Unten mailla: Rentoudu, niin uni tulee

Tärkeimmän nukkumista koskevan periaatteeni olen oppinut Ikean kuvastosta. Sen mukaan makuuhuone tulee pyhittää nukkumiselle.

Ikealaiset saattavat toki liputtaa ohjeen puolesta helpottaakseen omaa työtään (ei tarvitse sisustaa tv-tasoja ja työpöytiä myös makuuhuoneisiin).  Niin tai näin, on ajatuksessa vinha perä.

Yksi unettomuuden perinteisimmistä syistä lienee stressi. Jos nukkuu työpöytänsä kainalossa, on ihme, elleivät ajatukset väkisinkin joskus harhaile sen suuntaan. Itselläni myös televisio makuuhuoneessa vie ajatukset olennaisesta: jos uni on yhtään tiukassa, kasvaa houkutus katsoa turhanpäiväistä keskiyön viihdettä.

Toisaalta ohje viittaa myös sängyssä oleskeluun. Perinteisen ohjeen mukaan, jos uni ei tule, kannattaa tehdä jotain rauhoittavaa. Siinä, missä unettomuutta aiheuttava stressi voi johtua esimerkiksi työasioista, voi se johtua itse unettomuudestakin. Kun unettomuudesta huolestuu, vireystila kasvaa ja nukahtaminen pitkittyy entisestään. Tähän liittyen puhutaan myös uni-sänky-assosiaatiosta, eli sen ymmärtämisestä, että sänky on vain nukkumista varten.

Kun sisustusasiat ovat kunnossa, jäänee lopulta kysymykseksi vain rentoutumisen tapa. Jos uni ei ole tullakseen, ja mielessä pyörii sata asiaa, miten niiltä pääsee rauhaan? Itse luotan kolmeen hyväksi havaittuun konstiin.

Ensimmäinen on musiikki. Kuuntelen usein nukkumaan mennessäni rauhallista musiikkia hiljaisella äänenvoimakkuudella. Musiikkiin keskittyminen on itselleni tehokkain tapa harhauttaa ajatukset unten maille. Toisaalta ihan mikä tahansa musiikki ei käy; itselleni kappaleiden tulee olla entuudestaan tuttuja, koska muuten alan keskittyä niihin liikaa. Sopivan pehmeät, itselle tutut laulut siis keinuttavat rauhallisesti uneen.

Toinen on hengitys. Jos tunnen itseni liian virkeäksi nukahtamaan, käyn selinmakuulle ja hengitän syvään. Usein, kun ajatukset juoksevat, on myös hengitys kiivasta ja pintapuolista. Siispä keskityn hengittämään todella syvään, hitaasti ja rauhallisesti. Paitsi että hengittämiseen keskittyminen itsessään rauhoittaa ajatuksia, huomaan palleahengityksen saavan minussa aikaan raukean olon.

Viimeisen rentoutuskeinoni olen oppinut jo joskus ala-asteikäisenä; uskon sen olevan monelle teistäkin tuttu. Jälleen kerran käyn selinmakuulle, tasapainoiseen asentoon, kädet ja jalat suorina. Käyn kehoani läpi lihas lihakselta varpaista päälaelle saakka, ja tunnustelen, mistä olen jännittynyt. Pyrin rentouttamaan lihaksiani entisestään samalla, kun hengitän rauhallisesti. Jo se, että yrittää rentouttaa varpaitaan, vie ajatukset tehokkaasti pois päivän muista mietityttävistä asioista.

Kertokaahan, teettekö te rentoutusharjoituksia?

Niin, ja jos oma unen tarve mietityttää, niin nyt pääsiäisen aikaanhan saattaisi olla hyvä tilaisuus nukkua pois univelkoja ja miettiä asiaa.

 

Anne