Kolumnit

Leeni Peltosen kolumni: Työidentiteettiä etsiessä pelottaa ja haluttaa samaan aikaan

Teksti:
Leeni Peltonen

Kuka minä olen? Mitä minä elämältä (vielä) haluan?

Tällaisia kysymyksiä joutuu kysymään itseltään suurissa käännekohdissa. Niitä on minunkin elämässäni riittänyt, viimeksi reilu vuosi sitten, kun vaihdoin päätoimittajan työn yrittäjyyteen.

Ennen isoa päätöstä mielessä myllertää. Miksi haluan muuttaa elämäni suuntaa? Tiedänkö edes, mitä oikeasti haluan? Ovatko tavoitteeni realistiset? Entä jos uusi työ ei tunnukaan oikealta? Kadunko sitä, että luovun vanhasta? Onko tässä ylipäätään mitään järkeä?

Pitkän prosessin aikana mieli ehtii kallistua suuntaan jos toiseenkin. Yhtenä päivänä ajatus on kirkas ja päämäärä selvä. Toisena päivänä on valmis pyörtämään kaikki sanansa, ajatuksista puhumattakaan.

Tunnistin parin vuoden takaiset mietteeni, kun luin persoonallisuuspsykologiaa käsittelevää Meitä on moneksi -kirjaa. Siinä puhutaan muun muassa identiteeteistä. Siitä, miten identiteetti rakentuu eri elämänvaiheissa, ja siitä, että ihmisellä on oikeastaan monta identiteettiä samaan aikaan.

Meillä on työelämään, parisuhteeseen ja elämäntyyliin liittyvä identiteetti. Myös poliittiseen ja uskonnolliseen maailmankuvaan kuuluu omat eroavaisuutensa.

Identiteetti on ihmisen syvin minä, se joka tekee meistä ainutlaatuisia omia itsejämme. Identiteetti pysyy, vaikka ulkoiset olosuhteet muuttuvat. Ja toisaalta identiteetti kehittyy ja muuttuu elämän varrella, kun uudet elämäntilanteet ja haasteet muokkaavat sitä.

Selkiintymätön identiteetti kuuluu yleensä lapsuuteen, mutta joskus se jää päälle liian pitkäksi aikaa: silloin ei aikuisenakaan kykene tekemään ratkaisuja tai tiedostamaan ongelmiaan. Omaksuttu identiteetti saattaa siirtyä vaikkapa omilta vanhemmilta niin vahvana, että ihminen toteuttaa kaavamaisesti toisten arvomaailmaa koko elämänsä.

Etsivä identiteetti on tyypillinen nuoruusiässä ja elämän kriisivaiheissa: silloin ovat päämäärät hakusessa. Tätä kuvaa osuvasti tuttu käsite, identiteettikriisi. Kun pohtii aktiivisesti vaikkapa uranvaihdosta, etsii uutta työidentiteettiään. Silloin on valmis ottamaan riskejä ja toimimaan uusien päämäärien saavuttamiseksi. Silloin pelottaa ja haluttaa samaan aikaan.

Ammatti-identiteettiään voi joutua pohtimaan – ja muuttamaan – myös ulkoisten tekijöiden sysäämänä. Työpaikan menettäminen pakottaa uuden äärelle. Prosessi vaatii paljon, mutta se voi myös antaa kokonaan uuden suunnan elämälle.

Jossain vaiheessa murrosvaihe päättyy. Jotain uutta löytyy vanhan tilalle, ja uuden identiteetin palaset loksahtavat kohdalleen. Yksi kypsän identiteetin ominaisuuksista on joustavuus ja avoimuus muutoksille. Identiteetin osat asettuvat uuteen järjestykseen, joka on mielekäs muuttuneessa elämäntilanteessa.

Identiteetin kypsintä muotoa kutsutaan saavutetuksi identiteetiksi. Silloin ihminen on itse rakentanut näkemyksensä pohtimalla, kyseenalaistamalla ja vertailemalla. Hän kokee toteuttavansa omia vahvuuksiaan ja tarpeitaan. Hän on terveellä tavalla itsevarma ja kykenee aitoon vuorovaikutukseen toisten kanssa.

Mietin tällä viikolla tapaamiani ihmisiä. Pystyn helposti ajatuksissani poimimaan heistä ne, joiden työidentiteetti näytti olevan kohdallaan. Yksi heistä oli pankkineuvoja, toinen rakennusmies, kolmas vaatekaupan myyjä.

Kaikki olivat huippuja omassa työssään ja kaikkien heidän ammattiminänsä oli vahva. Kyse ei ollut vain työn laadusta vaan siitä, miten he kantoivat työrooliaan. Heidän seurassaan oli helppo olla. Heihin oli helppo luottaa.

Minun elämäni palikat ovat muuttuneet monta kertaa. Työidentiteetti on saanut uusia vivahteita ja minäkuva tarkentunut, mutta ydin on kyllä entinen. Valmiiksi en kuvittele tulleeni, eivätkä muutokset tule jäämään tähän. Kuinka jäisivätkään, sillä tunnenhan itseni. Välillä on pelottanut, mutta kertaakaan en ole katunut ratkaisuani. Uteliaisuus ja optimismi ovat onneksi vahvoja ominaisuuksiani.

En siis kadottanut itseäni, vaikka käyntikortti meni uusiksi. Matka jatkuu.

Leeni Peltonen

Leeni Peltonen on vapaa toimittaja, joka opettelee kävelemään juoksemisen sijasta.

Anna Leenille palautetta: leenipeltonen@gmail.com

Leenin aiemmat kolumnit löydät täältä

X