Ihmiset ja suhteet

Kaksinaista: Seksiä on jaettava kaikille tasapuolisesti!

Teksti:
Kati

Muistatko milloin olet viimeksi harrastanut seksiä? Oliko se vakituisessa parisuhteessa vai irtosuhteessa hankittua mielihyvää? Oliko seksikumppanisi riittävän kaunis tai komea sinulle? Pitäisikö sinun mielestäsi saada seksiä paljon paremman näköisiltä ihmisiltä kuin tähän asti?

Minä luulin, että seksi on kahden ihmisyksilön keskenään vapaaehtoisesti toteuttamaa suvunjatkamisen harjoittamista. Kirjailija ja runoilija Timo Hännikäisen mielestä seksi kuuluu kaikille tasapuolisesti ja Timo on tosi vihainen siitä, ettei ole saanut naista neljään vuoteen.

Timo on kirjoittanut pakkoselibaatistaan – tai kauniimmin sanottuna seksuaalisesti syrjäytyneistä ihmisistä – kirjan. Sen nimi on Ilman. Kirjassaan Timo kertoo, miten puutteessa elävästä miesparasta tulee kiukkuinen, aggressiivinen ja ryyppäävä sekä kaiken lisäksi huonoryhtinen kaveri. Minä tiedän monta tällaista miestä, ja osa heistä elää parisuhteessa.

Timo-parka kertoo, miten seksitön elämä saa vihaamaan naisia ja pitämään heitä älyllisesti alamittaisina. Hetkinen! Eikö saman tien antava nainen nimenomaan mielletä hepsankeikaksi, jonka korvien välissä ei liiku mitään? Fiksu nainen tajuaa pitää tavaraansa arvossaan ja säännöstelee sitä sen sijaan, että antaisi Euroopan Unionin tavaran vapaan liikkumisen periaatteen vapauttaa myös oman sulokuuttensa jakelun.

Timo kertoo myös, miten sooloseksiin pakotetun jutut muuttuvat naisseurassa groteskeiksi ja rasistiset vitsit lyövät seksitouhut hautaavaan arkkuun viimeisen naulan. No ihan rehellisesti Timo, olen seurannut useasti vierestä groteskeja puhuvan, rasistisen ja kiukkuisen miehen taluttavan mimmin mukanaan baarista tai juhlista.

Yksinäisen Timo-paran kritiikki kohdistuu siihen, että 1960-luvun seksuaalinen vapautuminen ei tarjonnutkaan ihan kaikille, ihan jokaiselle meistä, tismalleen samaa määrää laadukasta, hyvännäköistä, ihanaa seksiä. Parisuhteettomana Timo ei ehkä tiedä, että monet parisuhteessa elävät ovat myös ilman seksiä. Ihmiselämässä on erilaisia kausia, eikä seksi aina ole jokaisen elämässä päällimmäisenä. Kun sen puutteeseen keskittyy, kasvaa siitä tietenkin ihmiselämän kokoinen asia.

Pahimpia tässä kaikessa ovat kauniit nuoret naiset. He kun eivät tajua antaa Timolle ja muille puutteessa eläville. He jakavat tavaraansa vain Timo ärsyttäville alfauroille, jotka osaavat tehdä itseään tykö.

Even ja muiden ystävättärieni kanssa olemme ihan kauniina, seksiä saavina, ilkeinä, vaativina ja julmina seksin kuningattarina puhuneet, että Timon kannattaisi ehkä ihan ensimmäiseksi ostaa itselleen peili. Hän voisi tietenkin katsella siitä itseään yksin ollessaan ja tuntea itsensä vähemmän yksinäiseksi, mutta ensisijaisesti hän voisi katsoa ja pohtia (älyllisesti täysimittaisena), miksei missikaunotar käänny juuri hänen puoleensa, kaappaa häntä lämpimän povensa läheisyyteen ja ehdota villiä, vastavuoroista, lämmintä, tyydyttävää ja kaunista seksiä kotonaan. (Timo on hintelä, silmälasipäinen kaveri, jonka tukka on kammattu samalla tavoin kuin kaikkien luokkakavereiden hiukset yläasteella.)

En ole koskaan pitänyt järin paljon kommentista lika barn leka bäst. Tässä tapauksessa se kuitenkin pitää harvinaisen hyvin paikkansa. On ihan päivänselvää, että nuori kaunotar pyörii useimmiten vastaavan komean alfauroon kanssa. Meistä jokainen (erityisesti Timo Hännikäinen) kiinnittää huomiota toisen ulkomuotoon, jonka jälkeen alkaa sisimmässä piilevien kauneuksien etsiminen. Ulkonäkö vaikuttaa ihastumiseen ja rakastumiseen, vaikkei sen tule pääasia ollakaan. Siten komea alfauros vetää pidemmän korren verrattuna puhumaan uskaltaessaan groteskeja vitsejä sinkoavaan harmaaseen seinäruusuun, jonka kohdalla pitäisi edetä päinvastaisessa järjestyksessä – tutkia ensin sisintä ja todeta sitten, että ulkonäkö kaunistuu, kun ihmisestä pitää.

Peilin jälkeen Timo voisi alkaa etsiä itseään. Jos hän tietäisi mitä on, ei tarvitsisi sortua rasistisiin vitseihin, läähättämiseen ja epätoivoon edes naisten seurassa. Ja kas, silloin enemmin tai myöhemmin joku prinsessa nappaisi oman Timo-prinssinsä mukaan juhlista. Naiset kun ovat nykyisin ihan yhtä aloitteellisia kuin miehet.

Ehdottomasti kuvottavin ja ilmeisesti eniten huomiota saanut kohta Timon kirjassa on ehdotus siitä, että kaikki 18–30 naiset suorittaisivat asepalvelukseen rinnastuvan pakollisen seksipalveluksen valtion ilotaloissa. Joka kerta, kun uskallan pohtia tätä puistattavaa ajatusta, meinaan antaa ylen ja mietin, kuka tällaisen Hännikäisen on kasvattanut. Äiti-parka! Ja siskoparka, jos Timolla sellaisia on. Kuulla nyt omalta pojaltaan tai veljeltään, että kaikkien naisten, niin kauniiden kuin rumienkin, pitäisi olla pantavina valtiollisessa instituutiossa täyttääkseen velvollisuutensa kansalaisyhteiskunnassa.

En pysty edes kirjoittaen kuvailemaan tuntemaani vastenmielisyyttä.

Tarkkasilmäisimmät huomasivat ehkä jo, että käsitykseni Hännikäisen kirjasta perustuu paljolti Helsingin Sanomain haastatteluun. Kävin kyllä kirjakaupassa hypistelemässä Hännikäisen Ilman-kirjan kantta (siitäkin tuli jo jotenkin oksettava olo), mutta en mitenkään, en siis mitenkään, voinut kuvitella lukevani saati sitten ostavani moista tekelettä. Yleensä minulla on tapana lukea kiistanalaisia kirjoja silkasta mielenkiinnosta ja jotta tietäisin, mistä puhutaan. Tähän en voinut taipua.

Timo-paran tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu: kirjan myötä hän on alkanut saada naisia.

Timon ajatuksia mukaillen Suomen perustuslakiin voisi kirjata, että seksin saaminen on kansalaisoikeus. Parasta olisi tietysti, jos siinä lukisi myös, kuinka usein seksiä pitäisi saada. Siten kaikki suomalaiset voisivat omaan käteen kyllästyessään ryhtyä vaatimaan oikeuttaan. Ja kaikki eläisivät onnellisina elämänsä loppuun asti.

X