Sappikivet – 10 kysymystä

Sappikivitauti voi aiheuttaa yllättävän ylämahakivun, joka menee ohi muutamassa tunnissa. Kohtaus alkaa usein rasvaisen aterian jälkeen.

1. Mitä sappikivet ovat?

Sappikivet ovat sapesta muodostuneita kivimäisiä muodostelmia. Niitä syntyy, kun sapen aineosat alkavat kiteytyä sappirakossa seisovassa sappinesteessä. Sappisuolat tai kolesteroli voivat sakkautua myös sappirakon tiehyeen tai sapenjohtimeen, jolloin syntyy vaarallisia sappitiehytkiviä. Sappirakon tyhjenemishäiriöt lisäävät kivien muodostumista. Kooltaan sappikivet vaihtelevat pienestä sorasta kirsikan kokoisiin, ja niitä on yleensä useita.

Sappikivet voivat olla hyvin kivuliaita. Sappikohtaus syntyy, kun kivi kiilautuu sappirakon kaulaan tai sappirakon tiehyeen. Yli puolella sappikivet ovat kuitenkin täysin oireettomia, ja ne löydetään jonkin muun tutkimuksen yhteydessä.

2. Millaisia oireita sappikivet aiheuttavat?

Tavallisin oire on ruokailun jälkeen oikean kylkikaaren alla tai ylävatsalla tuntuva aaltomainen kipu. Joskus kipu voi tuntua myös selässä tai lavan seudulla, ja siihen voi liittyä ihon keltaisuutta. Kipu voi ilmestyä muutamasta minuutista muutamaan tuntiin ruokailun jälkeen. Se kestää yleensä muutaman tunnin ja menee itsestään ohi. Tavallisesti sappivaivat ilmestyvät rasvaisen ruuan tai esimerkiksi kananmunan, herneiden ja omenoiden syönnin jälkeen.

Vaivoihin voi kuulua myös pahoinvointia, oksentelua tai lämmönnousua. Jos sappikivi tukkii sapen kulun, silmiin ja iholle ilmaantuu keltaisuutta. Nämä ovat jo vakavan taudin merkkejä.

3. Mitä lisätauteja sappikiviin voi liittyä?

Jos sappikiviin liittyvä kipu ei mene luonnostaan ohi muutamassa tunnissa, on syytä epäillä lisätauteja. Niistä yleisimmät ovat sappirakon tulehdus ja sappitiehyeen tukos.
Lisäksi sappikivitauti voi aiheuttaa haimatulehduksen.

Sappitiehyeen tukoksessa sappikivi jää kiinni sappitiehyeeseen ja estää sapen virtauksen, jolloin iho ja silmänvalkuaiset muuttuvat keltaisiksi. Keltaisuus johtuu siitä, että sappineste ei pääse suoleen, jonne se normaalisti menee. Sappirakon tai tiehyeiden kivet voivat vaurioittaa sappirakon ja tiehyeiden herkkää sisäpintaa.

Sappirakon ja sappitiehyeiden tulehdukseen liittyy yleensä kuumeilua. Jos sappikiviin liittyy lisätauteja, tarvitaan välitöntä sairaalahoitoa.

4. Miten sappikivet diagnosoidaan?

Lieväoireinen sappikivitauti muistuttaa monia muita vatsasairauksia. Sappikivet on onneksi helppo todeta kaikututkimuksessa. Sappitiehytkivien toteaminen ei sen sijaan käy aina yhtä helposti, koska kivet ovat pieniä eivätkä välttämättä näy kaikukuvauksessa. Niiden toteamista varten tarvitaan erikoistutkimuksia, kuten magneettitutkimuksia ja mahalaukun tähystyksen kautta tehtäviä sappiteiden tutkimuksia.

5. Miten sappikiviä yleensä hoidetaan?

Sappikivitauti hoidetaan yleensä nukutuksessa tehtävällä tähystysleikkauksella, jossa poistetaan koko sappirakko ja sen mukana sappikivet. Ihminen pärjää myös ilman sappirakkoa.

Yleensä perusterve ihminen joutuu leikkausta varten viettämään päivän sairaalassa, mutta pääsee jo illalla takaisin kotiin. Leikkauksen jälkeen voi olla muutaman päivän ajan kipuja, joita hoidetaan kipulääkkeillä. Yleensä sairauslomaa tarvitaan yhdestä kahteen viikkoa. Harvoissa tapauksissa, joissa tähystysleikkaus ei ole mahdollinen, sappirakko voidaan poistaa avoleikkauksella.

6. Täytyykö oireettomia sappikivipotilaita hoitaa?

Ei tarvitse. Oireettomat sappi­kivet havaitaan yleensä jonkin muun syyn vuoksi tehtävässä kaikututkimuk­sessa, joka kohdistuu ylävatsan alueelle. Oireettomia ihmisiä ei tarvitse mitenkään asian vuoksi seurata. Hoitoa aletaan miettiä vasta, jos heille tulee oireita. Hyvin suuri osa kuitenkin myös pysyy oireettomina.

7. Kenellä on suurin riski saada sappikiviä?

Naisten sappikiviriski on kaksin­kertainen miehiin verrattuna. Lapsilla sappikivet ovat hyvin harvinaisia, mutta jo kaksi- ja kolmekymppisillä voi olla sappi­kiviä.

Erityisesti riski kasvaa 40 ikävuoden jälkeen. Muita riskitekijöitä ovat ylipaino ja hyvin nopea painonpudotus. Nopeassa laihduttamisessa kolesterolipitoisuus sappinesteessä nousee, mikä altistaa sappikiville.

Kolmasosalla naisista ja viidesosalla miehistä on 75 vuoden ikään mennessä ollut sappikiviä. Kyseessä on siis hyvin yleinen vaiva.

8. Ovatko sappikivet perinnöllisiä?

Tutkimusten mukaan sappikivillä on perinnöllinen taipumus. Esimerkiksi tietyillä kansoilla, kuten Pohjois-Amerikan intiaaneilla ja chileläisillä on muita enemmän sappikiviä. Pohjoisamerikkalaisilla ja eurooppalaisilla on sappikiviä enemmän kuin aasialaisilla. Sappikivistä ei voi kuitenkaan sanoa, että ne periytyisivät suoraan perheessä. Jos siis vanhemmilla on sappikiviä, lapset eivät automaattisesti saa niitä.

9. Miten sappikiviä voi ehkäistä?

Koska sappikivet ovat ylipainoisilla paljon muita yleisempiä, ylipainon välttäminen on hyvä keino. Jos laihduttaa, se kannattaa tehdä hitaasti, jolloin sappikivien riski laskee.
Yleensä kaikki liikunta voi ehkäistä sappikivien syntyä. Ruokavalion avulla ehkäisemisestä ei ole näyttöä. Ei voida siis suositella mitään tiettyjä ruokia sappikivien ehkäisyyn.

10. Missä vaiheessa kannattaa hakeutua lääkäriin?

Jos tulee akuutti, kova ylämahakipu, joka ei mene muutamassa tunnissa ohi, kannattaa mennä päivystykseen. Myös ihon ja silmänvalkuaisten keltaisuus tai ylämahavaivoihin liittyvä kuumeilu ovat merkkejä siitä, että lääkäriin kannattaa lähteä nopeasti. Jos on ohimeneviä kipuja, jotka toistuvat usein, kannattaa varata aika normaaliin lääkärin tutkimukseen.

Asiantuntijana gastroenterologian erikoislääkäri Airi Jussila.
Teksti: Hanna Vilo