Käsilaukku on ase

Olin luullut selviäni elämästä ilman, että minun tarvitsee tutustua laulaja Beyoncé Knowlesin pikkusiskoon, mutta niin vain Solange Knowles, laulaja hänkin, löi itsensä tajuntaani.

Vuosi sitten Solange saapui New Yorkin Metropolitan-museon merkittävään muotigaalaan persikanvärisessä Phillip Lim -mekossaan. Asusteena oli käsilaukku, joka muistutti rypistettyä sipsipussia.

Kuparista valmistetun pikkulaukun oli suunnitellut luksuslaukkuihin erikoistunut brittiläinen Anya Hindmarch.

Metallilaukku oli hieno, vaikkei sinne voinut edes laittaa mitään. Se oli kuin Solangen olkapäällä roikkunut veistos.

Tuo laukkuteos olisi varmasti unohtunut muodin historiasta, ellei juhlailta olisi saanut täräyttävää loppua.

Juhlien jälkeen Solange meni sisarensa miehen, rap-artisti Jay Z:n kanssa hotellin hissiin. Siellä heille tuli riitaa, ja Solange tinttasi ja täräytti Jay Z:ta laukullaan. Lisäksi hän potki lankoaan, joka ystävällisesti nosti hissin lattialle pudonneen sipsipussin muotoisen laukun ylös ja ojensi sen raivopäiselle Solangelle.

Riita tallentui valvontakameran nauhalle, jonka joku tietenkin vuoti julkisuuteen.

Niin perunalastupussilaukusta tuli kuuluisuus.

Vain muotimaailmassa voi tämänkaltainen tapahtumasarja tehdä tuotteesta hitin. Pian laukkumallia alettiin kutsua Hyökkäyslaukuksi, Attack bagiksi.

Sitten Hindmarch keksi markkinoida laukkuaan mainoslauseella: taistelun arvoinen.

Väsky alkoi käydä kaupaksi vaikka laukkuna se on käyttökelvoton ja maksaakin lähes 1 500 euroa.

Nyt uutiset kertovat, että saaga saa jatkoa. Hyökkäyslaukusta on tulossa 18 karaatin kullasta tehty painos. Ja koska laukkumakuja on yhtä paljon kuin on naisia, tarjolla on myös esimerkiksi valkokultainen versio. Kultalaukun hinta on yli 86 000 euroa.

Koko tarina on toki sangen huvittava ja viihdyttävä, mutta oikeastaan myös ajatuksia ravistava.

Antakaa, kun selitän.

Mehän tiedämme, että nainen käyttää käsilaukkuaan ilmaistakseen itseään. Käsilaukullaan hän kertoo esimerkiksi tyylitajustaan ja vauraudestaan sekä siitä, seuraako hän trendejä ja mihin viiteryhmään hän haluaa kuulua: onko hän esimerkiksi moderni Céline- vai klassinen Chanel-nainen.

Käsilaukullaan nainen viestii myös mielentiloistaan, kuten raivostaan. Kun käsilaukku heilahtaa, silloin on tosi kyseessä.
Englannissa on olemassa verbikin, handbagging, jonka voisi suomentaa vaikkapa käsilaukuttamiseksi.

Termiä alettiin käyttää Margaret Thatcherin valtakaudella, kun Britannian ensimmäinen naispääministeri saapui kaikkialle käsilaukku seuranaan. Pääministeri ei luonnollisesti paukutellut laukullaan mieskollegoita kabinetissa, vaan verbi viittaa vastapuolen sanalliseen murskaamiseen.

En halua yleistää, mutta kun nainen lyö miestä käsilaukulla, siitä jää helposti kuva, että juuri mies on tehnyt jotain väärää.
Käsilaukkuaan heiluttavassa naisessa ja koko tilanteessa nähdään helposti myös huumoria. Eihän Solangen laukkuakaan muuten olisi nimetty hupaisasti Hyökkäyslaukuksi.

Silti on kysyttävä – ihan tasa-arvon nimissä – miten suhtauduttaisiin käsilaukullaan paukuttavaan mieheen?

Jos mies iskisi käsilaukullaan naista, siitä tuskin seuraisi myyntihittiä tai nauruja vaan pikemminkin kyyti poliisiasemalle.

Ja nyt kun tärkeät väkivalta- ja tasa-arvoasiat on käsitelty eikä yksikään tämän kirjoituksen lukenut nainen enää (toivottavasti) lyö käsilaukullaan (toivottavasti) ainakaan minua, voimme siirtyä mukavampiin teemoihin.

Solangen laukun esikuvana on brittiläisen Walkers-perunalastumerkin sipsipussi. Jos tarvitsisin iltalaukkua, haluaisin nimenomaan tuon laukun. Satun nimittäin rakastamaan Walkersin suolalla ja etikalla maustettuja sipsejä!

Sitä paitsi Anya Hindmarchin idea on niin toimiva, että sitä kannattaisi ehkä hiukan monistaakin. Esimerkiksi Fazerin sinisen suklaalevyn muotoinen käsilaukku löytäisi varmasti ystäviä – ainakin Suomesta.

Olisi se niin makea laukku.