin.

Ikääntyessään Anu on oppinut kuuntelemaan itseään yhä tarkemmin. Nyt hän hehkuu hyvää oloa.

– Viihdyn kropassani paremmin kuin koskaan, vaikka on kausia, jolloin minulla on siihen viha-rakkaussuhde ilman mitään järjellistä syytä.

Olin töiden jälkeen uupunut

”Jo vuosia sitten ihmettelin, miksi olen usein töiden jälkeen järjettömän uupunut. Kun erityisherkkyydestä alettiin puhua yleisesti, sain ominaisuudelleni nimen. Nyt ymmärrän, miksi uuvun niin helposti.

Työni on hyvin sosiaalista ja hektistä. Pysähtyneitä hetkiä ei ole, ja aistiärsykkeitä tulee koko ajan joka puolelta. Sen vastapainoksi tarvitsen palautumisajan.

Kotonani on hiljaista ja hämärää. Ideaali on se, että aamut ja illat ovat äänimaailmaltaan ja valaistukseltaan mahdollisimman lempeitä ja pehmeitä. Viihdyn hyvin luonnossa ja metsässä, paikoissa, joissa voimakkaita ärsykkeitä ei ole.

Jotkut tarvitsevat energiaa ja elämää ympärilleen, minä olen vähän siellä toisessa ääripäässä. Olen aina viihtynyt yksin, ja olen myös aina ollut paljon yksin. Yksinolo hoitaa sieluani ja kehoani. Haluan totta kai elää normaalisti, ja nautin välillä tilanteista, joissa on paljon ihmisiä. Mutta olen oppinut huomaamaan, missä rajani menevät.”

Omissa nahoissa

”Viisikymppisenä kehon muutokset näkyvät ja tuntuvat. Keho kertoo selkeästi esimerkiksi unen, liikunnan tai levon tarpeesta. Olen nyt hyvissä sielun ja ruumiin voimissa, oloni on seesteinen ja rauhallinen. Olen vilpittömästi iloinen ja kiitollinen siitä, että perusterveyteni on hyvä.

Viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin miettinyt vanhenemista ja sitä, miten voin itse vaikuttaa siihen, että pystyn mahdollisimman pitkään elämään hyvää, tervettä elämää.

Hyväksyn itseni ja viihdyn kropassani paremmin kuin oikeastaan koskaan aiemmin. Mutta on kausia, jolloin vihaan sitä ylenpalttisesti, ja kausia, jolloin rakastan sitä samalla tavoin. Välillä omissa nahoissa viihtyy paremmin, välillä huonommin, eikä siihen ole mitään järjellistä selitystä.”

Juttu on katkelma Annan nro 41 kansijutusta.

Lue myös:

Anu Sinisalo: ”Olen haastava kumppani”

Saara Aalto kärsii kanssakilpailijoidensa käytöksestä Lontoossa: ”Ihan käsittämätöntä!”

X