Hyvästit hilseelle
Kutisee, nipistää ja päänahkaa tekee mieli rapsutella. Mikä neuvoksi hilseilevän ja herkän hiuspohjan hoitamisessa?
Päänahan hilseily on varsin yleinen jokanaisen ja -miehen ongelma. Hilse olkapäillä on todellinen riesa ja harmi, kukapa sitä haluaisi seuralaisekseen! Runsas hilseily voi haitata arkea monella tapaa, siksi ongelmaan kannattaa tarttua heti, kun havaitsee ensimmäisiä oireita.
Miksi hilsettä syntyy? Pääsääntöisesti hiuspohja hilseilee joko kuivuuttaan tai rasvaisuuttaan. Hilsettä alkaa syntyä, kun päänahka tulehtuu. Ravintorikkaassa hiuspohjassa asuvat rasvahiivat alkavat yksinkertaisesti lisääntyä liian nopeasti. Silloin hiuspohja menettää tasapainonsa ja se alkaa tuottaa liikaa ihosoluja. Kuollessaan ne varisevat alas ja näkyvät valkoisena hilseenä. Hilse on myös sinnikäs vastapeluri, sillä se ruokkii helposti itse itseään ja ylläpitää näin hiuspohjan tulehdusta. Koska hilseilevän hiuspohjan iho on epätasapainossa ja se uudistuu nopeasti, iho ei ehdi muodostaa tarpeeksi rasvoja. Päänahka siis kuivuu ja rasvainenkin hiuspohja kärsii loppujen lopuksi kuivuudesta.
Hilse esiintyy yleensä paikoitellen päälaella tai ohimoilla. Toki se voi vallata myös koko päänahan. Hilsettä on lisäksi monenlaista. Se voi olla esimerkiksi laattamaista, ohutta tai paksua hilsekakkua, kuivaa ja hentoa tai rasvaista ja karstaista. Myös muut ihosairaudet, kuten atooppinen ihottuma, sieni-ihottuma, taliköhnäihottuma, psoriasis tai kosketusallergia voivat olla hiuspohjan ongelmien syynä.
Säännöllinen hiusten ja hiuspohjan pesu ovat paras tapa ehkäistä hilseen syntymistä. Juuri oman päänahan ongelmille tarkoitettu sampoo ja hoitoaine ovat hyvän kotihoidon perusta. Apteekkien ja suurimpien tavaratalojen kemikalio-osastojen asiantuntijat osaavat kertoa eri tuotteista ja auttaa oikean hoitolinjan löytämisessä, kun vain rohkaistuu asiasta kysymään. Kun sopiva sampoo on löytynyt, sen käyttöohjetta kannattaa noudattaa, jotta hoito tepsii. Joskus hilseen talttuaminen voi vaatia pitkänkin hoitokuurin.
Kuivaa hiuspohjaa pitää varoa pesemästä liian usein tai liian voimakkaalla sampoolla. Sitä pitää hoitaa, kuten kuivaa ihoa, kosteuttamalla. Sampoonkin pitää olla mieto ja kosteuttava. Lisäksi ihoa voi helliä ja hoitaa kuivan hiuspohjan hoitoon tarkoitetuilla naamioilla. Hyvä kotikonsti on levittää kuivalle hiuspohjalle kosteuttavaa apteekin perusvoidetta, jonka voi antaa vaikuttaa yön yli. Kevyet ja keskirasvaiset perusvoiteet lähtevät hiuksista ja hiuspohjasta hyvin pois pelkällä vesipesulla.
Rasvoittuvaa hiuspohjaa taas pitää pestä tiheästi juuri rasvoittuvalle päänahalle tarkoitetuilla tuotteilla. Yleinen väärä käsitys on, että pesukertoja harventamalla voisi vähentää hiuspohjan rasvoittumista. Asia on oikeastaan päinvastoin. Seborrhoisessa (taliköhnä) hilseilyssä kannattaa vielä normaalin tiheän hiustenpesun lisäksi käyttää 1–2 kertaa viikossa sieniä tuhoavaa sampoota. Niitä saa apteekeista.
Atooppisesta ihottumasta kärsivät saavat yleensä apua hiuspohjansa hoitamiseen myös perusvoiteista. Atoopikon iho joutuu heti syksyn tullen koville. Hiuspohjan oireilua voi ehkäistä, jos sille aloittaa jo alkusyksystä perusvoitelukuurin. Jos perusvoiteet eivät tunnu tepsivän, hiuspohjaa voi paikallisesti hoitaa myös miedolla hydrokortisonivoiteella. Voide auttaa yleensä paremmin kuin liuokset tai geelit. Jos hilseilyn lisäksi päänahka kuitenkin kutisee tai siinä on ihottumaa, eikä hydrokortisonivoitelu tepsi melko nopeasti, kannattaa käydä ihotautilääkärillä.
Muidenkin kuin atoopikkojen kohdalla pätee sama nyrkkisääntö. Lääkärille kannattaa varata aika, jos kotihoito ei tunnu tepsivän, hiuspohjan iho on rikki ja siinä on ihottumaa tai kutinaa. Stressi vaikuttaa koko kehoon, se voi vaikuttaa myös hilseilyyn.
Asiantuntijana ihotautilääkäri Hanna Raitio.
Teksti: Marjatta Leino
Kommentit
Minun päänakaani auttoi hiusten öljyhoito kerran viikossa. Hoitoaine vain latvoihin.
Kommentit
Itse pääsin eroon päänahan seborreasta 20 vuotta sitten kun aloin pesemään hiukseni useammin – ja hajusteettomilla sekä hoitavilla hiustenpesuaineilla.
Kärsin ko. vaivasta ala-asteikäisestä ja päänahan kutina oli aivan hirveää. Raavin åäänahkani verille etenkin öisin. Permanentin ottaminen toi väliaikaista helpotusta päänahan liikarasvoittumiseen ja hilseilyyn.
Senaikainen luulo oli että rasvoittuvaa hiuspohjaa ei saa pestä usein vaan harventaa hiustenpesuvälejä. Siihen aikaan, 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa, hajusteettomia hiustenpesuaineita ei juurikaan ollut. Sain väliaikaisen avun kun pesin hiuksiani mäntysuovalla ja lv-saippualla.
Eli kokeilkaapa hajustettomia shampoita ja rasvaiselle päänahalle tiheämpää pesuväliä!
Yllättävän moni ei usko että hajusteet ja väriaineet – ennen kaikkea edelliset -aiheuttavat päänahan kutinaa ja hilseilyä herkkäihoisille. Itsellenikin riitti siirtyminen hajusteettomiin hiustenpesu- ja hoitotuotteisiin. Ihan pesusruokakaupoissa myytävät hajusteettomat tuotteet hiuksille ovat yllättävän laadukkaita.
Joten kokeilkaapa ensin hajusteettomia tuotteita ennen kuin siirrytte apteekkien hilseshampoisiin ja hoitoaineisiin!
hiivasientä on jokaisen iholla. atoopikon iholla erityisen helposti se alkaa ”kukkimaan”. päänahka menee jopa niin pahaksi et alkaa märkimään raapimisen jäljiltä. samoin usein samaan aikaan selkää kutittaa ja käsitaipeita. apteekin ketokonazolia sisältävät shampoot auttaa.
Pimpeli pom?
Pimpeli pom?
Minun päänakaani auttoi hiusten öljyhoito kerran viikossa. Hoitoaine vain latvoihin.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous