Yksinolo ei tarkoita yksinäisyyttä – kyky olla yksin on tärkeä taito

Yksinolo houkuttelee etenkin perheellisiä, joille se on harvinaista herkkua. Kaikki eivät kuitenkaan uskalla jäädä yksin. Myös puolison tarve yksinoloon voi tuntua ahdistavalta tai epäreilulta.

Yksinolon tarve korostuu etenkin silloin, kun arki on täyttä ja kiireistä. Työelämän ja perheen vaatimusten vastapainoksi ihminen kaipaa omaa aikaa ja rauhaa itsensä kanssa.

Tämä kaipuu johtaa helposti ristiriitaisiin tunteisiin. Etenkin naisista voi tuntua väärältä ”hylätä” puoliso ja lapset. Miehille on ehkä naisia luontevampaa lähteä yksin mökille, kalaan tai lenkille kuin naisille. Mielessä voi myös vilahtaa huoli siitä, mitä muut ajattelevat, jos äiti lähtee yksin esimerkiksi lomalle ja jättää perheen kotiin.

Lääkäri, kirjailija ja kouluttaja Helinä Siikala muistuttaa, ettei kaikkia ristiriitoja voi ratkaista. Niitä on vain siedettävä ja suotava itselleen aikaa olla yksin riippumatta siitä, mitä ulkopuolinen maailma ajattelee.

Saako puoliso olla yksin?

Puolison tarve olla yksin voi tuntua ahdistavalta. Miksi?

– Jos ihmisen yhteys omaan itseensä on ohut, hän peilaa itseään muista ihmisistä, esimerkiksi puolisosta. Ilman peiliä häntä ei ole ikään kuin olemassa. Siksi puolison tarve olla yksin tuntuu vieraalta ja pelottavalta ajatukselta.

Vaikka suomalaisessa kulttuurissa arvostetaan kykyä kulkea yksin luonnossa ja istua hiljaa kannon nokassa, ihannoimme ulospäin suuntautuvia, seurallisia ihmisiä. Tämä näkyy kasvatuksessa. Itsekseen leikkivää ja yksin viihtyvää lasta tyrkitään väkisin muiden lasten seuraan. Tiimityötaitojen harjoittaminen alkaa jo päiväkodin pienten ryhmässä.

Harva saa kasvaa kunnioittamaan itseään sellaisena kuin on. Päinvastoin. Kasvamme ajatukseen, että tullaksemme hyväksytyksi meidän on täytettävä muiden odotukset.

– Sen sijaan, että oppisimme kuuntelemaan itseämme, kasvamme kuulostelemaan, mitä tuo toinen mahtaa ajatella minusta. Peilaamme itseämme muista ihmisistä. Mitä vähemmän ihminen on tietoinen itsestään, sitä vaikeampi hänen on olla yksin.

Siikala soisi parien puhuvan keskenään siitä, mitä yksinolo kummallekin merkitsee. Jokaisella on oikeus olla välillä rauhassa omien ajatustensa kanssa. Yksinolo maistuu parhaimmalta silloin, kun se on oma valinta.

Yksinolo ja yksinäisyyden tunne ovat eri asioita. Ihminen voi olla yksin olematta yksinäinen. Ja toisaalta taas suuressa ihmisjoukossa voi tuntea itsensä yksinäiseksi. Samoin parisuhteessa.

– En ole koskaan tuntenut itseäni niin yksinäiseksi kuin avioliitossa. Tekee kipeää maata riidan jälkeen parisängyssä vierekkäin, kun toinen on täysin tavoittamattomissa, kuvailee nykyisin yksin asuva Helinä Siikala.

Uskallatko unelmoida?

Ennen kuin toisen ihmisen oppii tuntemaan kunnolla, hänen kanssaan on vietettävä aikaa. Sama pätee suhteessa omaan itseen. Siikalan mukaan ihmisen on nähtävä itsensä mahdollisimman monissa erilaisissa tilanteissa, monenlaisten ihmisten seurassa ja kuulosteltava rauhassa, miltä mikin tilanne tuntuu ja maistuu.

– Ihminen kaipaa sitä enemmän mahdollisuutta yksinoloon, mitä rakkaampi hän on itselleen.

Tyytymättömyys parisuhteeseen tai elämäntilanteeseen kumpuaa usein siitä, että tarpeet jäävät tyydyttämättä. Vastuuta omasta tyytyväisyydestä ei voi sysätä puolisolle, vanhemmille tai työnantajalle. Jokainen on vastuussa omien tarpeidensa tuntemista ja täyttämisestä.

Omien syvien tarpeiden tunnistaminen ei tapahdu automaattisesti. Se vaatii omien tunteiden ja ajatusten kuuntelemista – yksinoloa.

Unelmat ovat huomisen rakennusaineita. Siksi ne ovat tärkeitä. Yksinolo jättää tilaa unelmille. On hyvä kysyä itseltään, millaista unelmaelämäni olisi? Tämän kysymyksen esittäminen vaatii paljon rohkeutta. Moni kavahtaa unelmaelämänsä ajattelemista, koska ei usko saavansa sitä, mitä haluaa. Näin hän menettää pelin jo etukäteen.

– Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ihminen on vieraantunut itsestään.

Siikala vertaa muiden tarpeiden mukaan suuntautumista uloshengitykseen ja oman itsensä kuulostelemista sisäänhengitykseen. Mieli täyttyy erilaisista ulkoapäin tulevista vaatimuksista. Näiden vaatimusten mukaan eläminen on yksi syy niin sanottuun kiltin tytön syndroomaan. Omien suuttumuksen ja vihan tunteiden kohtaaminen pelottaa naista, joka on kasvatettu kiltiksi.

Yksin ollessa mieleen alkaa nousta ”vaarallisia” tunteita ja ajatuksia, joten voi tuntua turvallisemmalta välttää yksinoloa kokonaan. Tai täyttää yksin jäädessään tyhjä tila tekemisellä, esimerkiksi siivoamalla.

Kyky olla yksin on tärkeä taito. Jos ei osaa olla yksin, on vaikea olla tasaveroisessa parisuhteessakaan. Kun ihminen on yhteydessä omaan itseensä, hänellä on yhteys myös muihin.

Pahimmillaan yksinolosta ahdistuva voi olla riippuvainen kumppanistaan ja takertua tähän. Hän on mustasukkainen, kontrolloiva ja omistushaluinen. Yksinoloa pelkäävä ihminen saattaa ajautua toistuvasti huonoon parisuhteeseen, koska ajattelee, että kelvoton kumppani on parempi kuin ei kumppania lainkaan.

– Kun ihminen on yhteydessä omaan itseensä, hän kokee elämän ykseyden ja siksi hän ei ole yksinäinen, sanoo Helinä Siikala.

Lue myös:

Jatkuva yhdessäolo voi ajaa eroon – Oma aika on tärkeää parisuhteessa

Kipeän eron jälkeen yksin olemisen valinnut Laura Honkasalo: ”Minusta ei riittänyt toiselle ihmiselle”

Nämä yllättävät merkit voivat kertoa siitä, että kärsit yksinäisyydestä