Julkkikset

Piritta Hagman: ”Masennusjaksoni ovat olleet suhteemme kovimmat paikat”

Teksti:
Anna.fi

Jääkiekkovaimo Piritta Hagman, 35, on pohtinut sitä, onko hän kotiäitinä epäkelpo kansalainen. Luksus on kuitenkin usein kaukana arjesta: on itkuisia öitä ja kolmen lapsen oksennuksen siivoamista. Jokaisen synnytyksen jälkeen Piritta on taistellut masennusta vastaan.

Piritta Hagman

Olitko teininä suosittu poikien keskuudessa?

En, sillä olin kiltti lukutoukka. Poikia tärkeämpää minulle olivat ystävät sekä saksofonin ja marssirumpujen soitto. Muistan 15-vuotiaana antaneeni treffikutsun esittäneelle pojalle pakit sanomalla, etten ehdi seurustella. Naiseuteni puhkesi kukkaan vasta parikymppisenä.

Millainen oli ensimmäinen seurustelusuhteesi?

Seurustelin 16-vuotiaana ensimmäisen kerran. Poikaystäväni löytyi musiikkipiireistä, joissa pyörin. Pari vuotta kestänyt suhde oli hyvin kiltti ja viaton. Olen edelleen ensimmäisen seurustelukumppanini kanssa ystävä. Minulla on ollut onnea siinä, etten ole joutunut kaltoin kohdelluksi, vaan kaikki poikaystäväni ovat olleet tosi mukavia ihmisiä.

Miten käsityksesi rakkaudesta on muuttunut iän myötä?

Avioerolapsena olen kasvanut skeptiseksi. Romantikko minussa haluaa uskoa ikuiseen rakkauteen, mutta olen myös nähnyt läheltä parisuhteen hajoavan. Suhtaudun rakkauteen realistisesti vailla liikoja odotuksia. Toivon eläväni Niklaksen kanssa yhdessä lopun elämäni, mutta tiedän parisuhteeseen kuuluvan hyviä ja huonoja vaiheita.

Piritta Hagman

Miltä näyttää eroottinen mies?

Pidän vahvoista miehistä. Erityisesti lihaksikkaat käsivarret sytyttävät minut. Pelkkä komea ulkokuori ei kuitenkaan yksistään riitä herättämään kiinnostustani. Tärkeintä miehessä on lämpö ja se, millä tavalla hän kohtelee muita ihmisiä. Lapsistaan rakkaudella huolehtiva mies on seksikkäintä, mitä tiedän.

Miten mies hurmaa sinut?

Saamalla minut nauramaan! Niklas on siinä loistava. Hän tarjoaa juuri sopivanlaista piristystä välillä hyvin vakavalle luonteelleni.

Pidän myös vanhanaikaisista huomionosoituksista. Nautin siitä, että mies ostaa kukkia tai kehuu minua kauniiksi. Erityisesti lasten saamisen jälkeen tuntuu elintärkeältä tulla huomioiduksi äidin lisäksi myös naisena.

Miten suhteenne alkoi Niklaksen kanssa?

Ensikohtaamisemme oli yöelämässä Helsingin Kaivohuoneella. Seuraavana aamuna Niklas pyysi minua tekstiviestillä treffeille.

Suhtauduin aluksi epäilevästi hänen jääkiekkotaustaansa, sillä olin nähnyt nuorena jääkiekkoilijoiden huonoa käytöstä. Nikke hurmasi minut nopeasti aitoudellaan ja huumorintajullaan. Jo ensimmäisten kuukausien aikana minulle tuli sellainen olo, että hän on se oikea. Pystyin kuvittelemaan Niklaksen lasteni isänä, mitä ei ollut käynyt kenenkään muun miehen kanssa.

Piritta Hagman

Olet elänyt vuosia miehesi työn ehdoilla. Miltä se tuntuu?

Olen itse valinnut kohtaloni. Kun menin Niklaksen kanssa naimisiin, valitsin myös jääkiekkovaimon elämän. Tiesin aina, että lapsista huolehtiminen tulee oleman minun harteillani.

Sopeutuminen omista urahaaveista luopumiseen ei käynyt ihan helposti, vaan käsittelin asiaa mielessäni monta vuotta. Minun oli vaikea luopua työelämästä, sillä en ole lapsuudessani saanut kotiäidin mallia. Päinvastoin kasvatuksessani on korostettu itsenäisyyden ja omien rahojen merkitystä. Välillä mietin, olenko kotiäitinä yhteiskunnallisesti kelpo kansalainen.

Kaduttaako kotiin jääminen?

On hetkiä, kun jossittelen, että minun olisi pitänyt olla aktiivisempi verkostoituja asuessamme ulkomailla. Myös eläkkeen kertymisen kannalta kotiin jääminen on huono valinta. Yritän kuitenkin muistuttaa itseäni siitä, kuinka arvokasta työtä teen. Olen ollut lastemme elämässä ainoa pysyvä tekijä meidän muuttaessamme maasta toiseen.

Minkälaista oli muuttaa miehen työn perässä ulkomaille?

Kun esikoisemme Lukas oli puolitoistavuotias, muutimme Kanadan Torontoon. Jälkeenpäin muistan ajan vaikeana ja kaoottisena. Olin todella yksin. Niklas saattoi olla yli viikon putkeen pelireissulla, ja minä hoidin yksin tunnin välein yöllä heräilevää lasta. Mietin vauva sylissäni kaksiossamme, että mistä saisin voimaa lähteä viemään koiria ulos. Olin henkisesti ja fyysisesti aivan poikki.

Piritta Hagman

Oletko ollut vaarassa uupua?

Olen kärsinyt jokaisen lapsen jälkeen lievästä masennuksesta vauvan ollessa noin vuoden ikäinen. Silloin olen alakuloinen ja aloitekyvytön. Itsensä kanssa oleminen on raskasta, eikä mistään saa normaalia mielihyvää. Käperryn itseeni ja hoidan lapsiin liittyvät välttämättömät velvollisuudet, mutta en jaksa tehdä mitään muuta.

Ensimmäisen lapsen kanssa en vielä ymmärtänyt, mistä on kyse. Kolme kertaa saman alakuloisuuden kokeneena osaan yhdistää sen nyt hormonitoiminnan muutoksiin.

Aika auttoi pääsemään pahimmasta alakulosta yli. Kun hormonitoimintani tasoittui, elämänilo alkoi palata. Näin jälkikäteen ajattelen, että minun olisi pitänyt hakea ammattiapua. Silloin kuitenkin luulin syvän väsymyksen olevan normaali äitiyteen kuuluva juttu.

Miten masennuksesi vaikutti parisuhteeseenne?

Masennusjaksot vuoden vanhan vauvan kanssa ovat olleet 12 vuotta kestäneen parisuhteemme koettelevimpia aikoja. Yleensä iloisesta Piritasta on tällöin tullut hankala kumppani, joka ei jaksa ottaa muita huomioon. Vetäydyn kuoreeni, enkä halua päästää edes omaa miestä lähelleni.

Niklas on halunnut auttaa, mutta en ole pystynyt ottamaan apua vastaan. Jos meille tulisi neljäs lapsi, tiedämme Niklaksen kanssa molemmat, että pikkuvauva-aikana meidän molempien olisi keskityttävä perheen hyvinvointiin ja oltava toistemme tukena arjessa.

Teksti: Eveliina Lauhio
Kuvat: Mirva Kakko/Otavamedia

Anna 38/2014

X