Ihmissuhteet

Leskeksi jäänyt Heli: ”Miksi en tuntenut, että miehelleni tapahtui jotain kauheaa?”

Onnettomuuspäivän aamuna ennen töihin lähtöään Jyrki, 47, suukotti sängyssä loikoilevaa vaimoaan Heli Rantaa, 44. Muutaman tunnin kuluttua mies oli kuollut.

Teksti:
Pirjo Kemppinen
Kuvat:
Anton Reenpää/Otavamedia

Aluksi omakotitalon ylläpitäminen tuntui Helistä mahdottomalta. Siihen jääminen oli silti oikea ratkaisu myös lasten kannalta.

Onnettomuuspäivän aamuna ennen töihin lähtöään Jyrki, 47, suukotti sängyssä loikoilevaa vaimoaan Heli Rantaa, 44. Muutaman tunnin kuluttua mies oli kuollut.

Autotallin seinällä roikkuu työkaluliivi. Sen näkeminen satuttaa yhä.

– Sen kuuluisi olla käytössä, Heli Ranta, 44, lausahtaa.

Liivi oli hänen aviomiehensä Jyrki Rannan yllä sekä työpaikalla että kotona. Lahtelaisessa rintamamiestalossa näkyy taitavan miehen kädenjälki.

– Jyrki teki koko ajan jotakin. Ehkä hänellä oli kiire saada asioita valmiiksi, miettii Heli nyt.

Jyrki kuoli 47-vuotiaana 3. joulukuuta 2014 työtapaturman uhrina. Hän oli töissä rakennustyömaalla, jolla sillä hetkellä asennettiin vesi- ja viemäriputkia.

Lähes viisi metriä syvän kaivannon reunalla olleen kaivinkoneen kuljettaja ei nähnyt, että Jyrki oli kuopan pohjalla. Hän käynnisti koneen ja alkoi kaivaa. Kauha ruhjoi Jyrkin kuoliaaksi.

Miksi Jyrki oli montussa? Tämä ja moni muu kysymys riivasi Heliä pitkään. Hänen oli selvitettävä myös, miten kykenisi jatkamaan omaa elämäänsä.

Pudotus mustaan aukkoon

Onnettomuuspäivän aamuna Jyrki suukotti sängyssä loikoilevaa Heliä lähtiessään töihin.

– Heippa, rakas! mies huikkasi mennessään.

Heli laittoi aamiaista ja lähetti kouluun Rikun, 10, ja Janitan, 11. Sitten hän suuntasi kampaajalle. Oli keskiviikko. Perjantaina hän lähtisi Tukholman-risteilylle Jyrkin ja tämän työkavereiden kanssa.

Jyrki kuoli, kun Helin hiuksia värjättiin. Ajatus siitä on tuntunut pahalta.

– Nautin hemmottelusta hetkellä, jolloin Jyrki mukiloitiin palasiksi. Miksi en tuntenut, että hänelle tapahtui jotain kauheaa?

Heli palasi kotiin ennen puoltapäivää. Muutama minuutti myöhemmin soi ovikello. Rappusilla seisoivat pappi, seurakunnan kriisityöntekijä ja kaksi poliisia.

– Saammeko tulla sisään? On tapahtunut vakava onnettomuus, heistä joku sanoi.

Heli puhkesi huutamaan. Ei, ei, ei! Hän luuli, että kotoa pois muuttaneelle esikoistyttärelle, Johannalle, oli sattunut jotain. Sitten hän erotti sanan työtapaturma.

Heli lyyhistyi eteisen lattialle.

– Tunsin putoavani mustaan aukkoon.

Jyrki oli perheen tukipilari

Heli ja Jyrki rakastuivat vuonna 1995 yhteisen tuttavan juhlissa. 23-vuotias Heli oli juuri eronnut 2,5-vuotiaan Johannan isästä Harrista.

– Jyrki oli luotettava. Minun ei tarvinnut pelätä koskaan, että hän pettäisi lupauksensa, Heli muistelee.

Pian he muuttivat yhteen, ja häitä juhlittiin 1. maaliskuuta 2003. Elämä oli vauhdikasta. He reissasivat ympäri Suomea asuntoautolla tai vuokrasivat mökin viikonlopuksi.

– Vain aamuisin Jyrki istui hetken rauhassa aamiaispöydässä lukemassa lehteä ja juomassa kahvia.

Janita syntyi vuonna 2004 ja Riku vuotta myöhemmin.

Johannalla oli epilepsia, joka paheni lapsen kasvaessa. Myös Riku ja Janita osoittautuivat erityislapsiksi. Rikulla todettiin Catch 22 -oireyhtymä eli 22. kromosomin puuttuminen ja epilepsia. Hänellä on yksi munuainen, eikä hänen suolistonsa toimi ilman lääkkeitä. Lisäksi Riku ja Janita sairastavat reumaa.

– Johannaa ja Rikua on jouduttu elvyttämään useita kertoja.

Jyrki tuki jatkuvan kuolemanpelon keskellä elänyttä Heliä.

– Jyrki oli tukipilarini, järkkymätön kallio. Hän oli aina rauhallinen, kuin viilipytty, ja piti minusta huolta. En ikinä pelännyt hänen puolestaan, mutta sitten menetinkin juuri hänet.

Kaikki oli vihdoin hyvin

Lasten synnyttyä Heli oli jäänyt pois kouluavustajan työstä ja ryhtyi lastensa omaishoitajaksi. Hän vietti heidän kanssaan pitkiä aikoja sairaalassa. Omakin terveys reistaili. Helille puhkesi haavainen paksusuolentulehdus. Pahimmillaan hän painoi 130 kiloa.

Jyrki teki pitkiä työpäiviä ja vapaa-aikana hän remontoi perheelle hankittua rintamamiestaloa.

Elämäntilanne vaikutti myös Helin ja Jyrkin parisuhteeseen.

– Olin jatkuvasti väsynyt. Kun selvisin iltaan, en jaksanut olla kovin hehkeä nainen.

Vuonna 2011 pari pohti eroa. He päättivät kuitenkin kokeilla, olisiko liitto pelastettavissa seurakunnan järjestämällä parisuhdeleirillä.

Se kannatti.

– Suhteeseemme syttyi uusi kipinä.

Kurssilla harjoiteltiin tunteiden osoittamista.

– Aiemmin Jyrki ei voinut sietää kädestä kiinni pitämistä julkisesti. Kurssin jälkeen hän otti minut kainaloonsa ja saattoi antaa pusunkin toisten nähden. Kukkasia hän toi vähän väliä. Sanoinkin hänen olevan kuin viini, joka paranee vanhetessaan.

Jyrki kuoli hetkellä, jolloin elämä oli vihdoin onnellista ja tasapainoista.

– Olin Jyrkille tosi vihainen hänen kuolemansa jälkeen. Miksi jätit minut?

Kuulumisia Jyrkille

Ensimmäisinä päivinä Jyrkin kuoleman jälkeen sukulaiset ja ystävät eivät jättäneet Heliä hetkeksikään yksin. Hän kuitenkin tiesi tarvitsevansa aikaa vain itselleen. Hän hankki lapsille hoitopaikan.

Lasten lähdettyä Heli meni terveyskeskukseen. Saatuaan rauhoittavaa lääkettä hän jäi istuskelemaan sairaalan kappeliin. Sieltä hänet löysi pappi, jolle Heli purki tuskaansa.

Heli järjesti hautajaiset nopeasti, jotta saisi surra rauhassa. Hän tiesi, että Jyrki halusi perinteisen hautauksen. Heli ei kuitenkaan kyennyt katsomaan, kuinka arkku laskettaisiin maahan.

– Jyrki kuoli monttuun. En olisi voinut katsoa, kuinka hänet lasketaan sinne uudelleen. Siunauksen jälkeen arkku jäi kappeliin kukkamereen ja seurakunnan työntekijät laskivat sen hautaan ilman meitä.

Aluksi Heli kävi haudalla joka päivä, koska siellä hän tunsi olevansa Jyrkiä lähellä. Yhä edelleen hän käy haudalla kertomassa kuulumisia.

– Vuosi sitten osallistuin juoksutapahtumaan. Kävin haudalla näyttämässä Jyrkille numerolappuani.

Enää riitoja ei jätetä sopimatta

Jyrkin kuoleman jälkeen ystävät kannattelivat Heliä. Yksi heistä on Helin Johanna-esikoisen isä Harri. Hän kävi tekemässä lumityöt ja rakensi eteiseen puuttuvan lattian.

Kesällä 2015 he huomasivat ystävyyden syventyneen uudelleen rakkaudeksi. Helin tunteet olivat ristiriitaiset. Eräänä päivänä hän katseli hääkuvaa ja mietti, voiko luottaa tunteisiinsa.

– Yhtäkkiä oli kuin Jyrki olisi halannut minua takaapäin. Tunsin voimakkaan lämmön ja tuli levollinen olo. Silloin tiesin, että hän on hyväksynyt Harrin paluun elämääni.

Heli käsittelee menetystään edelleen. Tunteet nousevat pintaan, jos vastaan kävelee mies, jolla on tutun näköiset työliivit.

– En tiedä, selviänkö koskaan ihan kokonaan.

Jyrkin kuolema muutti Heliä. Enää hän ei esimerkiksi lykkää erimielisyyksien sopimista.

Jyrki pelasi työkavereidensa kanssa sählyä maanantaisin. Onnettomuusviikolla Helillä oli tapaaminen, joka venyi niin, ettei Jyrki ehtinyt peliinsä. Siitä kehkeytyi riita, jota he eivät ehtineet sopia.

– Paljon jäi sanomatta, mutta eniten harmittaa, ettei hän päässyt minun takiani sählyturnaukseensa. Laitoin arkkuun hänen sählymailansa, johon kiinnitin punaisen sydämen. Että pääsee pelailemaan rauhassa.

Artikkeli on julkaistu alun perin Annassa 27/2016

Lue myös:

Miehensä Riku Järvisen menettänyt Kiki Rautio: ”Sinä sunnuntaina kaikki muuttui”

Kirjailija Lorna Byrne: ”Enkelit kertoivat, että mieheni kuolee nuorena”

Susannan tytär kuoli yllättäen 17-vuotiaana: ”Lapsen kuolemasta ei selviydy, mutta sitä oppii sietämään”

X