Vuoden viimeinen päivä

In my ballerines Uusi Vuosi

Eilen lennolla kävin läpi tietokoneeni kansioita ja löysin sieltä kansion nimeltä Our year 2016. Muistan miten vuosi sitten Uuden Vuoden päivänä juttelimme mieheni kanssa toiveistamme ja unelmistamme ja päädyimme kirjoittamaan ne ylös tuohon vähän mahtipontiseltakin kuulostaneeseen word-tiedostoon. Nyt luimme yhdessä tavoitteemme tuolla lennolla läpi ja oli aivan mieletöntä huomata, että moni niistä on toteutunut vuoden aikana! Muutama tavoitteistamme tuntui silloin vuosi sitten todella kaukaisilta ja niin vain pitkin vuotta asiat alkoivat loksahdella paikoilleen. En edes käsittänyt, miten onnekkaita olemme olleet ja kuinka paljon olemme saavuttaneet, ennen kuin luin nuo vuosi sitten kirjoittamamme haaveet!

Osaan olla aika vaativa ja olen huomannut, että katseeni on aina seuraavassa haasteessa ja tavoitteessa – jo ennen, kuin olen edes ehtinyt onnitella itseäni edellisen aidan ylittämisestä. Jos siis milloinkaan, niin nyt vuoden vaihteessa on tärkeää unohtaa hetkeksi se, miten asiat olisi voinut tehdä paremmin ja nauttia siitä, mitä kaikkea vuoden aikana on saavuttanut.

Tänään on siis aika sanoa heipat vuodelle 2016 ja kippistellä alkavalle vuodelle 2017. Oikein ihanaa Uutta Vuotta kaikille!

 

Kommentit

Hyvää uutta vuotta Pariisiin! Itsekin ulkosuomalaisena olisin kiinnostunut kuulemaan työstäsi, työn löytäminen ulkomailla kun ei ole itsestäänselvyys varsinkin jos muutetaan ensisijaisesti puolison töiden vuoksi. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten olet pystynyt toteuttamaan omia uratoiveitasi tässä yhtälössä. Minua kiinnostaa tämä erityisesti juuri nyt, kun nykyisessä asuinmaassamme työelämään siirtyminen tuntuu lähes mahdottomalta, puolison töiden vuoksi olemme maassa, jonka kieltä en hallitse eikä englannin osaaminen auta asiaa lainkaan.

Maija

Hei Aline, missä kaupungissa asut ja mikä on koulutuksesi? Minkälainen työkokemus sinulla on? Annan mielelläni vinkkejä, vaikken todellakaan ole näissä asioissa asiantuntija, mutta ilman tarkempaa tietoa en oikein pysty auttamaan, sillä nämä ovat niin ala- ja maakohtaisia.
Aiotteko pysyä uudessa maassa pysyvästi? Silloin kannattaa panostaa kielen oppimiseen, sillä niin kuin sanoit, monissa työpaikoissa vaaditaan kielen osaamista. Ammatistasi riippuen kannattaa myös miettiä, voitko tehdä töitä etänä esimerkiksi Suomeen. Sinun kannattaa myös selvittää, tarvitseeko tutkintosi jonkinlaista laillistusta vai voitko harjoittaa ammattiasi suoraan.

Jos et osaa asuinpaikkasi kieltä hyvin, voit myös selvittää, löytyykö kaupungistasi yliopistoa, joka tarjoaisi oman alasi opintoja tai lyhyitä kursseja englanniksi. Näin saat vahvistettua CV:täsi ja tutun yliopiston nimi luo varmasti luottamusta rekrytoijissa. Jos vain mahdollista, etsi työnhakuasi varten mentori, joka voi käydä läpi CV:si ja antaa neuvoja työnhakuun ja CV:si vahvistamiseen liittyen. Tiedän, että mentorin löytäminen uudessa maassa voi olla haastavaa, mutta todennäköisesti se on yksi parhaita asioita, joita voit tehdä valmistautuaksesi työnhakuun.

Muista myös, että vaikka urasi olisikin hetken katkolla, jo ulkomailla asuminen opettaa opettaa paljon. Hyödynnä tuota kokemusta työnhaussasi ja omassa henkilökohtaisessa kasvussasi. Tiedän kokemuksesta, että toisen työn perässä muuttaminen aiheuttaa monenlaisia tunteita ja huonompina hetkinä on hyvä muistuttaa itselleen, mitkä asiat määrittävät sinua ihmisenä. Minulle oli muuttaessamme tärkeintä, että voimme olla yhdessä mieheni kanssa ja luotin (vaikka välillä tarvitsin läheisteni muistutusta), että kaikki muu järjestyy tavalla tai toisella. Edelleen joudun tekemään asioiden eteen enemmän töitä, kuin mitä olisin ehkä Suomessa joutunut tekemään, mutta samalla myös tuntuu, että olen saanut tästä niin paljon enemmän.

Toivottavasti tästä oli edes hieman apua! Oikein paljon tsemppiä työnhakuun ja ulkomailla elämiseen! 🙂

Anteeksi, että olin kyyninen ja ynseä. Hyvää Uutta Vuotta teille. Olet vain todella ”salaperäinen” pitääksesi blogia. Et kerro koskaan juuri mitään, vain jotain vaatteista ja teenjuonnista ja puistoissa kävelystä. Mikä on sinun arkesi? Koska kyllähän meillä jokaisella on sekin, ja se tekee meistä erilaisia, kiinnostavia ja persoonallisia, tai sitten ei.

Maija

Olen huomannut, että näissä edes vähän syvällisemmissä kirjoituksissa on aina suuri väärinymmärryksen riski, kuten tuli taas kerran todettua. Yritän kuitenkin parhaani, että tässä blogissa persoonani näkyisi rivien välistä, vaikka usein jätänkin vakavat jutut blogin ulkopuolelle. Ja totta kai minulla on usein aika vahvojakin mielipiteitä ja kannanottoja, mutta luulen, että sekin kertoo luonteestani, että pelkään että tekstini ymmärretään väärin ja että loukkaisin muita tahattomasti. Olen sisimmiltäni aika herkkä ja kiltti ja se heijastuu toki myös tavassani käsitellä aiheita ja kirjoittaa julkisia tekstejä. Tiedän, että mielipidekirjoitukset ja osin hieman provosoivatkin tekstit saavat netissä paljon huomiota, mutta jätettäköön ne niille, jotka ne taitavat.

Ja mitä tulee itsestäni kertomiseen, olen aina pyrkinyt toteuttamaan toiveita ja vastaamaan kysymyksiin, joten kannattaa aina välillä kurkata tänne kommenttiboksiin. Oma elämäni on varmasti mielenkiintoista, mutta samalla silti niin arkista, etten oikein itse aina ymmärrä, mistä olisi kiinnostava kirjoittaa. Usein metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan, joten tässäkin kannattaa miettiä, onko bloggaajalle annettu palaute motivoivaa ja muutokseen inspiroivaa. Olisiko sinulla esittää suoraan jokin tietty postaustoive?

Mukavaa vuoden alkua!

Eläköön positiivinen asenne…
Porskutetaan hyvissä fiiliksissä. Jokaisen elämään mahtuu tummia ja kirkkaita sävyjä, itse voi päättää, miten ne näkee.
Onnea alkaneeseen vuoteen!

Maija

No niinpä! 🙂

Vaikka olen päällisin puolin aina postitiivinen, niin olen aika kova ruoskimaan itseäni. Useimmiten vaativuuteni saa minut kurkottamaan aina pidemmälle ja olemaan tehokas, mutta se saa minut myös kärsimään jatkuvasta riittämättömyyden tunteesta. Joudun tekemään jatkuvasti töitä sen eteen, että tämä piirteeni vie minua eteenpäin – itsestäänselvyys se ei nimittäin ole. Ja koska tiedän, etten ole ainoa, toivon rohkaisevani myös muita hyväksymään nämä tunteet ja luottavan, että joskus ihan hyväkin riittää.

Oikein ihanaa alkanutta vuotta! 🙂

Kommenttini oli lähinnä ihmettelyä Merjan kommenttiin (”No, mitä olet saavuttanut, kun sitä niin hehkutat?”). Onko se häneltä pois, jos joku iloitsee saavutuksistaan ja on onnellinen?
Pidän blogissasi juuri siitä, ettei sinulla ole tarvetta avautua jokaisesta asiasta ja raportoida kaikkea tekemistäsi. Jaat kauniita kuvia ja positiivisia ajatuksia, jatkathan samaan malliin!

Maija

Ymmärsin siis ihan oikein! Netissä on niin helppo provosoitua niin negatiivisista kuin positiviisistakin kirjoituksista ja toivon, että tässä blogissa voitaisiin keskittyä niihin hieman kevyempiin aiheisiin. Ihana siis kuulla, että tämä tyyli on miellyttänyt! 🙂

Mukavaa keskiviikkoa! 🙂

No, mitä olet saavuttanut, kun sitä niin hehkutat?

Maija

Kirjoittelin viime tammikuussa pintapuolisesti tavoitteistani Tavoitteeni vuodelle 2016 -postaukseen ja vaikka osa tavoitteistani jäi toteuttamatta, päätin iloita niistä asioista, joita onnistuimme saavuttamaan. Olemme löytäneet oman paikkamme Pariisista, tehneet paljon töitä ja mikä tärkeintä, väsymyksen keskelläkin tukeneet toisiamme ja pyrkineet olemaan läsnä läheisillemme. Meillä kaikilla on ollut parempia ja huonompia vuosia ja nyt vanhoja tavoitteita lukiessani pysähdyin miettimään, että vuoteemme mahtui monia sellaisia onnistumisia, jotka olin nopeasti sivuuttanut suunnatakseni ajatukseni jo uusien haasteiden ja tavotteiden asettamiseen.

En siis ehkä onnistunut kiteyttämään postauksen tärkeintä sanomaa siitä, että yksi tavoitteistani on ollut oppia pysähtymään, olla armollisempi itselleni ja iloita onnistumisista (niin pienistä kuin suuristakin). Uskon, että onnellisimpia ovat ne, jotka osaavat nauttia myös matkasta ja omalla kohdallani tämä vaatii vielä ponnisteluja.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *