Suhde varattuun mieheen – Hauskaa leikkiä tulella?
Varatun tai naimisissa olevan miehen kanssa suhteesta ei useinkaan tule mitään muuta kuin surua ja murhetta. Vaikka mies vannoisikin rakkauttaan ja lupaisi jättää vaimonsa, näin harvoin tulee käymään. Rakkautta tunteva toinen nainen joutuu lähes poikkeuksetta pettymään. Mutta minkälainen on naimisissa olevan miehen ja vapaan naisen suhde, jossa kumpikaan ei vanno suhteen tulevaisuuden nimeen?
23-vuotiaalla Kiialla on ollut viimeiset kolme vuotta vaikeasti määriteltävä suhde 30-vuotiaaseen Rikuun. Riku ja Kiia eivät seurustele, vaan suhde on enemmänkin seksuaalinen ystävyyssuhde. Kiia on tuona aikana tapaillut myös muita miehiä, kun taas Riku suhteen alusta alkaen vain yhtä naista – entistä naisystäväänsä, nykyistä vaimoaan.
”Tai enhän oikeasti voi tietää, onko Rikulla ollut muitakin naisia samaan aikaan. Ehkä. Mutta toisaalta ei Rikun ole koskaan minulle tarvinnut valehdella, en ole koskaan vaatinut rakkautta tai vannottamista”, Kiia toteaa.
Suhde alkoi yllätyksenä
Pettäminen alkaa usein lähes viattomalla flirttailulla, josta seuraa mahdollisesti soittelua tai tekstiviestien lähettelyä. Myös internetin chatit toimivat usein syrjähyppyjen alkuestradina. Usein internetin tai puhelimen välityksellä keskustelu ei enää riitä, vaan osapuolille tulee halu tapaamiseen. Firman juhlissa tai ystävien synttäreitä baarissa juhliessa humalatila alentaa monien kynnystä syrjähyppyyn.
Kiian ja Rikun suhteen muuttuessa seksuaaliseksi Riku oli jo yhdessä nykyisen vaimonsa kanssa, mutta pari ei ollut vielä päättänyt naimisiinmenosta. Kiia oli tuntenut Rikun jo kauan perheensä kautta, eikä koskaan ollut ajatellut suhteen menevän perhetuttavuutta tai ystävyyttä pidemmälle.
”Ensimmäisen seksuaalisen kontaktin otto Rikulta tuli täytenä yllätyksenä juhlien jatkoilla. Alkoholillakin oli varmasti oma osuutensa asiaan, mutta rankassa kännissä emme missään nimessä olleet. Olin aina pitänyt Rikua viehättävänä niin ulkonäöltään kuin humoristiselta luonteeltaankin, mutta ikäeron ja Rikun naisystävän takia en ollut koskaan edes ajatellut seksuaalisen suhteen olevan mahdollinen. Se ei olisi tullut edes mieleeni. En ikinä alkaisi iskeä varattua miestä. En tuon ensimmäisen yhteisen illan aikana osannut ajatella tulevaisuutta, enkä edes paljastumista. En osannut ennakoida edes seuraavaa aamua, joka oli vähintäänkin kiusallinen”, Kiia naurahtaa vakavoituen nopeasti.
Suhteen lopettaminen ongelmallista
Uskottomuudessa viehättää usein jännitys ja ajatus kielletystä hedelmästä. Jopa kiinnijäämisen pelko voi olla kiihottava ajatus. Toisen naisen roolissa viehättää suhteen keveys ja sen viihdyttävyys. Pettäjän kanssa ei tarvitse nähdä, kun tällä menee huonosti tai hän haluaa olla yksin. Vastuuta tai velvollisuuksia tällaisissa suhteissa harvoin on.
”Muistan Rikun heti tuona ensimmäisenä iltana sanoneen, että jos nyt menemme halaamisesta pidemmälle, suhteemme tulee varmuudella muuttumaan pysyvästi. Naurahdin ja sanoin, että osaan kyllä pitää hauskaa ja ymmärrän, ettei kyseessä ole rakkaussuhde, vaan hauskanpito kavereina. Kerroin osaavani lopettaa heti, kun näen sen järkeväksi. En ehkä enää sanoisi samaa”, Kiia huokaisee.
Kiian mukaan vaikeinta suhteen lopettamisessa on yhteinen tuttavapiiri ja suhteen helppous. ”Minulla ei ole velvollisuutta miellyttää Rikua, vaan voin sanoa hänelle juuri sen, mitä ajattelen. Seksuaalikemiamme toimivat hyvin yhteen, eikä minun tarvitse tehdä oikeastaan mitään suhteen eteen. Minun ei tarvitse soitella Rikulle ja sopia tapaamisia, vaan Riku soittelee minulle ja sitten näemme, jos se vaan on tuolloin mahdollista. En lähde juoksemaan Rikun perässä.”, Kiia selittää.
Kiia ja Riku eivät näe toisiaan niin usein, että Rikun pitäisi selitellä menojaan vaimolleen. Salasuhteen lopettamisestakin on sovittu moneen otteeseen, mutta ainakaan vielä suhteelle ei näy loppua. ”Kyllähän Riku joskus vähän tummaan sävyyn luonani naureskeli, että mitäs jos seuraavaksi tehtäisiin sopimus, että lopetettaisiin tämä vehtaaminen seuraavan viiden vuoden aikana”, Kiia sanoo.
Varatun henkilön kanssa salasuhteessa oleminen voi helposti johtaa rakkauden tunteisiin. Usein vapaan osapuolen tunteiden voimistuessa salasuhde alkaa vaikeutua tai jopa loppuu kokonaan. Pettäjä harvoin jättää naistaan, vaikka näin toiselle naiselle väittäisikin.
Kiian ystävätkin ovat joskus kysyneet, että mikä saa tämän älykkään nuoren naisen jatkamaan suhdetta varattuun mieheen. ”Kai se on se helppous. Ja jollain tapaa olen kuitenkin kiintynyt Rikuun, vaikka varsinaista rakkaussuhdetta välillämme ei ole. Jos rakastuisin Rikuun, suhde muuttuisi joksikin aivan muuksi, kuin mitä se nyt on. Hän on minulle myös hyvä ystävä”, Kiia on yrittänyt selittää ystävilleen.
Kuka on tarinan roisto?
”Itse ajattelen, että se, joka on suhteessa, tekee valinnan pettämisestä. Itse en ole tilivelvollinen kenellekään. Eri asia tietenkin olisi, jos naisystävä olisi esimerkiksi hyvä ystäväni. Toisaalta kai tähän on pakko lisätä, että tunnenhan minä melko hyvällä tasolla myös Rikun naisystävän. Nyt jo paljon paremmin kuin kolme vuotta sitten suhteemme alkaessa, mikä aiheuttaa tunnontuskia ajoittain”, Kiia sanoo.
”Kyllä Riku varmasti seuraa löytäisi, vaikka minä en sitä hänelle tarjoaisikaan. En ole aloitteellinen osapuoli suhteessamme, mutta silti ehdottomasti Rikun käytöksen mahdollistaja. Kyllä minä toimin tässä väärin ja saan kärsiä siitä, jos suhde joskus paljastuu. En siltikään sanoisi olevani syypää Rikun pettämiseen. Jokainen on viime kädessä vastuussa omista teoistaan. Jos löytäisin seurustelukumppanin, suhde Rikuun pitäisi ehdottomasti lopettaa”, Kiia toteaa rauhallisesti.
Sanotaan, että uskottomuus on enemmänkin kyllästymistä itseensä kuin puolisoon. Tämä näkyy Kiian mukaan myös Rikun ja hänen vaimonsa tilassa: Rikun ja hänen vaimonsa suhde näyttää päältäpäin oikein onnelliselta. Pari ei ole vieraantunut toisistaan fyysisesti, vaan halailee ja osoittaa muutenkin läheisyyttä toisilleen muiden ollessa paikalla. Myös naisystävän kuvaus suhteen tilasta on hyvin positiivinen.
”Naisystävä usein ylistää heidän ihanaa suhdettaan, mutta kertoo, että ulkopuoliset tekijät, kuten remontti tai työt rasittavat parin suhdetta. Uskoisin kuitenkin, että myös parin välisessä kommunikaatiossa on jokin ongelma, koska tilanne on nyt tällainen”, Kiia miettii.
Kannattaako tunnustaa jos pettää?
Kertaluonteisessa syrjähypyssä saattaa kertominen olla jopa julmempaa kuin kertomatta jättäminen. Moni pettäjä keventää omaa oloaan kertomalla kumppanille, joka saattaa ottaa uutisen erittäin raskaasti ja olla välittämättä ollenkaan, että paljastus tuli suoraan puolisolta, eikä jostain toisesta lähteestä. Asialla on kuitenkin aina hyviä ja huonoja puolia, joten jokaisen kannattaa punnita tilannetta omalta kantiltaan.
Kertojan pitää miettiä, pystyykö vanha kumppani enää ikinä kertomisen jälkeen luottamaan pettäjään uudestaan. Entä jos kertomisen seurauksena tulee ero? Pärjäänkö yksin? Lapsellisten pitää miettiä myös, kärsiikö suhde lapsiin mahdollisen kertomisen myötä. Kertomatta jättäjän taas pitää miettiä, kestääkö hän mahdollista itseinhoaan ja ahdistusta. Voiko suhde puolisoon olla entisenlainen, kun siihen liittyy salaisuus? Myös pettämisen jatkuminen voi olla kertomatta jättämisen haittapuoli. Kertomatta jättäjän pitää myös miettiä, mitä tapahtuu ja miten toimia, jos pettäminen tulee ilmi jotenkin muuten, kuin itse kertomalla.
”Mikäli Riku joskus haluaisi kertoa asiasta esimerkiksi vaimolleen, olisin valmis lopettamaan suhteen siihen. Olisi varmaankin kaikkien kannalta parempi, ettei henkilöllisyyttäni ja muita yksityiskohtia suhteestamme kerrottaisi, mutta mikäli Riku haluaisi paljastaa koko kuvion, en koe, että voisin oikeastaan estelläkään”, Kiia mietiskelee.
”Kerran Riku on sanonut, että heidän pitäisi varmaankin mennä pariterapiaan puhumaan ongelmistaan. Vastasin, että pariterapia ei luultavasti paljoakaan auta, mikäli meidän kahden suhde edelleen jatkuu. Joko meidän pitäisi todellakin lopettaa kaikki näkeminen tai sitten Rikun pitäisi kertoa vaimolleen suhteestamme ja sen lopettamisen vaikeudesta, jolloin suhde päättyisi sitä kautta”, Kiia sanoo.
Teksti: Hilppa Alanko
Kommentit
Löysin tuolta hyvän miehen salaiseen suhteeseen: https://www.salainensuhde.com/
Juttu toimi hyvin ja pitkään.
Kommentit
Hyvä kirjoitus. Miksi tosiaan kolmatta osapuolta syyllistetään niin usein, vaikka eihän hän ole millään tavalla vastuussa pettäjän parisuhteesta.
Olisi ollut mielenkiintoista saada miesnäkökulmaakin asiaan. Vapaita miehiä suhteessa varattuihin naisiin löytyy myös.
Olen samaa mieltä, että suhteessa oleva osapuoli on vastuussa tekmisistään vakikumppanilleen, mutta ei se kolmas pyörä voi noin vain pestä jutusta käsiään, jos suhde paljastuu ja selvityshommat alkavat. Itsehän hän on kyseiseen kuvioon ryhtynyt, joten seurauksetkin on kestettävä.
Vähän niin kuin varastettuun tavaraan ryhtyessään…
Hyvä kirjoitus ja olen samaa mieltä. Kyllä parisuhteessa olevat ovat vastuussa omasta suhteestaan eikä kukaan muu, se kolmas osapuoli. Eräällä parisuhteessa olevalla ja perheellisellä ystävälläni on ollut suhde naapurissa asuvan sinkkumiehen kanssa 1,5 vuotta. Ystäväni on myöntänyt reilusti, että kyllä hän on tässä se syypää eivätkä kumpikaan hänen miehistään. Kaikista ei vain ole kantamaan omia virheitään ja vika on aina toisissa. Sekin on henkistä kypsymättömyyttä. En silti väitä että rinnakkaissuhteet olisivat oikein.
Tässäpä sitä miesnäkökulmaa. Varatuilla miehillä on parisuhdemarkkinoilla yksi ylivoimanen kilpailuetu vapaisiin nähden: he ovat varattuja.
Tämä tarkoittaa sitä, että he ovat kelvanneet vakituiseen parisuhteeseen naisen/naisten kanssa ja heillä on myös usein todistettua näyttöä kyvykkyydestään miehen roolissa ja kasvattajina. Parisudevalintaa tekevälle naiselle nämä ovat tärkeitä kriteerejä. Lisäksi tulee seikka, jota naisten voi olla vaikea tunnustaa itsestään: on imartelevaa ja kiihottavaa kun jonkun toisen avio/avomies osoittaa sukupuolista kiinnostusta heitä kohtaan. Se saa heidät tuntemaan itsensä halutuiksi ja ehkä hieman paremmiksi kuin noiden miesten omat puolisot.
Vapaista miehistä näitä ominaisuuksia ei niin helposti löydä, vaan naiset joutuvat heitä ”testaamaan” ja lisäksi pitkän yksinäisyyden ”saastuttamat” miehet ovat naisista yksinkertaisesti vastenmielisiä.
Tämä on jossain määrin outoa. Miksi ryhtyä vehtaamaan varatun kanssa kun riskittömiä vapaita miehiäkin on olemassa. Ehkäpä siinä onkin se jännityksen tuoma mielihyvä. Vapaissa ei tuota haastetta ja jännitystä niin ole.
Ja jotta ei jäisi sellaista mielikuvaa, että arvostelen tässä vain naisten yksioikoista pariutumiskaavaa. Miehet ovat tässä vielä yksinkertaisempia eläimiä. Keskiverto mies (r)yhtyy ilolla tarjolla olevaan tavaraan, olipa sitten varattu tai ei.
Miesnäkökulmaa: Ei nyt mene ihan ed. jutun mukaan, mutta: Elän vakiintuneessa parisuhteessa ja minulla on ollut jo vuosia seksi-/ystävyyssuhde naiseen, joka elää myös parisuhteessa. Tämä on tullut meille molemmille ”hiukan” yllätyksenä, koska mielestäni olen rehellinen perheen isä ja hän äiti. Molempien epäsäännölliset reissutyöt mahdollistaa tämän suhteen olemassaolon. Alussa laskettiin viikkoja, nyt jo vuosia. Kukahan tässä on tarinan pahin roisto…?
Tätä yleistelyä riittää. Ketään ei voi syyllistää. Minä olen pettänyt avomiestäni ja hän minua. Se liitto ei kestänyt. Tai no 10 v. Ajattelin etten koskaan enää petä enkä halua suhteeseen missä petetään.
Koska se on kertakaikkiaan täysi mahdottomuus niin olin selibaatissa muutaman vuoden. Olen ollut 6 v sinkkuna ja jos minulla joku miesjuttu on ollut niin se on ollut enemmän tai vähemmän varattu. Ei auta mitkään terapiat jotta ne kirotut kaavat ei toistuis. Ja huom! en käy baareissa iskemässä ikinä! Terapialla voi korkeintaan saada se aikaan että minä muutun ja joku niistä varatuista tyypeistä jotka jaloissa pyörivät huomavaat sen ja joko kaikkovat lopullisesti tai valitsevat minut.
Ovat sitten minun kanssa jonkin aikaa, ja taas alkaa pettämisrumba. Tällainen on ihmisen luonne. Pettämättä voi elää joko selibaatissa tai jokin aika (voi olla jopa vuosia) tosi rakastuneena. Meidän pitää vaan hyväksyä tämä ja elää sen kanssa.
Ja näin sanoo uskovainen nörtti.
Tämä on kyllä jo niin kulunut aihe, että mahtaako antaa lukijoilleen yhtikäs mitään? Ihmiselle on useimmiten annettu vapaus valita, tähän valintaprosessiin vaikuttavat kunkin kulttuurin arvot, normit, moraali jne. Eri asia on, kuinka paljon kukin yksilö näitä edellämainittuja seikkoja painottaa, omia valintoja tehdessään.
Entäpäs jos se kolmas osapuoli onkin tunnettu munahaukka, joka vain jahtaa naimisissa olevia miehiä ja saa nautintonsa siitä kun mies jää kiinni? Sellaisiakin narsisteja on olemassa. Vaimoa on myös turha syyllistää aina siitä, että mies pettää. Pettäjä ja se kolmas osapuoli syyllistyvät aina, hehän pettämiseen alkoivatkin. On puhdas valintakysymys että pettääkö vai ei.
Pysyväkään seksuaalinen pettäminen ei lopulta loukkaa, jos oma parisuhde kuitenkin perustuu siihen todelliseen haluun olla toisen kanssa ja tukena elämänsä loppuun asti.
Jos halut ja aktiivisuuden määrä eivät ole samalla tasolla, ymmärrän em tarinankin. Itselläni ei näin ole tilanne 🙂
Huoruutta.
Jos ja kun parisuhde on vahva ja kaikin puolin onnellinen siihen ei kolmas osapuoli pääse. Näinhän sitä sanotaan. Lisäisin siihen myös vahvan itsetunnon => ei ole tarvetta testata viehätysvoimaansa muualla kuin oman puolison kanssa.
Ainakaan minun tapauksessani joissakin tapauksissa hyvinkin yritteliäät ”salarakkaiksi” pyrkijät ovat saaneet pettyä kovin karvaasti! Minulla ei ole tarvetta / haluja avioliittoni ulkopuolisiin suhteisiin. Minusta on levitelty ilkeitä juttuja näiden OMASTA MIELESTÄÄN NIIN FIKSUJEN JA FILMAATTISTEN miesten toimesta. Yksi isäni ikäinen ihailija kanteli ”sopimattomasta käytöksestäni” – aiheetta – silloiselle työnantajalleni, joka onneksi tajusi mikä peli oli kyseessä.Pienessä kylässä paha kello kuitenkin kuuluu kauas!
En viitsi haastaa heitä käräjille, tms. – tuollaisella käytöksellä he ovat osoittaneet oman arvonsa ja ajatusmaailmansa – sekä henkisen pienuutensa.
PS: Monet onnellisessa parisuhteessa elävät ihmiset pettävät puolisoitaan kun tilaisuus tulee. Vaihtelunhalusta ja ihan silkasta itsekkyydestä – sekä vastuun pakoilusta on silloinkin kyse.
Me syy-seuraussuhteita, ja toisten tunteita, ymmärtävät ihmiset emme petä. Emme ole viettiemme vietävissä ja halujemme hallittavissa. Emmekä ymmärrä mitä jännää mokomassa voi olla! Omtunto kolkuttaisi todella pahasti. Inhoaisimme itseämme.
Näin se vaan on. Ei ihminen ole mikään eläin jonka on tarkoitus noudattaa vaistojaan – paritella kun sopiva kumppani tulee kohdalle. Mehän emme ole eläimiä jotka elävät hetkessä vaan ihmisiä joilla on taju ymmärtää ja käsitellä niin mennyttä kuin tulevaakin – myös moraaliselta kannalta.
Miten käy kun pettäminen tulee ilmi? Lapset kärsivät siitä eniten. Nykytietämyksen perusteella vanhempien avioero saattaa olla lapsille / nuorillekin jopa traumaattinen kokemus. (Ei taida tulla mieleen silloin kun ”pikkuisen” pettää, vai mitä?)
Viisas osaa harkita ja hallita tunteitaan. Anteeksi vaan, kaikki salarakkaat. Menkää itseenne! Haluatteko loputtomiin pysyä lapsen henkisellä tasolla: Kaikkimullehetitänne tai lähden vieraisiin. Hellanlettas sentään.
Onneksi näitä löysäperäisiä naisia on tarjolla melkein riesaksi asti, ei pääse arki puuduttamaan. Vähän vaan lupailee kuuta taivaalta, varma saalis tiedossa.
Hmmm… hankalia hommia tällaiset. Sitä pitää vaan luottaa omaan arvioon toisen ihmisen sivistyneisyydestä ja tunneälystä, muuta ei voi.
Pettäminen johtaa aina eroon, joko konkreettiseen tai henkiseen eroon omasta kumppanista. Mikään ei palaa ennalleen.
kyllä se on vähän moni mutkainen … ja miettikääs te jotka olette että ne on .. mutta mitäs jos itse pettäisit???
Jokaisella on aina mahdollisuus tehdä valinta vähintään kahden vaihtoehdon välillä. On siis aivan turha selittää, että se nyt vaan tapahtui, en voinut sille mitään. Ja lässynlässyn. Sitä joko päättää pettää tai sitten päättää ettei petä. Se on niin yksinkertaista. Ikinä en ole kumppania pettänyt enkä aiokaan.
Minä olin se toinen nainen – tietämättäni! – kolmen kuukauden ajan. Mies ei käyttänyt sormusta ja kertoi olevansa eronnut. Alussa ihmettelin, miksi tapaamme aina minun luona, mutta hän oli kuulemma juuri muuttanut omaan asuntoon, joka oli aivan sekaisin eikä siellä ollut kuin ”patja lattialla”. Ulkona liikuimme vapaasti yhdessä. Jossain vaiheessa miehen naapuri soitti minulle ja kertoi, että mies on edelleen naimisissa ja asuu perheensä kanssa. Minä tietysti väitin vastaan. Kun yritin kysellä mieheltä asiasta, niin tottakai naapuri ”valehteli”. Kerran ajoin sattumalta miehen kotitalon edestä ja siellä pieni perhe haravoi yhdessä sulassa sovussa. Edelleen mies vastasi kyselyyni, että hän oli sattumalta tapaamassa lastaan samaan aikaan. Kun näitä sattumia kertyi tarpeeksi, olin valmis myöntämään itselleni, että mies on ja pysyy naimisissa ja lemppasin miehen. Edelleen lähes vuoden suhteemme loppumisen jälkeen mies soittelee ja ehdottaa tapaamista, mutta kun usko on kerran mennyt, se on siinä! Itseäni en todellakaan tästä suhteesta syyllistä…!!
Minä rakastuin varattuun mieheen kauan sitten. Kemia välillämme oli suuri, mutta emme tehneet mitään koska olimme molemmat varattuja. Aikaa kului ja tapasimme uudestaan ja siitä se lähti. Jonkun aikaa tapailimme salaa, mutta päätimme yhdessä, että molemmat jätämme nykyiset kumppanimme. Vähän epäilin onko hänessä miestä jättämään vaimonsa. Mutta hän haki eroa ja minä lähdin omasta suhteestani. Nyt olemme yhdessä. Ajattelimme että meillä on oikeus onneen. En olisi jatkanut suhdettani häneen ellei hän olisi eronnut.
Nolo tilanne saada pari,joista kumpikin tahoillaan naimisissa, kiinni rysän päältä. Sitä ne pikkujoulut teettää :oD
niin – me ja te- syyllistäminen ja tuomitseminen taas ei auta mitään. Kukaan ei tiedä toisen elämää. Jos toinen suhteessa ei anna minkäänlaista seksuaalista tai muutakaan (silittelyä tai edes muunlaista koskettelua) niin ei ole ihme että etsii sitä toisaalta, ja silti tämä ”etsijä” tuntee huonoa omatuntoa… Miksi aina pitää olla niin mustavalkoista joillakin.. Niin ja aina nainen on huora ja paha ihminen..
Toi pettämisen tunnustus. ”pystyykö seurustelukumppani enään luottamaan sinuun”. Oletko silloin ansainnut hänen luottamuksen? Elät valheessa. Turha sitä on lähteä kieltämään.
jahas kohta 20 vuotta naimisissa mieli on tehnyt mutta sydän ei anna
tilaisuus tekee varkaan mutta sydän päättää.
Olin 10 vuotta se toinen nainen ja nyt ensimmäinen. Petin ystävätärtäni hänen aviomiehensä kanssa ja silloista aviopuolisoani, enkä tunne minkäänlaista syyllisyyttä. Ainoa virhe jonka salasuhteessamme teimme oli se, että emme lopettaneet ex avioliittojamme aiemmin. Nyt olemme olleet naimisissa vuosikausia ja todella onnellisia eikä kummallekkaan tulisi mieleenkään lähteä pettämään toista. Kun todella rakastaa , arvostaa, saa osakseen rakkautta ja nauttii toisesta, ei ole minkäänlaista tarvetta lähteä ”liihottelemaan vieraisiin”.
Vanha klisee pätee vaan: suhdetta kannattaa hoitaa jotta se eläisi ettei esim. miehelle tulisi tarvetta ehdotella toiselle naiselle kakkosvaimon paikkaa. Jos liitossa on liikaa ilmaa niin jollain se täyttyy. Rakastaminen on aina syyntakeetonta ja se kaikille rakastavaisille suotakoon olivat sitten varattuja tai eivät. Ihmisiä sitovat uskomattomiin luutuneisiin asetelmiin vanhat uskomukset, raha ja omaisuus, kulissit ja ennenkaikkea status. Mutta kaikki sitovat tekijät tekevät yleensä onnettomaksi. Voi koittaa sadan vuoden yksinäisyys…
tänä iltana ei tuu pakkeja..nananannaanananannaa …
oon pelinainen, tahdon tunnustaa, tänä iltana ei tuu pakkeja. on joku muu, joka kuvioihin kompastuu, muut väsähtää, vain yksi jää —tahdon koskettaa, saanko ehdottaa iltaa kanssani ….
Mielestäni varattuihin koskeminen on todella väärin. Ja yhtälailla molemmat varattu sekä varattuun sekaantunut on syyllisiä tilanteeseen ja syyllisiä siihen, että jonkun sydän murtuu. Varmasti kaikki on joskus kokeillut varattua miestä tai naista. Jopa minäkin, olin silloin niin nuori, että minua ei kiinostanut tietääkö sen miehen nainen meidän seksisuhteesta. Saihan se tietää siitä, että hänen miehensä on pettänyt joten nainen lähti kostamaan miehelle sitä ja meni painaa toista miestä. Ja hauskin juttu on se, että se kenen kanssa se nainen kosti niin olen sen kanssa nykyään yhessä. Emme sillon tunteet toisiamme ja sattumalta tutustuimme ja rupesimme seurustelemaan ja nykyään kihloissa. Kyllä naurettiin sille miten voi olla niin sattumaa 😀
Mieheni ilmoitti äskeittäin että ” saa kenet haluaa” ja että ”urputukseni” on alkanut ärsyttää niin että kohta tulee hetki et ”alkaa toiset kiinnostaa”…siis onko tämä miehet ”alkupuhe” pettämiselle…?
Hassua,halusin seksiä ylikaiken ja tulin viikon poissaolon jälkeen kotiin(poissaolo lapsen sairauden takia)
Yleensä seksi meillä aktiivista ja vaihtelevaa…
Tosin mieheni oli ollut yhteydessä viikon poissaoloni jälkeen johonkin lapsuudenystävään…?
Pitääkö olla huolissaan?Miehet,miksi en kelpaa?
Minulle selvisi, että vaimollani on ollut nettisuhteita miesten kanssa, mutta hän jäi kiinni ajoissa, ennenkuin mitään vakavampaa ehti tapahtua. Nämä miehet ovat olleet täysin tietoisia siitä, että toinen on ollut varattu ja usein ovat varattuja itsekin.
No, nämä kolmannet pyörät pääsevät itse puolestaan testaamaan, miten heidän liittonsa kestää, kun keksitty naishenkilö (tai mies:-) ”tunnustaa” näiden varattujen miesten puolisoille heidän uskottomuutensa…
Nykyisessä kertakäyttömaailmassa suhteetkin päättyvät helposti. Pää on monilla niin syvällä omassa perseessä, että siinä pesuveden mukana saa sitten mennä lapset, ukko/ akka, kunhan vaan saa kokea sitä ihastumisen huumaa.
Imbesillejä kaikki.
Pakko sanoa että ei varttuna oleminen ole mikään etu, sen paremmin kuin järin houkuttelevaakaan. Turha puhua potaskaa.
Varatuilla ihmisillä usein vain on paremmat tulot ja kertyy paremmin varakkutta, ja sitä kautta lahjat, matkat ja muut suosionosoitukset ovat ahneelle perheenrikkojalle helppoa tuloa. Löytyy kesämökkejä, kaupunkiasuntoja, hotellihuoneita jonne hurautetaan varatun autolla, paikkoihin joissa voi rauhassa esiintyä kuumana kaatajana, ja luulotella itselleen olevansa varsinainen hyväntekijä toisten suhteessa. Kolmonen on aina hyväksikäytetty, ja pyrkii tietysti itsekin hyväksikäyttämään ja todennäköisesti saakin tyhjään, tylsään elämäänsä täytettä toisilta varastamalla.
Hyvä kirjoitus. Itse olen oikeastaan ollut tällaisessa tilanteessa jo kaikkina osapuolina (vautsi vau eikö?)ja vielä enemmän sivustakatsojana. Olenkin miettinyt sitä, miksi petetyksi joutunut kumppani saattaa jopa jättää sen oman kumppanin syyllistämisen kokonaan välistä ja keskittyy sen kolmannen osapuolen lynkkaamiseen??? Tottahan jokainen on helkkari vastuussa omista teioistaan. Eihän kolmas osapuoli ole välttämättä edes tietoinen olevansa kolmas osapuoli…
En kertakaikkiaan tajua pettäjiä. Jos ei ole avioliittoonsa tyytyväinen, se pitää yrittää korjata. Ellei se onnistu, erotaan.
Olimme olleet 19v naimisissa, meillä oli 5 lasta, 4-14 -vuotiaita. Seksi oli vain parantunut ajan myötä, mitä paremmin toisen tuntee, sitä parempaa se on. Mutta sitten miehelle kasautui vastoinkäymisiä, niin taloudellisia kuin terveydellisiäkin. Kuolema kävi lähellä. Itse olin totaalisen uupunut synnytysten, imetysten, lastenhoidon, pyykkirumban, töiden jne. jäljiltä. En todellakaan tajunnut, että siinä väsymyksen sumussa olisi pitänyt hoitaa parisuhdetta.
Kun mieheni jäi kiinni pettämisestä, maailmani romahti. Kolmeen vuorokauteen en kyennyt syömään enkä nukkumaan. Hän oli ollut peruskallioni, se ihminen, johon saatoin aina turvata, tuli mitä tuli. Tuntui kuin joku olisi kaivertanut palleaani veitsellä ja nylkenyt elävältä, olin täysin vereslihalla.
Pari viikkoa meni täysin shokissa. Jos itku alkoi, en kyennyt sitä lopettamaan. Ajattelin alkuaikojamme, sitä huumaavaa rakastumisen tunnetta, kodin perustamista, lasten syntymiä. Ja nyt lastemme koti rikottaisiin. Eniten itkin lastemme vuoksi.
Tottakai olin vihainen ja katkera myös kolmannelle osapuolelle. Hänkin oli ollut pitkään naimisissa, kolmen lapsen äiti. Hänen lapsensa olivat silloin n. 3-10 -vuotiaita. Miten kukaan äiti voi olla niin itsekäs ja typerä?! Ja millä oikeudella hän yritti tuhota myös meidän lasten kodin? Jostain syystä olisin odottanut enemmän naiselta, joka on äiti. Eikä hänenkään avioliitossaan ollut turvattomuutta eikä alkoholiongelmia. Mutta seksinpuutetta ilmeisesti oli. Nainen oli viestiensä ja mieheni puheiden perusteella pilalle hemmoteltu kaikkimulleheti-prinsessa. Hänen miehensä oli kai liian kiltti, oli antanut anteeksi myös aikaisemman, todella pitkään jatkuneen uskottomuuden. Lähetin naiselle viestejä facebookin kautta, joissa kerroin hänelle suoraan, mitä hänestä ajattelen. Jostain syystä hän ei laittanut minulle estoja, vaan vastasi samalla mitalla, heitti bensaa liekkeihin kehuskelemalla, kuinka hän ja mieheni rakastivat toisiaan ja kuinka ihanaa seksiä heillä oli. En käräyttänyt häntä hänen miehelleen, vaikka ehkä olisi pitänyt. Säälin heidän lapsiaan, ilmeisen narsistisen äidin lapsia.
Me emme yllätyksekseni päätyneetkään eroon mieheni kanssa. Pettämisen ilmitulo laittoi meidät molemmat valinnan eteen. Mieheni sanoi huomanneensa, ettei ruoho ollutkaan vihreämpää aidan toisella puolelle. Hän sanoi, ettei rakastanut tuota naista ja että kyse ei koskaan ollutkaan seksistä (neljän kuukauden aikana päätyivät kerran sänkyyn ja se oli ilmeisesti aika surkeaa). Oli vain niin imartelevaa, että joku ihastui häneen kun hänen itsetuntonsa oli kateissa. Minua oli helppo syyttää kaikesta, mikä elämässä vastusti. Mieheni otti täyden vastuun pettämisestä, katui ja pyysi anteeksi, moneen kertaan. Nähtäväksi jää, kuinka avioliittomme lopulta käy. Olemme löytäneet rakkauden ja intohimon uudestaan, olemme kuin vastarakastuneita, ja sitä on nyt kestänyt pari vuotta. Mutta kun luottamus on kerran murskattu, on sen korjaaminen todella vaikeaa. Eikä kipu häviä koskaan, vaimenee kyllä, eikä tule mieleen niin usein, mutta silloin kun jokin pettämisestä muistuttaa, käy se aina yhtä kipeää.
Mutta kehottaisin kaikkia, jotka ryhtyvät suhteeseen varatun kanssa, miettimään uudelleen. En ole koskaan ollut väkivaltainen ihminen, mutta kun sain selville miten mieheni oli minua pettänyt – sen jälkeen kun oli tehnyt kanssani viisi lasta, ja valehdellut minulle päin naamaa menoistaan, harrastanut seksiä sekä minun että tuon toisen kanssa – annoin hänelle raikuvan korvapuustin, oikein kunnon litsarin. Enkä sitä kadu, hän oli todellakin sen ansainnut. Hän säikähti sitä ihan tosissaan sillä kuten sanoin, en ole sitä ennen enkä sen jälkeen koskaan ketään lyönyt. Mutta jos tuo toinen nainen olisi tullut minua vastaan noiden ensimmäisten viikkojen aikana, olisin varmaan yrittänyt repiä häneltä hiukset päästä ellei kukaan olisi ollut minua pitelemässä. Tai niin olisin ainakin halunnut tehdä. Ihan sama vaikka olisin päätynyt putkaan. Mustasukkaisuus on alkukantainen tunne, jolla ei ole mitään tekemistä järjen kanssa. Joten mieti vielä, jos olet ryhtymässä suhteeseen varatun kanssa. Entä jos toisen puoliso onkin väkivaltainen ja äkkipikainen ihminen? Päädyt iltalehtien lööppeihin. Älä sekaannu varattuun. Sotket silloin kokonaisen perheen elämää.
Petetty: et ymmärrä pettämistä, mutta ymmärrät järjettömän mustasukkaisuuden aiheuttamaa väkivaltaa?
Mielestäni jokainen on vastuussa tekemisistään, niin petetty, pettäjä kuin kolmas osapuolikin. Yhden väärä teko ja loukkaus ei kuitenkaan oikeuta toista sen enempää. Omien kokemusteni mukaan näin usein ajatellaan; että kun minua on loukattu niin minulla on ikään kuin oikeus ”kostaa”. Tuttavapiiristäni löytyy vuosien takaa aika räikeä esimerkki, joka päättyi toisen naisen pysyvään vakavaan vammaan ja loppujen lopuksi äärimmäisen suureen suruun paljon laajemmin kuin pelkkä pettäminen.
Toivon niin että ihmiset pystyisivät teoissaan käyttäytymään aina viisaasti ja toisia ajatellen. Näin ei kuitenkaan ole, ja varmasti sekin pitää hyväksyä. Ihminen tekee tyhmästi, ajattelemattomasti – tekee virheitä, eikä suinkaan aina tai useinkaan ilkeyttään tai jostakin persoonan v-mäisyydestä johtuen.
Löysin tuolta hyvän miehen salaiseen suhteeseen: https://www.salainensuhde.com/
Juttu toimi hyvin ja pitkään.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous