Naiset kertovat, mikä oli eropäätöksen viimeinen niitti: ”Vein lastenvaatetta ja mies seurasi toisella autolla”
Eropäätös voi olla vaikea, vaikka parisuhteessa olisi moni asia pielessä. Annan lukijat kertovat kokemuksiaan.
Eropäätös voi olla vaikea, vaikka parisuhteessa olisi moni asia pielessä. Annan lukijat kertovat kokemuksiaan.
Suomalaisten ensimmäisistä avioliitoista noin 40 prosenttia päättyy eroon. Moni kuitenkin sinnittelee huonossa suhteessa pitkään ennen eroa ja toivoo kaiken vielä kääntyvän paremmaksi. Kysyimme Annan lukijapaneelilta, mitkä eron enteet parisuhteessa olisi pitänyt huomata ja olisiko pitänyt erota jo aikaisemmin.
Omista kokemuksistaan kertoi 120 naista, jotka olivat iältään 32-83-vuotiaita. Suurin osa oli ollut hyvin pitkässä parisuhteessa ennen sen päättymistä eroon.
30 prosentilla parisuhde oli kestänyt yli 10 vuotta ja lähes 30 prosentilla 20 vuotta tai kauemmin.
Alle viiden vuoden jälkeen eroon oli päätynyt hieman yli neljännes vastaajista, ja 5–10 vuotta yhdessä oli ollut 17 prosenttia vastaajista.
Moni oli kokenut epäilyksiä jo suhteen ensimetreillä
Epäilyksiä siitä, oliko oma kumppani itselle kuitenkaan se oikea, oli herännyt jo suhteen alussa lähes puolelle vastaajista.
Syyksi omille epäilyksille puolet mainitsi henkisesti väkivaltaisen käytöksen, kuten puolison voimakkaan mustasukkaisuuden. Lähes puolet kertoi myös, että päihteet aiheuttivat epäilystä parisuhteen tulevaisuudesta.
”Työpaikkansa juonut ei ottanut mitään vastuuta.”
Toisaalta usein puolisoiden arvomaailmat, tulevaisuuden haaveet ja kiinnostuksen kohteet poikkesivat toisistaan jo alkutaipaleella. Lisäksi kommunikaatio-ongelmat, erilaiset seksihalut ja pettäminen olivat aiheuttaneet parisuhteeseen harmaita pilviä jo aivan alussa.
Eron enteet – nämä olisi jälkeenpäin katsottuna pitänyt huomata
Joskus parisuhde voi päättyä täysin yllättäen, mutta usein eron enteitä ja merkkejä on ilmaantunut ennen suhteen päättymistä – niihin ei ehkä vain ymmärtänyt tuolloin kiinnittää huomiota. Todella tyypillistä oli, että vapaa-aika meni leimallisesti aivan muissa merkeissä kuin puolison seurassa.
”Ei ollut enää muuta yhteistä kuin lapset ja asuntovelka.”
Kolmannes mainitsi, että parisuhteessa oli ollut uskottomuutta. Noin saman verran vastattiin, että puolisot eivät enää juurikaan keskustelleet keskenään.
Suhteen viimeinen niitti: ”Emme jakaneet enää mitään keskenämme”
Kysyimme, kauanko eron enteet olivat ilmassa ennen kuin lopullinen ero tuli. Kaikkein tavallisimmin huonoa parisuhdetta siedettiin 3–5 vuotta.
Mikä oli viimeinen eroon johtanut niitti?
”Lapset kasvoivat isoiksi. Ei enää ollut syytä olla yhdessä.”
”Lopullisen päätöksen tein kun, kaikki kotityöt koiran ulkoilutusta ja lakkiaisten valmistelua myöten jäivät minulle. Työpaikkansa juonut ei ottanut mitään vastuuta. Kommentoi vain että ’en pidä teitä minään’.”
”Puolisoni oli viimeisten muutamien vuosien aikana etääntynyt minusta täysin, enkä enää saanut häneen kontaktia. Erosimme kymmenen vuoden jälkeen puhumatta mitään. Muutama viikko eron jälkeen hän alkoi seurustella ystäväni kanssa. Moni asia kirkastui siinä kohtaa.”
”Ei ollut enää muuta yhteistä kuin lapset ja asuntovelka ja paljon, paljon riitoja.”
Moni koki, että parisuhteen osapuolet olivat kasvaneet toisistaan erilleen. Suhteessa ei ollut enää henkistä eikä fyysistä yhteyttä. Se saattoi johtaa uskottomuuteen.
”Emme jakaneet enää mitään keskenämme: ajatuksia, läsnäoloa, välittämistä. Lopulta mukaan tuli pettäminen molemmin puolin.”
”Aviomiehellä oli kuukausia salaa suhde toiseen naiseen. Vaistosin, että jotain oli vialla, mutta lopulta hän tunnusti aivan yhtäkkiä eräänä kesäaamuna.”
”Jokin vaan katkesi minusta, en jaksanut enää”
Alistaminen ja kontrollointi toistuivat vastauksissa lopullisena eron syynä.
”Jokin vaan katkesi minusta, en jaksanut enää sitä jatkuvaa itseni mitätöintiä. Olin ollut liian kauan kakkosluokan ihminen, tein mitä tahansa, mikään ei kelvannut. Tämä jos mikä nujertaa ihmisen.”
”Henkinen väkivalta ilmeni pitkinä mökötyskausina sekä erittäin tärkeiden päätösten tekemisenä ilman, että minua kuultiin lainkaan.”
”Viimeinen niitti oli loppujen lopuksi päivä, jona ystäväni oli ostamassa lapseni juhlahousuja. Viedessäni niitä ystävälleni, mieheni seurasi minua perässä toisella autolla, koska olisin voinut ihan hyvin mennä jonkun toisen miehen luokse.”
Osalle eropäätös vahvistui vasta, kun elämään astui uusi ihminen.
”Tapasin nykyisen kumppanini. Sen myötä silmäni avautuivat. En ollut tajunnut, että olisi pitänyt erota jo ajat sitten epäterveestä suhteesta.”
Lähes kaikkien mielestä olisi pitänyt erota jo aikaisemmin
Lähes 80 prosenttia Annan kyselyyn vastaajista oli sitä mieltä, että huono suhde sai jatkua liian pitkään ja olisi pitänyt erota jo aiemmin. 15 prosenttia ei ollut asiasta varmoja ja vain viisi prosenttia vastasi, että ei olisi pitänyt erota aikaisemmin.
Miksi huonoa suhdetta sitten jatkettiin? Syitä oli useita. 60 prosenttia oli toivonut, että suhteen tilanne vielä paranisi. Yli kolmannes oli halunnut myös pitää perheen ehjänä. Viidennes oli pelännyt yksin jäämistä. 14 prosenttia oli ollut peloissaan siitä, miten pärjäisi eron jälkeen taloudellisesti.
Häpeä parisuhteen epäonnistumisesta nousi myös esiin. Viidennes mainitsi sen olleen yksi syistä jatkaa parisuhdetta, vaikka se ei ollut onnellinen.
Kommentit
Eniten ihmetyttää se että ihmiset ovat niin voimattomia omissa suhteissaan että odottavat tai miettivät kauanko odottaa että suhde paranee. Odottamalla ei ole koskaan saatu muutoksia aikaan. Ero ei vain tapahdu taivaalta tipahtaen. Kaikki mitä valitset tai teet vaikuttaa suhteeseen. Ja tietysti molemmilla osapuolilla samoin. On totta että minä en voi vaikuttaa toisen osapuolen valintoihin, mutta voin olla vahva ja sanoittaa rajojani hyvissä ajoin ja reagoinneista riippuen tehdä omia valintoja. On myös totta että kieroutuminen lähtee hyvin pienistä ja mitättömistä asioista. Jos nämä tulevat esille toista kunnioittaen ja hyvissä ajoin on todennäköisempää että motivaatio parisuhteen ylläpitoon pysyykin parempana. Vrt. 10 vuoden jälkeen katkera tilitys kotitöiden tekemättömyydestä.. joka on alkanut siitä kun toinen on tuhahdellut sille kun toinen ei laita astioita oikein tai heti koneeseen. Jatkuva negatiivinen reagointi vaan pahentaa ja samalla toisen motivaatio oppia viedään jo siinä että oletetaan hänen haluavan elävän siivellä.. jne.
Vuosien kokemusten perusteella konfliktinpelkoiset odottelijat ja hiljaa ihmettelijät löytävät itsensä todennäköisemmin kieroutuneista ja pahoinvoivista suhteista kuin ne jotka aktiivisella toiminnallaan kannattelevat itseään ja tarpeitaan. Älkää ihmiset uhriutuko.
Kommentit
Miksi on aina oletus, että ero tapahtuu vain avioliitosta? Kai pitkä avoliittokin on parisuhde, josta voi tulla ero?
Kyllä, mutta koska avoliittoja ei tilastoida mitenkään niin ei ole tietoa siitä kuinka usein avoliitto päätyy eroon.
Avioliitoista tämä tieto sitä vastoin on saatavilla ”40% ensimmäisistä avioliitoista päätyy eroon” joten sen takia on helpompi tehdä juttu erosta avioliitossa.
Meillä on Suomessa iskostunut ns. talvisodan henki kaikkiin parisuhteisiin. Yhdessä pitää vaan pysyä, kun on papinkin edessä luvattu ”kunnes kuolema erottaa”. Joskus olen nähnyt pariskuntia, jotka nöyryyttävät toisen toistaan muiden edessä, toiselle ilkeileminen tai muu pahansuopaisuus toisesta näkyy kilometrien päähän. Pahimpaan pisteeseen on ajauduttu siinä vaiheessa, kun pariskunnan lapsista on tullut parisuhdeterapeutteja: he toivovat hartaasti ja odottavat vanhempiensa eroa. He haluavat pitää niistä toisen kunnioituksen rippeistä vielä kiinni. Moni lapsi on Suomessa tukenut vanhempaansa eropäätökseen. Sehän ei pitäisi olla milloinkaan lapsen toimintaa. Hyvät ihmiset, erotkaa, kun kaikki kunnioitus parisuhteestanne on kadonnut ja jäljelle on jäänyt henkinen julmuus toista kohtaan. Se on ulkopuolisille ihmisille karmeaa katsottavaa.
Kulissien ylläpito hamaan tappiin asti, 2x autot ja uusi okt sekä kesämökki + muut leikkikalut, materia pitää kiinni, vaikka parisuhde päin prinkkalaa, vaikka toinen jo kävisi vieraissakin. Suomalainen ei ole tottunut luopumaan materiasta sekä elintason laskuun, muualla maailmassa normihommaa, nousua ja laskua. elämä on. Pettämisestä johtuva nöyryytyskin niellään. Karmeinta että suhdetta jatketaan uskottomuuden jälkeen, näytellään onnellista.
Surullista on kulissien pito. Surullista on myös se, että kaikki ystävätkään eivät osaa asettua toisen asemaan, eivät ymmärrä. ”Miksi eroat, kaikillahan on pikkuriitoja ja vastoinkäymisiä? Teet virheen, jos eroat. Jäät loppuelämäksi ypöyksin.” Ero ei ole koskaan helppoa eikä muiden asia ole sormi pystyssä neuvoa kaikkitietävästi. Se vain pahentaa oloa. Suurin osa pareista eroaa varmasti oikeiden syiden takia.
Joitakin seurusteluja on naisten kanssa ollut, pari avioliiton tapaista.
Ovat vaan yksinkertaisesti olleet niin kamalan tyhmiä likat, että eihän siitä mitään pitemmän päälle tule, kun ei voi mistään yleisistä asioista, talous ja politiikka, yms, puhua, kun ei toinen seuraa yhtään mitään.
Mitähän varten vaan ne tyhmät likat sinut sitten huomanneet, ja fiksummat kiertäneet kauempaa.
Herra 64,
Sitä voi katsoa peiliin ja miettiä, miten niin kamalan tyhmiä likkoja on omalle kohdalle osunut useampia. Olisiko itsellä jotain osuutta asiaan, ja onkohan ”likoilla” ollut edes suunvuoroa tai todellista mahdollisuutta ilmaista mielipiteitään. Toivottavasti ”likat” ovat äänestäneet jaloillaan.
Parisuhteessa on kaksi osapuolta. Kahden kauppa. Se on syytä muistaa.
Mies oli uskoton ja väkivaltainen. Lisäksi erittäin mustasukkainen aiheetta, kuvitteli ja näki harhoja.Ajattelin, että kun lapset lähtevät kotoa omilleen, eroan. Pelkäsin joskus henkeni puolesta kun hän uhkailu. Hän pahoinpiteli minut niin pahasti, että vauriot ovat edelleen läsnä kipuina.Lapsiin hän onneksi koskenut.Elämästäni avioliitossa saisi kauhuromaanin.
Minun ongelmaksi koitui usko Jumalaan. Uskoin, että Jumala antaa minulle hyvän aviopuolison ja suojelee kaikelta pahalta. Olin siis pannut kaiken toivon Jumalaan ja nain miehen, jonka luulin olevan tarkoitettu minulle. Kun odotin lasta ja toivoin tukea ja hellyyttä kun synnytys pelotti, sainkin ”turpaan niin että lätty lätisee” Ihmettelin mistä hän moiset sanat ja keinot oli oppinut naisen kohtaamisessa.
Järkytyin, kai olin shokissa. Lapsi syntyi, mutta mies oli hoitamassa koiraa ja pitsalla, vaikka piti olla mukana sairaalassa. Yksi toive minulla elämältä oli; järvenrantapaikka. Uiminen oli henkisten haavojen hoitamista. 40 vuotta odotin että toiveeni toteutettaisiin, mutta miehellä ei ollut aikomustakaan sellaiseen lupauksistaan huolimatta. Riitoja aiheesta tuli ja turpaan useita kertoja. ”Etsi itsellesi parempi”, hän heitti siinä mukilointien lomassa. Yritin lähteä pois, mutta uskovaiselle käy huonosti; hän näet uskoo aina ja kaikista hyvää ja katsoo olevansa itse syyllinen. Oli palattava takaisin. Onneksi on jo vanha, ei tarvitse enää haaveilla rakkaudesta eikä vesillä olemisesta. On jo niin rumakin ja itsetunto on murennut taivaan tuuliin! Onneksi elämä ei ole ikuista!
Ilona Rauhalan artikkeliin eroamisesta sanoisin, en tunne ainuttakaan miestä, joka ei olisi lyönyt vaimoaan/lapsiaan. Miesten käytöstä olen seurannut kauan ja huomannut että väkivaltaa on aina siellä, missä on miehiä. (Ei tarvitse kuin lukea suomi-24 keskustelupalstoja, siellä miehet parastaikaa purkavat agressioitaan ja jakelevat tappouhkauksia ”mestarinsa” nimissä ihan viattomille ihmisille!
Rauhalan artikkelista puuttui yksi näkökulma; inhimillisyys, mikä on iso osatekijä ihmisenä olemista. Vain ani harva ihminen on psyykeltään niin tasapainoinen jotta kykenisi tasapainoiseen ihmis- /parisuhteeseen! Tuo puute koskee kaikkia ihmisiä! Vain muutama prosentti pystyy Martti Ahtisaaren kaltaiseen ajatteluun, rauhantahtoisuuteen ja omaa hänen sovittelutaitojaan. Jokainen meistä kyllä kykenee riitaan ja vihaan, katkomaan ihmissuhteita sekä mitätöimään toisen ihmisen olemista ja arvoja. Puhumaan ja ajattelemaan suomalainen ihminen pitäisi opettaa.
Avioero ei juuri saa naisilta hyväksyntää eikä ymmärrystä. Juoruaminen ja perättömien juttujen levittäminen sekä vahingonilo ovat ainakin naissukupuolen käyttämiä piilossa kukoistavia väkivallanmuotoja.
Terapeutit haluavat olla objektiivisia, mutta lopulta terapiat eivät auta jos syyllistäminen on siinä kolmiodraamassa päällimmäinen toimintatapa ja jatkuu ”kommunikointina” myöhemmin kotioloissa.
Syitä siihen, ettei nainen pääse omilleen, on myös se ettei jaksa enää riidellä omaisuudesta ja se, ettei ole muuta omaisuutta käytettävissä kuin se pienen pieni eläke, millä uusi elämä pitäisi rakentaa. Mies yhäkin kokee kai, että yhdessä hankittu omaisuus ei ole jaettavissa. Eikä vaimokaan ei ole jaettavissa, senkin tuo toinen puolisko saa tuta miehen ”lähde ja etsi uusi”, käskyistä huolimatta.
Miehen kanssa voi kyllä elää samassa talossa, jos ei ole omia toiveita ja haaveita. Tyytyy vain siihen mihin mies suostuu, asuu talon toisessa päässä omissa oloissaan. Riitaakaan harvemmin enää tällä iällä tulee, kun haaveet on minimoitu tai eliminoitu.
Aina puhutaan eron syinä väkivaltaisesta puolisosta tai jostain muusta erittäin häiriintyneestä yksilöstä, joka pettää, kavaltaa rahat tms.
Ero voi tulla myös tavallisesta puolisosta, joka ei ole väkivaltainen tai muuten häiriintynyt. Jos puolisoiden välillä ei ole mitään yhteistä, mitään puhuttavaa, mitään syytä enää olla yhdessä. Usein mahdollinen jälkikasvu voi olla myös aikuista. Minusta ihmisten pitää erota, vaikkei siihen ole mitään juridisen vakavaa syytä. On kauhea nähdä pariskuntia, jotka nälvivät ja puhuvat pahaa toisistaan julkisesti. Se pahaolo suhteesta näkyy kilometrien päähän. Silloin ero on todella tarpeellista. Toista pitää kunnioittaa, mutta jos kunnioitus on kuollutta parisuhteessa, erotkaa. Jos on alaikäisiä lapsia, hekin kärsivät ja rukoilevat vanhempien eroa.
Eniten ihmetyttää se että ihmiset ovat niin voimattomia omissa suhteissaan että odottavat tai miettivät kauanko odottaa että suhde paranee. Odottamalla ei ole koskaan saatu muutoksia aikaan. Ero ei vain tapahdu taivaalta tipahtaen. Kaikki mitä valitset tai teet vaikuttaa suhteeseen. Ja tietysti molemmilla osapuolilla samoin. On totta että minä en voi vaikuttaa toisen osapuolen valintoihin, mutta voin olla vahva ja sanoittaa rajojani hyvissä ajoin ja reagoinneista riippuen tehdä omia valintoja. On myös totta että kieroutuminen lähtee hyvin pienistä ja mitättömistä asioista. Jos nämä tulevat esille toista kunnioittaen ja hyvissä ajoin on todennäköisempää että motivaatio parisuhteen ylläpitoon pysyykin parempana. Vrt. 10 vuoden jälkeen katkera tilitys kotitöiden tekemättömyydestä.. joka on alkanut siitä kun toinen on tuhahdellut sille kun toinen ei laita astioita oikein tai heti koneeseen. Jatkuva negatiivinen reagointi vaan pahentaa ja samalla toisen motivaatio oppia viedään jo siinä että oletetaan hänen haluavan elävän siivellä.. jne.
Vuosien kokemusten perusteella konfliktinpelkoiset odottelijat ja hiljaa ihmettelijät löytävät itsensä todennäköisemmin kieroutuneista ja pahoinvoivista suhteista kuin ne jotka aktiivisella toiminnallaan kannattelevat itseään ja tarpeitaan. Älkää ihmiset uhriutuko.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous