Hyvinvointi

Lempeä elämä: Paasto ja olemisen sietämätön keveys

Teksti:
Anna.fi

Paasto herättää monenlaisia mielikuvia ja ennakkoluuloja. Miten nälän kanssa voi elää? Voiko paaston toteuttaa muun arkielämän ohessa? Onko paaston jälkeinen euforia yliarvostettua vai  pitävätkö lupaukset puhdistuneesta olosta todella paikkansa? Päätin testata, mitä tapahtuu, kun elää kuusi päivää pelkillä mehuilla, teellä ja vedellä. Selvisin hengissä, kirjaimellisesti – keho heräsi paaston jälkeen kirjaimellisesti eloon.

Kun tein päätöksen paastolle ryhtymisestä, asennoiduin selviytymään mehuilla niin kauan kuin se tuntuu tarpeelliselta ja hyvältä. Pyörtyilyherkkyyteni tuntien, en asettanut itselleni mitään päivämääriä, vaan lupasin itselleni, että kuuntelen kehoani. Toivoin, että paasto toisi kehooni tasapainoa ja vapauttaisi minut kahvikoukusta, johon olin vaivaihkaa lipsahtanut. Halusin myös tarkastella mielitekojani ja selvittää, mitkä niistä olivat pelkkää tunnesyömistä ja mitkä kehon omia pyyntöjä.

Toteutin paaston mehuilla, yrttiteillä ja suodatetulla vedellä. Optimaalinen tilanne olisi ollut tietysti toteuttaa paasto lomalla, jolloin ainekset ja mehustamisvälineet olisivat olleet koko ajan käden ulottuvilla, mutta tällä kertaa myös työelämä oli sovitettava kuvioon. Kahtena päivänä jouduin töissä turvautumaan Biottan ja Valion pastöroituihin luomumehuihin mutta aamuisin, iltaisin ja viikonloppuna tein mehuni tuoreista raaka-aineista. Mehujen nauttiminen tuorepuristettuina ja raakoina on ensiarvoisen tärkeää, koska “tavallisissa” pastöroiduissa mehuissa on jäljellä vain niukasti vitamiineja ja entsyymejä. Kun toteuttaa paaston raakaravinnon mukaisilla mehuilla, saa kehoonsa elinvoimaa ja välttyy heiveröiseltä ololta.

Sellerimehua

Työelämän, liikunnan ja paaston yhteensovittamisen hankaluudesta kerrotaan myös paljon tarinoita. Oman kokemukseni perusteella rohkenen väittää, että mielikuvat paaston vaikeudesta ovat vain ennakkoluuloja ja pelokkaan mielen höpinää! Nälkä on ikävä seuralainen mutta kun sen tiedostaa ja antaa hetken aikaa kuikertaa vatsan pohjassa, ajatukset kiinnittyvät yllättävän nopeasti muihin asioihin. Koska keho ja mieli ovat yhtä, paaston vaikutukset näkyvät vähintäänkin yhtä paljon päänsisäisellä sektorilla. Olin henkisesti valmistautunut olemaan nälkäinen, voimaton, heikko ja kurjalla tuulella oleva nipisijä mutta vielä mitä! Varoitteluista huolimatta jaksoin joogata koko paaston ajan (toki parina viimeisenä päivänä tein vähän kevennettyä harjoitusta), ja futiskentälläkin olo oli mainio.

Vaikka rakastankin keittiössä touhuilua ja luovaa reseptien kehittelyä, vapautui paastolla ollessa aikaa monenlaiseen muuhun puuhasteluun. Vasta viimeisinä päivinä oivalsin, kuinka paljon ruokaan liittyvät ajatukset todella varastavat meiltä kapasiteettia. ”Mitähän tekisin aamupalaksi? Lounaaksi? Evääksi töihin? Haluaisinkohan sitä tai tätä? Kauppa olisi vielä kymmenen minuuttia auki?” Kun päätös paastosta oli tehty, kaikki oli ihmeellisen helppoa. Hedelmäsokerikoukkuni katosi saman tien. Jalat eivät kävelleetkään enää itsepintaisesti kuivahedelmäosastolle, eikä mieli huutanut aggressiivisia vaatimuksia viikunoista tai kaakaoherkuista. Kehossa oli suorastaan hiirenhiljaista. Olo oli vapaa.

Ensimmäisinä päivinä mehut olivat hedelmäisiä. Käytin pohjana superpuhdistavaa selleriä, jota maustoin sitruunalla, greipillä, appelsiinilla ja inkiväärillä. Kun luottamus matalaan pyörtymistodennäköisyyteen kasvoi, siirryin loppua kohden vielä astetta hifimmälle linjalle, ja mehustin ainoastaan suolaisia kasvismehuja. Selleristä, kurkusta, tomaatista ja merisuolasta ei luonnollisesti irronnut päätähuimaavia makunautintoja, mutta sokeriton linja tuntui olotilassa vieläkin rauhoittavammalta.

Höyhenenkevyt olo

 

Paastolta palaamisen kanssa tulee olla tarkkana. Monesti kuulee paastokertomuksia, joissa ”lupa syödä” on lopulta johtanut herkkuorgioihin ja kevyt olo on kadonnut yhtä taianomaisesti, kuin on tullutkin. En kokenut vetoa kiinteään ruokaan lainkaan, vaan paastolta palaaminen sujui avokado-marja-soseilla ja vihreillä smoothieilla. Kevyen olon lisäksi käteen jäi myös paremmaksi palautunut yhteys omaan kehoon. Kun mieli ei haikaile kaikenlaisten riippuvuuksiensa perään, voi hiljaisuudessa tarkastella mielihaluja rauhassa. Siinä vaiheessa, kun osaa tiedostaen kysyä itseltään, että onko jokin asia pelkkä mieliteko vai tuleeko pyyntö kehosta, ollaan jo todella pitkällä.

 Jutta

X