Ajatuksia

10 satunnaista treenifaktaa minusta

13.6.2019 Teksti: Elina Hovinen

Hilla haastoi minut tekemään postauksen, jossa kerron 10 asiaa treenaamisesta ja treenifilosofiastani. Kiitos haasteesta, tartun tähän mielelläni! 🙂

1. Treenitaustani

Treenitaustani on moneen muuhun ikäiseeni verrattuna melko lyhyt. Aloitin säännöllisen liikkumisen ja etenkin tavoitteellisen treenaamisen vasta aikuisena. Lapsena en harrastanut mitään urheilulajia, mutta elämäni oli lapsena kuitenkin liikunnallista ja aktiivista.

Innostuin terveellisistä elämäntavoista ensimmäisen lapsen raskausaikana. Tuolloin menin kuntosalille ihmettelemään, mitä siellä voisi tehdä. Synnytyksen jälkeen aloitin ensin kävelylenkit ja vaihdoin ne myöhemmin juoksuun. Vuonna 2006 liityin kuntosalin jäseneksi ja aloitin treenaamisen ensimmäiselle puolimaratonille. Siitä se endorfiinikoukku sitten syntyikin.

2. Treeni-inhokkini

Tykkään kokeilla uusia lajeja ja haastaa itseäni, mutta olen erityisen huono kaikessa sellaisessa, mikä vaatii koordinaatiota. Olen aivan onnettoman huono esimerkiksi tanssissa ja kaikessa mikä vähänkään liittyy tanssillisuuteen. Myös joukkuelajit hävettää jo valmiiksi, koska pelkään sössiväni koko homman omalla töhöilyllä. Mulla on ehkä jonkinlainen pelisilmä, mutta oon aivan liian touhukas ja se koordinaatio puuttuu. En osu palloon tai kiekkoon enkä osaa käsitellä pelivälinettä.

3. Ennätykseni

Pisin juoksemani matka on 43 kilometriä, jonka juoksin Vaarojen maratonilla. Tuo oli myös pisimpään kestänyt urheilusuoritus. Siinä taisi mennä 7 tuntia. Maratonin ennätykseni on 3:45 ja puolimaratonin ennätys 1:45. Kyykkyennätys taitaa olla 85 kiloa ja penkistä olen nostanut 60 kiloa.

4. Motivaatio nyt

Tällä hetkellä mun treenimotivaatio on huipussaan, mutta aika ei meinaa riittää kaikkeen, koska olen arkipäivinä 8 tuntia työharjoittelussa. Treenaan parhaillaan heinäkuun lopussa olevalle Levi Extreme Triathlonille, tai siis mun pitäisi treenata. Jos mulla olisi aikaa, juoksisin poluilla, kävisin avovedessä uimassa, pyöräilisin pitkiä pyörälenkkejä Espoon laitamilla ja kävisin salilla.

5. Tavoitteeni

Tavoitteeni on selviytyä Levi Extreme Triathlonista hengissä. Sen jälkeen tavoitteena on juosta syksyllä kokonainen maraton kotikaupungissa, eli Espoo Rantamaraton. Tarkkaa aikatavoitetta en tuon Helsinki Half Marathon -kokemuksen jälkeen uskalla asettaa, mutta ajatus maratonin juoksemisesta ja pitkistä pk-treeneistä tuntuu ihanalta.

6. Suhtautumiseni harjoitteluun

Suhtaudun tällä hetkellä harjoitteluun rennosti. Vuodesta 2016 olen taistellut urheiluvamman ja henkisen hyvinvoinnin kanssa. Ensin hajosi takareisi, myöhemmin selkä ja viimeisenä mieli. Syksyllä 2017 sairastuin työuupumukseen. En ole vieläkään täysin toipunut ja sen vuoksi pyrin kuuntelemaan itseäni herkällä korvalla. Stressi on kerryttänyt vartalooni vähän pehmustetta, joka välillä harmittaa ja hidastaa etenkin juoksua, mutta pyrin suhtautumaan siihenkin lempeästi. Tärkeintä on saada kaikki palikat paikalleen eikä ajautua uudestaan ojasta allikkoon. Kaunis ulkokuori ei tee ketään onnelliseksi.

7. Inspiroidun

Inspiroidun ihmisistä, jotka säteilevät sisäistä hyvää oloa. Niitä, joilla on järkevä suhtautuminen liikkumiseen ja ravintoon eivätkä tee asioita hampaat irvessä ja pakottaen. Tällaisia ovat esimerkiksi Veera MalmivaaraNana Heikkilä, Jenny Belitz-Henriksson, Hilla Stenlund ja Heidi Tainio.

8. Identiteettini

Ennen masennusta ja sitä seurannutta terapiaa identiteettini rakentui vahvasti ulkokuoren ja urheilullisuuden varaan. Se oli ainoita asioita, joita kykenin elämässäni hallitsemaan. Tuolloin elämässäni treenit ja kaikki siihen liittyvä pyöritti mun elämää. Myöhemmin kun tutustuin itseeni hiukan paremmin, tajusin olevani paljon muutakin.

Urheilijaidentiteettini on ollut viime vuosina unessa ja hukassa. Mun on täytynyt miettiä, mikä minulle treenaamisessa on tärkeää ja mitä saan siitä. Nyt olen enemmän hyvinvointiliikkuja, en miellä itseäni enää urheilijaksi. Välillä mietin pystyisinkö enää samoihin suorituksiin ja siihen kurinalaisuuteen kuin tuolloin. Saatan jopa haaveilla siitä, mutta en usko enää pystyväni siihen. En yksinkertaisesti jaksa käyttää ulkonäkööni niin paljon aikaa ja vaivaa.

9. Some

Parhaimmillaan some on mahtava väylä inspiroitua ja löytää samanhenkistä treeniseuraa. Sitä kautta voi kuulla jostakin uudesta lajista tai treenipaikasta. Tai kerätä ympärilleen vaikka kokonaisen juoksujengin. Kohdassa 7. mainitsin muutamia, joiden meininkiä tykkään seurata. Pyrin itse poistamaan seurattavista sellaiset, joiden arvomaailma on omani kanssa ristiriidassa tai tekeminen on liian pakonomaista. En pidä siitä, että tuputetaan omaa elämäntyyliä ainoana oikeana vaihtoehtona. (Hehe, olen itse tehnyt sitä muutama vuosi sitten.)

10. Haaveeni

Haaveilen siitä, että löytäisin sopivan tasapainon hyvinvointiin. Haluaisin oppia sen reseptin, etten jatkuvasti ajaisi itseäni siihen tilanteeseen, jolloin akku vilkuttaa punaista. Haaveilen siitä, että pysyisin terveenä ja voisin nauttia liikunnasta vielä vuosikymmeniä eteenpäin. Haluan olla eläkkeelle jäädessäni yhtä kovassa kunnossa kuin äitini. 🙂