Stressivapaa vyöhyke: Stressivapaa ruokalista lapsiperheille

Moni pieni huolenaihe muuttuu riittävän pitkän ajan kuluessa suureksi harmiksi. Kuten vaikkapa jokapäiväinen ruokailu. Etenkin lapsiperheille, joissa arjen pyörittäminen tuntuu välillä siltä kuin olisi posetiivarina Pohjanmaalla, lasten toimiessa vara-apinoina: kovin vähän kiitolliselta ja tuskallisen työläältä puuhalta.

Stressivapaa vyöhyke  

Meidän taloudessa kaikki muuttui, kun ostimme purkin liitutaulumaalia. Ahkerasti sisustuskirjallisuutta lukeva ihanampi puoliskoni oli nimittäin saanut päähänsä, että meidän tulee maalata keittiöön liitutaulu. Puolisoni on myös opettaja, joten ehkä sillä oli osansa asiaan.

Eipä siinä mitään. Purkki kotiin, sivellin kouraan, reunat maalarinteipillä suoriksi ja maalaamaan. Kaksi kerrosta liitutaulumaalia ja vot: seinällämme oli vihrertävä, suorakaiteen muotoinen ja IHAN OIKEAN NÄKÖINEN liitutaulu.

Ihastelimme taideteosta aikamme ennen kuin oivalsimme, että jotain siihen pitäisi laittaakin. Piirreltyäni aikani asiattomia keksi rouva rakentavampaa käyttöä seinälle. Laitoimme siihen viikon ruokalistan. Tuona hetkenä tuntui kuin valo olisi syttynyt päässäni.

Nähkääs, minä pidän ruoanlaitosta. Olen siinä suhteessa tyypillinen suomalainen nykyajan miesihminen. Pidän ruoanlaitosta, koska se antaa minulle hetkeksi oman tilan ja reviirin, jota voin puolustaa. Tuo pyhä tila oli ollut minulla jo pitkään uhattuna, koska arjen posetiivaus vei kaiken energiani pois aivoistani kauppaanlähdön hetkellä. Menimme kuin ketkä tahansa, ostimme mitä sattui ja laitoimme ruokaa siitä, mitä oli sattunut mukaan kertymään.

Vaan emme enää! Nyt meillä oli ruokalista. Laitoimme siihen viikon numeron, päivän lyhenteen ja sen perään päivän aterian. Tähän tapaan:

Viikko 1

Ma: Uuniperunat ja kala
Ti: Kasviscurry
Ke: Kalapuikot ja perunamuusi, kananmunakastike
To: Linssikeitto
Pe: Blinit ja savulohitahna

Mikä mullistus! Ja uskokaa pois, sitä on jokainen kylässämme vieraillut lapsiperhe ihaillut, vannoen tekevänsä itselleen vastaavan.

Viimeisten kolmen kuukauden kauppareissut ovat sujuneet harvinaisen kitkattomasti. Ostamme perustarvikkeiden lisäksi listan ruokiin tarvittavat raaka-aineet sekä suklaata ja se on siinä. Ei tarvitse miettiä eikä arpoa. Ja mikä parasta, minulla on taas oma reviirini. Se on siinä hellan, punaviinilasin ja kahden lattialla temmeltävän posetiivi-otuksen välissä.
 

Kommentointi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *