Kaarina Hazard

Lehtiä naisille

Teksti:
Kaarina Hazard

Tekee vähän mieli kehua naistenlehtiä. Ja näin se menee: mediassa siis, kuten olemme huomanneet, on meneillään kriisi, sielläkin. Ei vain paperitehtaita suljeta ja entisistä startupeista panna väkeä pihalle. Osansa työn ja ansainnan murroksesta saavat myös viestimet. Mainoseurot eivät enää löydä tietään televisioon ja lehtien sivuille, vaan pakenevat sinne missä ihmiset ovat ja missäs ne ihmiset nykyään muualla ovat kuin netissä.

Kuin yhdessä ja samassa saunaillassa poikien kesken sovittuna siellä sitä koko vanha media säntäilee klikkausten perässä. Me lukijat olemme pelimerkkejä yhä epätoivoisemmaksi käyvän median ja yhä kylmempää kylkeä heille tarjoavien mainostajien keskinäisessä keskustelussa, ja tämä näkyy.

Juttujen otsikot muuttuvat yhä kryptisemmiksi ja sisällöt yhä räikeämmiksi, koska meiltä tahdotaan vain jutun auki klikkaava sormenpää. Ja koska logiikka on tämä, on otsikon takana yhä sakeampaa sönkötystä ja kuttaperkkaa, josta me lukijoina emme paljon kostu. Ei meillä tässä leikissä oikeastaan mitään tehdä, ihan sama mitä me kaipaamme, ja voi miten yksin olemmekaan jääneet.

Ja voi miten sääliksi käykin vanhaa mediaa – siellä se vielä yrittää rintakarvojaan pörhistellä ja jotakin ennen muinoin niin hyvin tehonnutta chachachata tapailla, vaikka nuorempi ja notkeampi sähköinen tiikeri on vienyt ankeimmatkin seinäkukkaset kyytiinsä jo ajat sitten. Ihmeellisintä tässä klikkausten metsästyksessä on sen joukkopsykoosiluonne.

Vaikka esimerkit maailmalta kuinka osoittavat, että tämä ahne tie on lyhyt ja kaita, niin sitä vain uskotaan, että Suomen koulutettu viisimiljoonainen kansa yhtäkkiä olisi tyhmä ja viisikymmenmiljoonainen, ja kohta kakusta jo taas riittäisi kaikille ja ”katso kuvat” olisi kyllin. Ja niinpä sitten kaikkein kunnianarvoisimpiakin viestimiä myöten on lähdetty tunteen tielle – uutiset eivät enää ollenkaan aina olekaan uutisia, vaan tunnelmia, esimerkkejä totuuksista, kertomuksia siitä miten asiat koetaan, oli niissä todenperää eli ei.

Kaikkein älyttömintä on se, että tähän hätäiseen kilpalaulantaan on lähtenyt mukaan myös Yleisradio, ikään kuin klikkaustaajuus olisi jonkinlainen luonnollinen elinkelpoisuusmittari ja niin kuin erillisverotuksella rahoitettu instituutio mitään sellaista tarvitsisi.

No, kukin rapauttaa oman uskottavuutensa omalla tyylillään. Eikä panikoiva hötkyileminen tietenkään mikään ihme ole, kun joka puolelta sikiää blogistia ja vlogistia enemmän kuin laskea ehtii, kaiken maailman tubettajasankareita, twittervaikuttajia ja gifmestareita, jotka nousevat suosioon äkkiä ja korkealle aivan muilla hyveillä kuin journalistin ohjeilla.

Ja tottahan paniikkia lisää myös murtuva arvovalta: siinä missä ennen toimittaja oli hyväveliverkostossa poliitikosta seuraava, nyt tulee kaikenmoista vapaa-ajattelijaa kertomaan kantojaan ja puhumaan suoraan ja vailla vanhoja kytköksiä. Ja siellä sitä pitää vanhan liiton toimittajien yrittää sätkiä ja selvitä, etsiä itseensä svengiä ja vetävyyttä netin tylyssä olosuhteessa, vaikka on vallan kanssa samoihin katettuihin pöytiin tottunut. Vähän se on kuin hienon koulun rikas poika paiskattaisiin köyhään korisrinkiin  räppäämään ja siinä se yrittää selviytyä miten taitaa, ja huonostihan sille käy.

Ja tästä päästäänkin naistenlehtiin. Ne nimittäin ovat pysyneet poljennossaan ihailtavan vakaina. Ne tietävät suomalaisen naisen ja luottavat siihen. Ihan sama mitä tuolla muualla hötkyillään, aina tulee joulu, vappu ja juhannus. Ja joka kerran niihin uudet reseptit. Ulkomuoto, hyvinvointi ja koti, näillä on aina menty ja näillä mennään edelleen. Tässä huorittelun, tappouhkausten ja yhä räkäisemmiksi käyvien pikaskandaalien tuiskeessa naistenlehtiin alkaa kertyä arvovaltaa.

No niin pojat, väistykääpäs syrjemmälle, tässä on nimittäin tulossa porkkanakakun tuunattu ohje, ja porkkanakakkuun, kuten tiedämme, palataan vielä silloinkin, kun tämä kriisi ja seuraavakin on kronikoitu anekdooteiksi muistelmien kellastuville sivuille.

Kaarina Hazard

Kaarina Hazard on helsinkiläinen vapaa kirjoittaja, jota kiinnostaa suomi ja Suomi.

Kaarinan aiemmat kolumnit löydät täältä

X