Hyvinvointi

Alumiinin terveyshaitat – Voiko antiperspirantissa piillä rintasyöpäriski?

Teksti:
Anna.fi

Alumiinin terveyshaitoista liikkuu taas hurjia tarinoita. Voiko antiperspirantissa todella piillä rintasyöpäriski?

Alumiinideodorantti

Viime aikoina tuttavapiirini naiset ovat alkaneet tehdä ristiretkiä luontaistuotekauppoihin. Etsintäkuulutettuna on nyt roll-on deodorantti, joka todella toimii – eikä sisällä alumiinia.
Alumiini teki sen taas.

Alumiinikohu sai alkunsa vuonna 2005 yhdysvaltalaisen Philippa Darbren tutkimuksesta. Darbre löysi rintasyöpäkudoksesta alumiinia ja esitti, että kainaloon levitettävällä alumiinipitoisella antiperspirantilla voisi olla syöpää aiheuttava vaikutus. Raflaava päätelmä nousi välittömästi otsikoihin.

Huoli alumiinin terveyshaitoista jäi hetkeksi kännykkäsäteilyn, nopeiden hiilihydraattien, E-koodien ja ilmastonmuutoksen jalkoihin, mutta ryöpsähti uuteen kukoistukseen erään raflaavan tiededokumentin myötä.

Suurin osa katsojista luultavasti käveli tv:n ääreltä kylpyhuoneen kaapille – vain todetakseen, että myös omassa roll-onissa on alumiinia.

Miksi antiperspirantteihin laitetaan ainetta, jonka tiedetään olevan korkeina pitoisuuksina hyvin haitallista terveydelle?

Kuona ei pääse pois?

Alumiinista on tullut suosituin hikoilunestoaine siksi, että se on sekä edullinen että yksi parhaista.

Antiperspiranteissa käytetään alumiinisuoloja. Ne reagoivat hien kanssa ihon pinnalla ja muodostavat hikirauhasten päälle kalvon. Kun hikeä ei erity kainaloon, haju ja hikiläiskät tietenkin vähenevät erittäin tehokkaasti.

Kriitikot kuitenkin järkeilevät, että hikirauhasten tukkiminen ei voi olla terveellistä. Silloinhan kuona-aineet eivät pääse poistumaan elimistöstä. Mitä haittoja ne voivat elimistöön kertyessään aiheuttaa?

Salaperäistä termiä ”kuona-aine” viljellään usein löyhästi. Todellisuudessa kainaloiden hikirauhasista erittyvä hiki on 99-prosenttisesti vettä. Lisäksi siinä on pieni määrä suolaa. Hiessä on myös kaliumia, ureaa, laktaattia, aminohappoja ja kalsiumia sekä proteiineja.

Hiki on hajutonta siihen saakka, kunnes ihon bakteerit ja hiivat alkavat hajottaa sen valkuaisaineita – haju ei siis ole merkki myrkyistä tai haitallisuudesta. Vaikka elimistö pystyy poistamaan hikirauhasten kautta pieniä määriä esimerkiksi alkoholia ja lääkeaineita, se ei ole millään tavalla riippuvainen kainaloiden hienerityksestä.

Hikeä ei erity vain kainaloiden kautta. Hikirauhasia on noin kaksi ja puoli miljoonaa ympäri kehoa. Tämän lisäksi elimistöstä poistuu erilaisia aineita myös virtsan ja ulosteiden mukana.

Kainaloiden hikoilemattomuudessa ei siis sinänsä ole mitään haitallista tai luonnonvastaista. Tätä tukee myös se, että eri ilmastovyöhykkeillä asuvat ihmiset hikoilevat hyvin eri määriä, ja myös yksilöiden välillä on suuria eroja. Jos kainaloiden vuolas hikoilu veisi mennessään kuona-aineet ja sitä kautta rintasyövän riski pienenisi, millaiset rintasyöpätilastot olisivat vaikkapa eskimoilla?

Verenkiertoon?

Suositumpi teoria antiperspiranttien ja syövän yhteydestä liittyy alumiinin imeytymiseen. Kainalossa on paljon imusolmukkeita, ja iho on ohut. Entäpä, jos terveydelle haitallinen alumiini päätyykin kainalosta imuneste- tai verenkiertoon?

On tutkimuksia, joissa on voitu osoittaa alumiinisuolojen imeytyvän. Määrät ovat kuitenkin häviävän pieniä. Eräässä tutkimuksessa laskettiin, että kainaloon levitetystä alumiinista 0,012 prosenttia imeytyi ihoon – ja kuinka syvälle, sitä tietolähde ei kerro.

Olet ehkä kuullut järkyttävän tilaston, jonka mukaan eurooppalainen nainen läträä iholleen keskimäärin kaksi kiloa kosmetiikkaa vuodessa. On väitetty, että jopa 60 prosenttia tästä määrästä päätyisi elimistöön.

Mihin kaikki nämä kemikaalit kehon sisällä päätyvät? Maksaanko?

Ajatus on urbaanilegenda. Jos iho imisi aineita itseensä niin hanakasti kuin väitetään, ihmisen pitäisi tulla juovuksiin, jos hän kaataa kylpyveteen pullollisen viinaa.

Iho on mainettaan huomattavasti tehokkaampi seula. Ihoesteen läpi pääseminen on hankalaa jopa lääketeollisuudelle. Olisi mukavaa, jos esimerkiksi lapsille voitaisiin antaa rokotteen sijaan laastari. Voidemuotoiset lääkkeet olisivat miellyttäviä myös monisairaille vanhuksille, jotka joutuvat nyt nielemään kourakaupalla erilaisia kapseleita.

Raaka totuus on, että esimerkiksi ryppyvoiteen ”imeytyminen” on todellisuudessa vain marraskeden kosteusprosentin nousua. Marraskesi eli ihon ylin pintakerros on kuollutta sarveissolukkoa. Jos antiperspirantti imeytyisi syvempiin kerroksiin ja verinahkaan saakka, se ei olisi enää laillinen.

Ei tieteellistä näyttöä

Vuosi sitten Euroopan komission kuluttajaturvallisuudesta vastaava komitea SCCS julkaisi alumiinin turvallisuutta koskevan tiedotteen. Siinä muistutettiin, että vaikka alumiini onkin suurina annoksina haitallista, antiperspiranttia käyttämällä ei tällaisiin annostuksiin päästä. Mitään kosmetiikkaa ei voi komitean mukaan käyttää sellaista määrää, että se voisi olla haitallista terveydelle.

Väittämät alumiinin yhteyksistä rintasyöpiin ovat vailla tieteellistä näyttöä.

Sen sijaan esimerkiksi ylipaino on monilla tutkimuksilla osoitettu riskitekijä. Ylipainoisilla, menopaussin ohittaneilla naisilla riski saada rintasyöpä on 30–60 prosenttia korkeampi kuin hoikilla naisilla.

Myös Yhdysvaltojen syöpäyhdistys vakuuttaa, että selittävää yhteyttä rintasyövän ja alumiinin välillä ei ole. Suurimmassa osassa tutkimuksia tällaista yhteyttä ei ole löydetty lainkaan.

Antiperspiranttia käyttävät naiset eivät siis sairastu muita useammin rintasyöpään. Sitä paitsi miesten rintasyövät ovat erittäin harvinaisia, vaikka hekin käyttävät antiperspirantteja.

Toki hien estoon voi halutessaan etsiä alumiinitonta vaihtoehtoa. Yksi on deodorantti, joka perustuu hien peittävään tuoksuun. Toinen vaihtoehto on erilaiset luonnolliset deodorantit.

Aina alumiinia ei pääse pakoon edes luontaistuotekaupassa. Myös luonnonmukaisten kivideodoranttien vaikuttava aine on alumiinisuola.

Teksti: Nina Sarell
Kuvat: Colourbox.com

Kotilääkäri 4/2015

X