Sydänoireista kärsinyt Jari Tervo: Vaimo luuli, etten puhunut totta sairaudestani

Jari Tervo sai viime joulun alla sairauskohtauksen kesken tv-ohjelman nauhoituksen. Vakava sydämen rytmihäiriö ja isän kuolema saivat kirjailijan pohtimaan elämän rajallisuutta.

”Olen ollut mukana Uutisvuoto-ohjelmassa alusta asti, vuodesta 1998. Ennen nauhoituksen alkua minulla on yleensä tapana lohkaista jotain kepeää studioyleisön esilämmittelyksi. Saatan esimerkiksi sanoa, että seuraavan tunnin ajan teidän tehtävänne on nauraa koko ajan ja katkeamatta, sydänkohtauskaan ei ole mikään syy lakata nauramasta.

Joulukuun 12. päivänä viime vuonna oli ohjelman juhlailta, 600. lähetyksen nauhoitus. Kun aloittelimme, tajusin, että nyt ei ole kaikki hyvin. Minulla oli kuuma ja hirvittävän huono, täysin voimaton olo.

Ohjelman aikana tuskanhiki vain nousi, oli pakko höllätä vaatteita ja pyyhkiä hikeä. Puuteroitu naamani muuttui entistä kalpeammaksi. Vedin kuitenkin esityksen sisulla läpi, ja nauhoituksen loputtua olo jopa hiukan parani.

Stan Saanilan pelottelusta ja huolehtimisesta huolimatta en tilannut ambulanssia vaan päätin levätä viikonlopun yli. Maanantaina lääkärissä kävi ilmi, että minulla oli vakava rytmihäiriö.

Tietysti säikähdin, koska olen ollut aina perusterve tyyppi. Eikä tilannetta lainkaan helpottanut se, että todistajana oli koko tv-yleisö. Se sairauskohtaus osasi valita paikkansa.

Nyt ymmärrän, että olisi pitänyt tilata heti ambulanssi, sairauskohtaus on aina vakava asia.

Jäin lääkärin suosituksesta sairauslomalle, ja minulle tehtiin katetriablaatio eli sähköinen rytminsiirto. Vaimoni Kati säikähti lööppejä, joissa luki isoin kirjaimin ’Jari Tervolle sydänoperaatio’. Hän näki mielessään dramaattisen leikkauksen ja pitkän viillon poikki rinnan ja soitti kotiin tarkistaakseen, olinko kertonut hänelle totuuden tulevasta toimenpiteestä.

Muistona tuosta sydänoperaatiosta minulla on pieni arpi alapäässä, sillä katetri työnnettiin nivusten kautta sydämeen, ja rytmiä muutettiin sähkösokilla paremmaksi. Sairaus todisti siis sen, että tie miehen sydämeen ei mene vatsan vaan jalkovälin kautta.”

Kuolleen isän numero kännykässä

”Toukokuun 22. päivä vuonna 1980 sain tiedon, että esikoisrunokokoelmani julkaistaan. Lähdin polleana poikana vanhempieni luo pohjoiseen, ja jo ennen Pasilaa aika moni tiesi, että tässä junassa on ihan oikea runoilija. Kemin asemalta soitin kolikkopuhelimesta isälle ja kerroin saavutuksestani myös hänelle. Isä, Alpo, tuli minua Rovaniemen asemalle Saabilla vastaan, ja hän oli todella ylpeä esikoisestaan.

Sen jälkeen isä odotti joka kerta innokkaasti kirjojeni ilmestymistä ja halusi lukea ne heti. Viime vuosina hänellä oli tapana käydä Prismassa nostelemassa kirjani pinojen päällimmäisiksi, että ne eivät jäisi muiden romaanien varjoon.

Muistan, kuinka istuin nelikymppisenä isän kanssa saunan lauteilla. Hän valitteli, että aika menee niin nopeasti.

Silloin en uskonut häntä, ajattelin, että tokkopa vain. Nyt olen vakuuttunut, että vanhempana aika todella menee nopeammin.

Kun 20:een vuoteen lisätään 20 vuotta, se on puolet lisää, mutta kun 60:een lisätään 20, se on vain kolmasosa lisää. Eli nopeammin se kuluu, selvä se.

Viime keväänä isä oli jo sairas, mutta hän jaksoi kysellä uusimman kirjani valmistumisesta. Hän ei kuitenkaan ehtinyt lukea sitä.

Äitini Ritva soitti minulle juhannuspäivänä ja sanoi, että Alpo kuoli hetki sitten. Isä olikin ehtinyt jo sairastaa ja kärsiä aika pitkään.

Hautajaiset olivat pienet ja käytännölliset, vaikka asia oli iso. Arkku tuntui hihnoissa kannettuna kevyeltä, mutta hautaan laskettaessa raskaalta. Sanoin pojalleni Kallelle, että näin sen kuuluu mennä, vanhemmat kuolevat ennen lapsiaan. Sinä kannat sitten aikanaan minua.

Isän numero on yhä kännykässäni kuten muidenkin läheisteni numerot. En halua poistaa sitä, sillä haluan tuntea, että tärkeimmät ihmiset ovat mukanani.

Hautajaispäivänä soitin isän numeroon. Sain kuulla, että ’valitsemaanne numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä’. Muu vastaus olisikin yllättänyt.”

”Rakas on rakas kaikkine läskeineen ja poimuineen”

”Vaimoni Kati on kaunis, älykäs, seksikäs ja enimmäkseen rauhallinen. Kun tapasimme 1980-luvulla Vanhan kuppilassa, olimme molemmat vielä ujompia ja tavallisempia kuin nyt. Kati väittää, että minä menin hänen pöytäänsä ja sanoin ’hei minä olen Jari, kukas sinä olet’. Hän kuulemma päätti jo silloin, että tämän jutun hän katsoo loppuun asti.

Kati tietää, mitä hän haluaa ja toimii määrätietoisesti pyrkimyksissään. Hän halusi sinnikkäästi lapsen, ja vihdoin saimme Kallen. Olimme silloin jo yli nelikymppisiä.

Jossain vaiheessa Kati alkoi kirjoittaa kirjoja ja kolumneja – ennen sitä en ollut edes kuvitellut, että hänestä tulisi kirjailija.

Emme ole millään muotoa kilpailijoita, kirjoitamme eri tavoin ja eri asioista. Katin kirjailijuus on vain syventänyt suhdettamme.

Eristän itseni pari kertaa vuodessa viikon ajaksi mökille erakkoleirille. Muuten työskentelemme kotona. Minulla on työhuone, Katilla läppäri ja koko muu koti käytettävissään.

Olemme toistemme tekstien ensimmäiset lukijat ja luottokriitikot.

Kati kirjoitti kesällä kolumnissaan aika avoimesti meidän mökkierotiikastamme. Tiesin asiasta etukäteen, eikä minua säikäyttänyt, että hän kirjoitti hellehekumasta ja siitä, että rakas on rakas kaikkine läskeineen ja poimuineen. Mukavahan sellaisesta miehen selän kauneudesta tuntui lukea, mikäs siinä.”

Jari Tervon haastattelu on kokonaisuudessaan Annassa 37/2016. Ilmestysmispäivä on 15.9.

Lue lisää:

Kati Tervo rintasyövän jälkeen: ”Kumppanin on pakko hyväksyä, ettei potilaalla ole kuukausiin seksihaluja”

Oireileeko sydämesi eron jälkeen? Lue Emilia Vuorisalmen vinkit särkyneen sydämen hoitoon

Kirjailija Raija Oranen: ”Minua hyytävät ostoskärryt, joihin on lastattu valkoista vehnää”