Ihmissuhteet

Liian kiinteä äitisuhde aiheuttaa psyykkisiä ongelmia ja rajoittaa hyviä ihmissuhteita

Jos tunnistat itsessäsi liian kiinteän äidin tytön niin muista, että tämä on sinun elämäsi. Sinun ei tarvitse miellyttää äitiäsi eikä muita. Psykoterapeutti Marica Brandt-Pihlströmin mukaan sekä äidille että tyttärelle sopii sama neuvo: yritä olla onnellinen, hanki oma elämä.

Teksti:
Sanna Wirtavuori
Kuvat:
Istock

Mikäli äidin rakkauteen ja huolenpitoon sekoittuu marttyyriyttä ja syyllistämistä, suhde muuttuu liian kiinteäksi ja raskaaksi molemmille.

Jos tunnistat itsessäsi liian kiinteän äidin tytön niin muista, että tämä on sinun elämäsi. Sinun ei tarvitse miellyttää äitiäsi eikä muita. Psykoterapeutti Marica Brandt-Pihlströmin mukaan sekä äidille että tyttärelle sopii sama neuvo: yritä olla onnellinen, hanki oma elämä.

Harvoin kukaan tulee terapeutin vastaanotolle pelkästään äitisuhteen vuoksi. Ongelmat  ilmenevät masennuksena, ahdistuksena tai pelkoina, mutta taustalta voi löytyä riippuvaisuussuhde äitiin, tietää psykoterapeutti Marica Brandt-Pihlström.

Myös liiallinen kiltteys ja miellyttämisen halu voivat olla merkki häiritsevän kiinteästä äitisuhteesta. Äidin tyttöjen on usein vaikea sanoa ei.

Missä vaiheessa ongelmia voi syntyä?

Brandt-Pihlströmin mukaan tytölle on hyvä asia samaistua äitiinsä, oppia häneltä asioita ja ottaa mallia hänestä.

Ongelmia voi syntyä, jos äiti tarvitsee kiinteää suhdetta itsensä takia. Hän voi esimerkiksi haluta tyttäreltään varmistuksen siitä, että hän kelpaa ja on hyvä äiti. Mikäli äidin rakkauteen ja huolenpitoon sekoittuu marttyyriyttä ja syyllistämistä, suhde muuttuu liian kiinteäksi ja raskaaksi molemmille.

Liian kiinteä äitisuhde vaikeuttaa tytön ja naisen itsenäistymistä ja irtautumista, ja se voi johtaa psyykkisiin ongelmiin.

Onko vika aina äidissä?

Terapeutin vastaanotolla monien ongelmien taustalta löytyvät vanhemmat, mutta Brandt-Pihlströmin mukaan täytyy muistaa, että harvoin äiti on hirviö tai sairaalloisesti lapsiaan syyllistävä narsisti. Useimmat ylihuolehtivat äidit ovat tavallisia vanhempia, jotka vain tarkoittavat hyvää lapselleen.

Onko äiti-tytärsuhde erityisen herkkä murrosiässä?

Murrosikää kutsutaan perheen toiseksi mahdollisuudeksi. Silloin voi löytää hyviä keinoja parempaan vuorovaikutukseen vanhempien ja lasten välillä. Lapselle se on mahdollisuus kypsyä sisäisesti ja korjata asioita, jotka ovat ehkä menneet pienenä hiukan vinoon.

Brandt-Pihlström sanoo, että yksi äidin tärkeimmistä tehtävistä on toimia kasvavan ja itsenäistyvän lapsen peilinä. Kun pikkulapsi tai murrosikäinen kiukuttelee, aikuisen ei pidä mennä lapsen tunteisiin mukaan ja ryhtyä kiistelemään lapsen kanssa.

Pahinta on heittäytyä marttyyriksi tai karjua lapselle, kuinka äiti on tehnyt kaikkensa, ja syyttää lasta kiittämättömäksi.

Miten paljon kiukuttelua äidin pitää hyväksyä?

Kun äiti osaa olla peili, hän ei kiukustu ”sä olet kaikkein hirvein äiti” -syytteistä, vaan hän näyttää tilanteen lapselle esimerkiksi sanomalla: ”Sinusta tuntuu nyt surulliselta, ymmärrän että olet kiukkuinen”, Brandt-Pihlström sanoo.

On tärkeää ymmärtää, että lapsen kielteiset tunteet ovat osa itsenäistymistä, ja osata ottaa ne sopivan kevyesti. Sen sijaan edes äidin ei tarvitse hyväksyä jatkuvaa huonoa käytöstä tai ilkeää kielenkäyttöä.

Lapsi ei halua nähdä peilissä marttyyriäitiä eikä tyytymätöntä aikuista. Hän haluaisi nähdä kuvana oman itsenäistyvän itsensä ja tajuta, että minä olen kaikkine kiukkuineni ja vihoinenikin hyvä ihminen ja joku rakastaa minua juuri tällaisena.

Miten tytär voi helpottaa irrottautumistaan äidistä?

On tärkeää ymmärtää, että äiti ei ole yksiselitteisesti hyvä eikä paha. On täysin normaalia samanaikaisesti sekä rakastaa että vihata äitiään – vielä aikuisenakin. Tunteistaan ei pidä kokea syyllisyyttä, Brandt-Pihlström muistuttaa.

Miten parisuhde vaikuttaa liian kiinteään äitisuhteeseen?

Usein hyvä parisuhde voi auttaa sekä äitiä että tytärtä – ja toisen onnelle pitää osata antaa tilaa, sekä äitinä että tyttärenä. Mutta jos ihminen on kovin rikki, niin hyvän ihmissuhteen muodostuminen ei aina onnistu. Niin sanottu kolmas mahdollisuus äidistä itsenäistymiseen on terapia. Ammattilainen voi tukea ihmistä näkemään oman persoonallisen arvonsa ja merkityksensä.

Periytyykö tarve ylihuolehtimiseen?

Tarve ylihuolehtimiseen ei näytä periytyvän äidiltä tyttärelle, vaan periytyminen voi olla pikemminkin käänteistä, Brandt-Pihlström sanoo. Jos oma äiti on ollut huoleton tai välinpitämätön, lapsesta saattaa tulla äitinä ylihuolehtiva tai päinvastoin.

Mitä tehdä, jos oma äiti-tytärsuhde on liian kiinteä?

Sekä äiti että tytär voivat perustella liian kiinteää suhdetta huolella toisesta: ”Hän ei  pärjää ilman minua.” Eikö todellakaan? Muista, että huolehtiminen voi olla hyvä valepuku sille, että haluat itse roikkua kiinni suhteessa.

Jos tunnistat itsessäsi liian kiinteän äidin tytön niin muista, että tämä on sinun elämäsi. Ei sinun tarvitse miellyttää äitiäsi eikä muita. Tärkeintä että olet itse tyytyväinen itseesi ja voit kasvaa onnelliseksi aikuiseksi.

Ja jos säikähdät olevasi ylihuolehtiva ja kiinnipitävä äiti, niin päästä lopultakin irti. Ei aikuisen lapsen perään tarvitse soittaa joka päivä,  lapsissa ei kannata roikkua. Jokaisella on oikeus omiin virheisiinsä. Uskalla luottaa lapseesi, tee oma irtautumisen surutyö ja astu eteenpäin. Paras lahja minkä voi lapselleen antaa on olla itse onnellinen.

Sekä äidille että tyttärelle sopii sama neuvo: Elämässä on paljon kiinnostavia asioita, katso ympärillesi ja yritä olla mahdollisimman onnellinen, hanki oma elämä, sanoo Brandt-Pihlström.

Lue myös:

Lapsuuden perheen ongelmat parisuhteen taustalla

Oletko isän tyttö?

Hanki itsellesi parempi itsetunto

Oletko sitoutumiskammoinen?

X