Ihmiset ja suhteet

Onko kaikki vika vain puolisossa?

Teksti:
Anna.fi

Parisuhde voi ajautua raiteelle, jossa puoliso nähdään vain vikojen kautta. Tähän ajatusjumiin on hoitokeinoja.

Onko kaikki vika vain puolisossa?

Parisuhdeterapiaan tulee usein ihmisiä, jotka kysyvät neuvoa, miten voisivat muuttaa puolisoaan. Psykoterapeutti Arto Pietikäisen mielestä se tavoite on mahdoton: toista ei voi muuttaa.

Pietikäinen keikauttaa näkökulmaa ja kysyy, millä keinoilla puolisoa on jo yritetty muuttaa ja miten ne keinot ovat toimineet.

– Usein asiat ovat menneet vain huonompaan suuntaan. Voit rukoilla, toivoa, kiristää, nalkuttaa, riidellä tai uhkailla erolla, mutta ne eivät muuta toista, jos hän ei itse halua muuttua.

Rakentavampaa on miettiä, millainen parisuhteen pitäisi mielestäsi olla ja millainen kumppani itse haluaisit olla parhaimmillasi – sillä oikeasti vain itseään voi muuttaa.

Luodaan likainen tarina

Pietikäinen tunnetaan Joustava mieli -kirjoista, joista tuorein Joustava mieli parisuhteessa paneutuu juuri parisuhteen toimivuuteen. Yksi sen keskeisistä oivalluksista on, että pahaan oloon liittyy yleensä kaksi lähdettä: se, mitä tapahtui (mitä toinen teki) ja se, miten omat ajatukset alkavat pahentaa oloa. Mieli ruokkii tilannetta lisämausteilla ja muovaa siitä aivan uuden, värittyneen tarinan. Vaikkapa niin, että puhdas paha olo syntyy ensin siitä, että puoliso tekee töissä pitkää päivää – onhan ikävää, että toinen on usein poissa. Sitten mieli alkaakin maalata likaista tarinaa siitä, mistä poissaolo ”oikeasti” johtuu ja herättää vaikkapa mustasukkaisuuden. Ennen pitkää ihminen näkee vain oman mielensä tuotoksen ja pitää sitä totuutena.

Sama ajatusvääristymä voi tapahtua parisuhteessa niin, että ensin jotkut puolison piirteet alkavat ärsyttää. Pikkuhiljaa mieli alkaa keskittyä vain niihin ja kaikki muut piirteet, kuten ne joihin alunperin rakastui, jäävät katveeseen. Nyt näkökentässä on vain se, että toisessa on kaikki vika. Samaan pakettiin kuuluu se ajatusvääristymä, että omat viat jäävät huomiotta. Lopputuloksena ajatus kapenee malliin: minä teen oikein, puoliso väärin.

Kun kumppani aletaan nähdä vikojen kautta, johtaa se kylmenevään tunneilmastoon ja etääntymiseen. Tulee riitelyä, jossa ei enää reagoidakaan kumppaniin suoraan, vaan siihen mielikuvaan, joka on luotu: ”Taas se teki noin…” tai ”se ei ikinä…”

Joustavan mielen harjoituksissa opetellaan huomaamaan, että negatiiviset ajatukset ovat vain minun ajatuksiani eivät faktoja. Hyvänä työkaluna tähän käytetään ajatuskompassia. Siinä negatiivinen ajatus laitetaan omassa mielessä ”kompassiin” ja pohditaan, mihin se johtaa, jos siihen takertuu. Mihin johtaa vaikkapa se, että näkee puolisossa vain vikoja ja itsensä täydellisenä?

Vaikeuksia pakoon

Toinen tyypillinen parisuhteen ongelmakimppu syntyy pakenemisesta. Kun kotona on vaikeuksia, ei asioista puhuta vaan paetaan vaikka työhön tai baariin. Ongelmaa se ei paranna, mutta antaa hetken helpotuksen. Pakenemisesta voi tulla automaatio. Paeta voi myös vaikka syömiseen, juomiseen tai uskottomuuteen. Kaikki ne ovat ratkaisuja, joista tuleekin osa ongelmaa.

Pietikäisen ratkaisu tähän on kysyä, ovatko nämä keinot tehonneet, eli miten pakeneminen on vaikuttanut parisuhteeseen pitkällä aikavälillä. Kun ihminen tajuaa, että hetken helpotus vain huonontaa tilannetta, aukeaa mahdollisuus muutokseen. Ratkaisu on siis tilanteen tiedostaminen ja oman toiminnan muuttaminen.

Joustava mieli -ajattelun taustalla on hyväksymis- ja omistautumisterapia. Lähtökohtana on, että hyväksytään asioita, joita ei voida muuttaa, kuten ne piirteet puolisossa, jotka ärsyttävät minua.

– Pitää kyetä hyväksymään kumppanissa myös ne piirteet, joista ei pidä. Onhan hänessä myös niitä, joista pitää. Ihminen pitää hyväksyä koko pakettina. Ei voi leikata osaa pois. Puolisoilla voi olla erilaiset siisteyskäsitykset, eri käsitykset vapaa-ajan vietosta tai seksuaalisuudesta. Toista ei voi edelleenkään muuttaa.

Entä jos erot ovat niin suuret, että puoliso tuntuu olevan kuin vieraalta planeetalta? Tai entä jos on vakaasti sitä mieltä, että on totinen fakta eikä pelkkä mielen luomus, että puoliso on vaikkapa itsekäs ja perhettä dominoiva tyyppi, joka ei ota muita huomioon, vaan sysää arjen muiden niskoille tai on mustasukkainen vahtija? Aivan kaikki parisuhteen ongelmat eivät ole pelkkää vääristynyttä ajattelua. Jos tuossa tilanteessa kehittää vain oman mielen joustavuutta, eikö silloin päädy tahdottomaksi kynnysmatoksi?

– Totta. Se on alistumista. Psykologinen joustavuus onkin eri asia.

Omat arvot kunniaan

Psykologinen joustavuus on sitä, että toteuttaa omassa elämässään omia arvojaan ja kykenee tekemään sen peloista ja epämiellyttäviä ajatuksista huolimatta. Tavoite on, että ikävissäkin tilanteissa pystyn menemään arvojeni mukaiseen suuntaan.

Joustava mieli -ajattelun mukaan parisuhteiden kolmas keskeinen ongelma on, että etäännytään omien arvojen mukaisesta elämästä. Joku voi uhrata elämänsä vaikka alkoholisoituneen puolison hoitajana tai jäädä väkivaltaiseen parisuhteeseen. Hän uhrautuu ja samalla ajautuu sivuun omasta hyvästä elämästään.

Tai parilla voi olla vain erilaiset arvot. Toinen arvostaa vaikka ystäviä, mutta toinen mustasukkaisena kieltää tapaamiset.

– Psykologinen joustavuus ei ole suinkaan sitä, että olen joustava ja kiltti. Kun olen tiedostanut omat ajatusvääristymäni ja oman osuuteni tilanteeseen ja korjannut niitä, teen päätelmät ja valitsen, olenko valmis elämään tässä suhteessa. Joustavuutta on sekin, että on tarvittaessa halukas muuttamaan omaa elämää ja jopa eroamaan suhteesta. Ei ole tarkoitus jatkaa parisuhdetta kaikin keinoin.

Eli tärkeintä ja kestävintä on tavoitella omien arvojen mukaista elämää.

– Pitää miettiä parisuhteessa, onko tämä se, mihin haluan käyttää elämäni. Uusintaa ei saa – on vain tämä yksi elämä.

Eikö tässä ole ristiriita? Ensin opetellaan näkemään oman mielen luomat vääristymät ja kyseenalaistetaan omat ajatukset: nehän eivät ole fakta vaan vain oman mielen luomus. Lopulta kuitenkin lähdetään siitä, että minulla on nämä arvot, sinulla toiset, joten tämä oli nyt tässä ja tiemme eroavat.

– Tarvitaan sekä sitä, että on halukas itse muuttumaan mutta myös sitä, että on valmis hyväksymään sen, minkä voi.

Pietikäinen pitää hyvänä mottona vanhaa tuttua tyyneysrukousta, jossa pyydetään tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa ja rohkeutta muuttaa ne, mitä voin sekä viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan.

– Se on vaikeaa. Varsinkin sen hyväksyminen, mitä en voi muuttaa on vaikeaa.

Ja silti, kaikkea ei voi eikä tarvitse hyväksyä. Hyväksyntä ei tarkoita alistumista, vaan vastuuta omasta elämästä ettei hukkaa vaikkapa kahtakymmentä vuotta elämästään yrittämällä muuttaa puolisoaan ilman tuloksia.

Lue lisää:
Arto Pietikäinen: Joustava mieli parisuhteessa. Duodecim 2011.

Teksti: Marja Aalto

X