Ihmissuhteet

Jatkuva yhdessäolo voi ajaa eroon – Oma aika on tärkeää parisuhteessa

Moni uskoo, että suhteen ajaa eroon yhteisen ajan puute. Usein todellinen syyllinen on jatkuva yhdessäolo. Toisinaan irtiotto parisuhteesta voi pelastaa liiton.

Teksti:
Riina-Maria Metso
Kuvat:
Kuvitus Tinka Lindroth/Otavamedia

Jos toisen oma aika loukkaa taustalla on usein pelon tai uhatuksi tulemisen tunteita.

Moni uskoo, että suhteen ajaa eroon yhteisen ajan puute. Usein todellinen syyllinen on jatkuva yhdessäolo. Toisinaan irtiotto parisuhteesta voi pelastaa liiton.

”Erosimme, koska meillä oli liian vähän yhteistä aikaa.” Tätä kuulee usein. Niin usein, ettei ole ihme, että moni kokee syyllisyyttä ottaessaan parisuhteessa omaa aikaa. Turhaan, sanoo pari- ja perhepsykoterapeutti Timo Sampolahti, joka työskentelee psykoterapiakeskus Vastaamossa ja Espoon perheasiainneuvottelukeskuksessa. Hänen mukaansa jatkuva yhdessä oleminen voi kuormittaa suhdetta.

Miksi suhteessa pitää ottaa omaa aikaa?

Oman tilan tarve on biologinen tosiseikka. Omaa tilaa tarvitsee, jotta voi voida hyvin. Ihmisten välillä on eroja siinä, kuinka suuri tarve on, mutta harvalla sitä ei ole lainkaan.

Mikä on sopiva määrä omaa aikaa?

Ihmiset ovat erilaisia. Oman ja yhteisen ajan sopivan määrän määrittely on tasapainolaji. Se on myös itsensä kuuntelun laji: mitä minä tarvitsen?

Mitä hyötyä omasta ajasta on suhteelle?

Omasta ajasta huolehtiminen on edellytys sille, että voi olla hyvä kumppani. Jatkuva yhdessä tekeminen voi alkaa ahdistaa niin, että se lisää suhteeseen etäisyyttä eikä läheisyyttä. Siksi on toisenkin etu, että suhteessa saa sen tilan, jonka tarvitsee. On hyvä, jos voidaan olla välillä lähempänä, välillä loitompana. Tällaisen liikkeen pitäisi olla mahdollista, jotta parisuhteessa voidaan hyvin. Jos omaa tilaa ei ota tai saa niin kuin sitä itse tarvitsee ja kaipaa, suhteeseen tulee aina jotain ongelmia.

Miten käy, jos puolisot eivät uskalla ottaa omaa aikaa?

Läheisyydestä ja intiimiydestä tulee vaikeaa. Koko suhde muuttuu helposti haaleaksi ja harmaaksi. Intiimit läheisyyden hetket edellyttävät sitä, että välillä voi olla etäämmällä. Ahdistuneena läheisyys ei onnistu. Siksi omasta tilasta huolehtiminen on parisuhteen laadun hoitamista. Jos painetta kertyy, jossain kohtaa homma repeää ja oman tilan raivaaminen saa kurjia muotoja kuten ulkopuolisia suhteita.

Entä jos toisen tilan tarve on suurempi kuin itsen?

Harvoin tarve on sama. Usein joudutaan neuvottelemaan siitä, miten toisella olisi riittävästi omaa tilaa ja toisella riittävästi yhteistä aikaa. Mutkikkaaksi asian tekee se, että korostuneeseen oman tilan tarpeeseen voi liittyä lähellä olemisen vaikeutta ja korostuneeseen yhdessä olemisen tarpeeseen esimerkiksi turvattomuuden tunnetta. Kun pohtii omaa tai toisen tarvetta omaan aikaan, kannattaa pitää mielessä, että kuvio voi olla monimutkaisempi kuin ensin näyttää.

Miten tarve vaihtelee suhteen eri vaiheissa?

Se vaihtelee paljonkin. Yksi parisuhteen kehityskaaren vaihe on se, kun aletaan miettiä, kuka minä olen yksilönä. Silloin erillisyyden ja itsenäisyyden tarve korostuu. Siinä vaiheessa oman tilan tarve usein lisääntyy. Vaihe tulee yleensä molemmille, mutta harvoin samaan aikaan. Voi tuntua uhkaavalta, jos toisella on tarve omaan aikaan ja itsellä ei. Tämä on kuitenkin normaali kehitysvaihe suhteessa.

Mitä suhteessa pitää tehdä yhdessä?

Yleisesti ajatellaan, että ainakin seksi pitää tehdä yhdessä. Harvalle se on oman autonomian alue. Yhdessä kannattaa tehdä asioita, joiden yhdessä tekemisestä nauttii. Yhdessä tekeminen ei ole itseisarvo. Jos suhteessa on jo jostain syystä ajauduttu kauas toisesta, kannattaa pitää huolta siitä, että ylipäätään tekee jotain yhdessä. Silloin lähentymiselle tulee tilaa ja mahdollisuus.

Miksi oman ajan ottamisesta voi tulla syyllinen olo?

Kulttuurissamme autonomian tarvetta ovat ilmentäneet perinteisesti miehet. Autonomian vastakohta on se, että voi olla toisia varten. Tätä puolta taas ovat ilmentäneet enemmän naiset. Jako on molempien sukupuolten kannalta liian selkeä. Jotta voisi voida hyvin, näidenkin puolten välille pitäisi löytää tasapaino.

Syyllisyyden tunteen selättäminen on vaativaa. Tunteesta eroon pääseminen voi olla liian kova tavoite. On helpompaa ajatella, että kun syyllisyys iskee, pysähtyy pohtimaan sitä hetkeksi: Katsos vain, minulle tulikin tällainen olo. Mistähän tämä minulle tuli, ja miksi minä tämän asian nyt näin koen?

Miten ottaa omaa aikaa, jos se häiritsee tai loukkaa puolisoa?

Asiasta pitää puhua. Jos toisen oma aika loukkaa, kannattaa paneutua siihen, miksi niin on. Kukaan ei loukkaannu loukkaantumisen ilosta, vaan taustalla on jotakin, kuten pelon tai uhatuksi tulemisen tunteita. Kun asiat tulevat yhdessä ymmärretyiksi, ne yleensä helpottuvat, vaikka tarpeet olisivat erilaiset. ”Haluan omaa tilaa, piste” ei vie tilannetta mihinkään.

Miten oman ajan ottamista voi harjoitella?

Jos haluaa oppia soittamaan pianoa, kannattaa soittaa sitä. Toisaalta ei kannata aloittaa Chopinin etydeistä vaan jostakin, joka on mahdollisuuksien piirissä. Oman ajan ottamisen voi samalla periaatteella aloittaa pienestä. Voi vaikka käydä lenkillä tai katsoa yksin televisiosarjaa. Mikä tahansa tekeminen käy. Tärkeää on kuunnella itseään. Mitä tarvitsen? Mikä olisi kaikkien osapuolten kannalta riittävän ok? Kun omaa aikaa on kokeillut, kannattaa kuulostella sitä, miltä se tuntui ja miten meni.

Osaatko itse ottaa omaa aikaa suhteessa?

Vaikka olen ammatti-ihminen, kyllä minäkin tämän ongelman kanssa painin.

Lue myös:

Näin mustasukkaisuudesta pääsee eroon – 7 keinoa

Vaikka kumppani petti, suhteen voi pelastaa – 8 rakentavaa askelta yli vihasta ja epäluottamuksesta

Haluatko parantaa parisuhdettasi? Lopeta nalkuttaminen ja aloita vikittely

X