Uudelle urapolulle – Ammatin vaihtaminen haastaa ja virkistää
Ammatin tai alan vaihtaminen osuu nykypäivän työelämässä varsin monen kohdalle. Ura voi saada aivan uuden suunnan työntekijän omasta halusta ja toisinaan myös vähemmän toivottuna yllätyksenä esimerkiksi työttömäksi jäämisen myötä. Miten ammatinvaihdosta selviää, kuinka uudelle polulle ylipäätään voi löytää ja millaisin eväin uuden opiskeluun kannattaa lähteä? Psykologian tohtori Merja Hutri vastaa.
Työelämä tuppaa muuttumaan alati tiivistahtisemmaksi. Usein kuulee sanottavan, että ainakin työtehtäviä kannattaisi vaihtaa silloin tällöin, ellei kokonaan vaihda alaa. Miksi tehtäviä tulisi välillä tuulettaa?
”Urapsykologit eivät ajattele, että alaa välttämättä tulisi vaihtaa. Jos ihminen on työssään tyytyväinen, ei häntä ole syytä hoputtaa vaihtamaan toiseen. On hienoa, kun työntekijä viihtyy tehtävissään ja tekee pitkää uraa”, urapsykologi Merja Hutri Depp Työpsykologisista palveluista sanoo.
Hutri kehottaa kuitenkin pohtimaan omaa työuraa silloin tällöin, sillä maailma on nopeasti muuttuva, ja asiat voivat saada uuden käänteen itsestä riippumattomista syistä. Kun uusi tilanne tulee vastaan vanhemmalla iällä, on uudelleenkouluttautumisen mahdollisuuksia yleensä vähemmän. Nuori sukupolvi sen sijaan on joutunut tottumaan nopeisiin muutoksiin.
Ammatti vaihtoon
Seinä voi tulla vastaan omalla alalla myös siksi, ettei ammatti enää motivoi tai kokonaan toiselle alalle vaihtaminen tuntuu paremmalta vaihtoehdolta oman elämän ja hyvinvoinnin kannalta. Milloin näin suuriin muutoksiin kannattaa ryhtyä? Tavallinen työn tympiminen ei riittäne syyksi?
Iällä on tässäkin suhteessa merkitystä, toteaa Hutri. Lähempänä viittäkymmentä ikävuotta on jo vaikeampi tehdä isoja muutoksia, jos haluaa aivan uuteen ammattiin. Ellei kokemusta uudelta alalta ole lainkaan, on työllistyminenkin hankalaa. Hutri muistuttaa silti, että kyllä moni viisikymppinenkin on uusissa opinnoissa kiinni. Päätöstä alanvaihdosta ei kuitenkaan kannata pitkittää, jos nykyinen ammatti ei enää tyydytä lainkaan.
Uuden urapolun alkuun
Muutostilanne aiheuttaa usein stressiä, joka helpottuu Hutrin mukaan käytännön ratkaisujen myötä. ”Tiedonhankinnalla ja omien työtä koskevien toiveiden selkiyttämisellä on suuri merkitys ammatinvaihdon kaltaisessa muutostilanteessa. Yksin ei kotiin kannata jäädä asioita pohtimaan, sillä tarjolla on sekä ilmaisia että maksullisia uraohjauspalveluita ja internetistä löytyy valtavasti tietoa. Tiedonpuutteen, väärien tietojen ja väärinkäsitysten takia uusi ura voi jäädä toteutumatta. Työvoimatoimistojen ammatti- ja koulutustietopalveluissa voi myös tavata henkilökohtaisesti ihmisen, joka auttaa etsimään mahdollisimman tarkkaa tietoa tietyltä alalta.”
”Jokainen muutos vaatii tietoa. Stressi helpottuu vasta, kun vaihtoehdot alkavat konkretisoitua ja näkee, mitä mahdollisuuksia on tarjolla”, Hutri summaa.
Useimmiten ammatinvaihto edellyttää uutta kouluttautumista. Vaihtoehtoja uudelleenkouluttautumiseen on tarjolla lukuisia, ja aikuisopinnoissa pyritään joustamaan, jotta opiskelu onnistuisi myös työn ohessa. Koulutus on usein monimuoto-opiskelua ja opiskelu- sekä työtaustaa pyritään hyödyntämään silloinkin, kun uusi ammatti on kaukana aikaisemmasta alasta.
Lähipiirin vastustuksesta omaan unelmaan
Suuri suunnanmuutos ei aina saa yhtä varauksetonta vastaanottoa ammatinvaihtajan lähipiirissä. Hutri toteaa, että aluksi vastustusta voi lähiympäristössä olla paljonkin. Useimmiten lähipiiri silti näkee lopulta muutoksen myönteiset puolet, kun ihminen on tehnyt omannäköisensä ratkaisun.
Hutri muistuttaa, ettei alanvaihto silti merkitse sitä, että uudella alalla automaattisesti jatkaisi eläkeikään saakka. Myös uudella uralla voi joutua miettimään uusia ratkaisuja – ja työn sisällä tehtävät ja painopisteet voivat muuttua.
Käytännön seikat kartoitukseen
Ammatin vaihtaminen tarkoittaa usein ainakin hetkellistä toimeentulon heikkenemistä, mutta myös muunlaisia muutoksia. Vaihtaessa vaikkapa työntekijästä yrittäjäksi, voi menettää esimerkiksi työnantajan tarjoaman työterveyshuollon. Palkkatyöstä toiseen vaihtaessa voi tapahtua suuria muutoksia etuuksissa, joita työntekijät saavat. Tällaisissa kysymyksissä tiedonhankinta on jälleen avainasemassa.
Kartoitustyötä Hutri kehottaa tekemään myös opintojen aikana, olipa kyse ensimmäisistä, toisista tai vaikka viidensistä opinnoista. Jos edessä ovat pitkät opinnot, kannattaa urasuunnittelua tehdä opiskeluaikana koko ajan luomalla kontakteja sekä hankkimalla edes lyhyitä työ- tai harjoittelukokemuksia aloilta, jotka itseä kiinnostavat. Kouluttautuminen ei koskaan ole automaatti, josta voi odottaa valmista ratkaisua ilman omaa suunnittelua.
Mutta entä työnantajat, näkevätkö he uudelleenkouluttautuneen mahdollisuutena vai ajaako nuori, juuri alalle tullut työnhakija ohitse? Hutrin mukaan tällainen vastakkainasettelu on paljolti alasta ja työpaikasta kiinni. Työnantajien joukkoon mahtuu toki niitä, jotka ottavat palvelukseensa mieluummin nuoren työnhakijan. Usein työnantaja näkee silti aikaisemmassa koulutuksessa voimavaran ja arvostaa aktiivisuutta, joka on saanut kouluttautumaan uudelleen.
Työttömyydestä uusille poluille
Selkeästi uuteen suuntaan ja kohti toisenlaisia ratkaisuja tuuppaa työttömyys. Hutri korostaa, että eri ihmiset kokevat työttömyyden kovin eri tavoin: yksittäiselle ihmiselle se voi olla jopa helpotus, mutta useimmille työttömyys on uhka, joka merkitsee toimeentulon laskemista, sosiaalisten kontaktien katkeamista ja haastavia tunteita, kuten pettymystä ja häpeää.
”On täysin hyväksyttävää, että työttömäksi jäänyt ihminen vetäytyy aluksi kuoreensa. Varsin pian olisi kuitenkin tärkeää, ettei jää yksin murehtimaan. Työttömyys on nyky-yhteiskunnassa niin tuttu ilmiö, ettei häpeily kannata. Työttömyys voi koskettaa ihmisiä missä tahansa työtehtävässä tai asemassa ja kohdata myös parhaimman työntekijän.”
Työttömyydestä selviytymiseen on tarjolla sekä julkisia että yksityisiä palveluita, joiden avulla voi tehdä ammatillista suunnittelua, kouluttautua ja etsiä uutta työtä. ”Jos meneillään on työttömyyskausi, täytyisi pinnalla pysyäkseen jaksaa ajatella, että erilaisilla väliaikaisratkaisuilla, kuten opiskelulla ja uusilla kontakteilla uusissa ympäristöissä, selviää lopulta eteenpäin työllisyystilanteen jälleen kohentuessa. Helppoja ja itsestään selviä ratkaisut eivät ole, mutta on pakko selvitä.”
Työttömyyden ei tarvitse olla miinusmerkkinen
Uuden työn hankkiminen ja haastatteluissa käyminen voi olla työttömänä rankkaa. Hutri kehottaa olemaan rehellinen; työttömyyden salailu ei usein auta, eikä työttömyyden tarvitse olla miinusmerkki ansioluettelossa. Katkos työuralla täytyy kuitenkin selittää jotenkin ja aktiivisuus työttömyysaikana on monesti plussaa.
”Kovassa kriisissä työnhaku voi olla hankalaa. Haastattelutilanteessa pystyy antamaan parastaan, kun on saanut hetken levätä ja selvittää ajatuksiaan.”
Sopeutumista ja moniulotteisuutta
Uudelle uralla hyppääminen haastaa joka tapauksessa ihmisen halun ja kyvyn oppimiseen sekä sopeutumiseen. Taloudelliset haasteet ja työn löytäminen sekä tulevaisuuden epävarmuus kuuluvat myös kuulua kuvioon.
Ammatinvaihtaminen tarjoaa kuitenkin myös mahdollisuuden kartoittaa, näyttää ja hyödyntää itsestään ja kiinnostuksenkohteistaan aivan uusia, ehkä kokonaan käyttämättömiä puolia. Uudet tuulet voivat toimia lääkkeenä uupumukseen ja uuden oppiminen laajentaa ihmisen perspektiiviä ja ajattelua.
Kommentit
Opiskelen loppusuoralla suorittamassa ammattitutkintoa oppisopimuksella. Ei tainnut tällainen mahdollisuus opiskeluun ja ammatinvaihtoon edes tulla mieleen?
Olen saanut ihan oikeaa alani TES:n mukaista alkupalkkaa, ja 80% työstä onkin työssäoppimista.
Loppu 20% jakaantuu itsenäisen opiskelun ja lähikaupungissa jo suoritettujen opiskelupäivien välillä. Opiskelupäiviä ammattiopettajien valvonnassa oli keskimäärin 2 päivää kuukaudessa. Oppisopimustoimisto korvasi jälkikäteen kaikki matkakulut, ja maksoi ylläpitokorvauksenkin! (Työnantajani ei maksanut palkkaa opintopäiviltä ammattioppilaitoksessa.)
Olen jo keski-ikäinen nainen, joten tämä on minulle todellakin mahtava tilaisuus hommata ammattitutkinto. Työpaikkakin säilyy vielä oppisopimuksen jälkeenkin. Suosittelen!
Kommentit
Miksi Soneran laajakaisto mainos/ilmoitus peittää osan alanvaihtojutusta? Jutun alku jää täysin mainoksen alle.
Kaupallinen tutkinto, kesken jääneet yliopisto-opinnot, kaukainen haave maisterintutkinnosta taustalla, pari vuotta taloushallinnon työkokemusta, yrityskaupan myötä siirtyminen ostajayritykseen töihin, jossa epäinhimillinen painostus ja alentuva, lähes narsistimainen suhtautuminen uuteen työntekijään johtivat terveen vapauden ja työn ilon himmenemiseen, yrittipä olla kuinka asiallinen ja tunnollinen tahansa.
Siinä tärkeimmät syyt irtisanoutumiselle ja toisen alan opiskelun aloittamiselle.
Muutenkin näin kolmekymppisenä alkaa vähitellen oppia olemaan rehellinen itselleen ja haluaa siivota möröt elämästään, jos resurssit antavat myöten. Voin suositella alanvaihtoa tai uusien näkökulmien hankintaa, sillä se laajentaa perspektiiviä. Epäprofessionaalisten aineiden opiskelu ei aiheuta niin suurta epävarmuuden tunnetta, kun taustalla on järkisyistä opiskeltu käytännönläheinen tutkinto takaporttina.
Olen ollut ikäni pätkätyöläinen, ja vaihtanut alaa tiuhaan. Mutta nyt nelikymppisenä tiedän mitä haluan!
Sain onnenkantamoisen: eräs paikallinen yksityisyrittäjä otti minut oppisopimukselle kouluttautumaan työn ohessa ammattiin jota en aiemmin olisi suostunut edes harkitsemaan! Mutta tykkään vaikka ala onkin vaikea ja luonteeltaan muuttuva. Pitää pysyä ajan hermoilla lain ja verotuksenkin osalta. Mutta työni on itsenäistä, ja asiakaspalvelua on melko vähän.
En haluaisi enää kahden sentin kappaleinakaan varsinkaan grillille, myynti-, tai hoitotyöhön. Inhoan fyysistä kontaktia asiakkaisiin, ja raivostun mikäli minulle puhutaan rumia ja/tai seuraillaan kuten kirjastoapulaisenakin ollessani. Yök. Onneksi palveluammatissa ja hoitoalalla ei ole mikään pakko olla!!!! Ähäkutti.
Opiskelen loppusuoralla suorittamassa ammattitutkintoa oppisopimuksella. Ei tainnut tällainen mahdollisuus opiskeluun ja ammatinvaihtoon edes tulla mieleen?
Olen saanut ihan oikeaa alani TES:n mukaista alkupalkkaa, ja 80% työstä onkin työssäoppimista.
Loppu 20% jakaantuu itsenäisen opiskelun ja lähikaupungissa jo suoritettujen opiskelupäivien välillä. Opiskelupäiviä ammattiopettajien valvonnassa oli keskimäärin 2 päivää kuukaudessa. Oppisopimustoimisto korvasi jälkikäteen kaikki matkakulut, ja maksoi ylläpitokorvauksenkin! (Työnantajani ei maksanut palkkaa opintopäiviltä ammattioppilaitoksessa.)
Olen jo keski-ikäinen nainen, joten tämä on minulle todellakin mahtava tilaisuus hommata ammattitutkinto. Työpaikkakin säilyy vielä oppisopimuksen jälkeenkin. Suosittelen!
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous