Saariston lapset
Saariston lapset

Heräsimme Vallisaaressa upeaan aurinkoiseen aamuun. Laitoin kahvit tulille ja kipaisin saareen huussiin ja hammaspesulle. Aamun sää enteili helteistä päivää, mutta sitä on tämän kesän heinäkuussa turha toivoakaan. Yritimme suoriutua lähdöstä niin hiljaisesti, etteivät lapset heräisi. Veneen nokka irtosi laiturista seitsemän aikoihin. Tuuli aivan täydellisesti ja fiilistelimme hetken purjehtimista, kunnes tuuli hyytyi nollaan ja jouduimme moottoroimaan loppumatkan. Lapsetkin heräsivät ennen aikojaan, mutta saivat pyytämänsä, eli herätyksen vasta keskellä merta.

Kustaanmiekka

Äiti nauttii aamukahvia veneen kannella.

Saavuimme Porvoon edustalla sijaitsevaan Pirttisaareen jo yhdentoista aikoihin aamulla. Lapsia kiinnosti lähinnä onko saaressa sähköä kännykän lataamiseen, ei (onneksi) ole. Onko saaressa kauppaa tai kahvilaa. Ei ole sitäkään. Itse halusin päästä nimenomaan tällaisiin aitoihin paikkoihin, jotka tuntuvat siltä kuin pääsisi keskelle Suomi-elokuvaa tai historian lehtiä.

Takki: Helly Hansen (saatu)

Heti ensitöiksi suuntasimme rantaan nautiskelemaan kesän ensimmäisestä lämpimästä päivästä saaren hiekkarannan kuumiksi lämmenneille kallioille. Nautiskelin lämmöstä kalliolla ja katselin polskivia lapsia, kunnes päätin pukea märkäpuvun päälleni ja tehdä lyhyen uintitreenin. Vesi oli todella kylmää (15 °C). Jalkoja pisteli ja kasvojen laittaminen veteen hirvitti. Muutamia tunnustelevia vetoja ja kroppa alkoi hiljalleen lämpenemään ja uinti lähti sujumaan. Huomasin rannalta, että päiväunia hetki sitten nukkunut äitini istui tikkana kalliolla ja jatkuvasti tähysti minun suuntaan. Äiti on aina äiti. Välillä säikähtelin yllättävän kirkkaassa vedessä uivia kaloja ja erilaisia virtauksia vedessä. Uin reippaan kilometrin ja lähdin tulemaan rantaan. Äitikin sieltä kommentoi, että ”tule jo pois sieltä, en enää jaksa vahtia kun lapsi ui”. 😀

Nautiskelimme vielä auringosta ja lämmöstä kahvikupposen äärellä, kunnes lähdimme veneeseen valmistamaan lounasta. Lounaan jälkeen oli tietenkin luvassa päivälepo. Äiti otti tässä vaiheessa jo kolmannet päiväunet. Päivälevon jälkeen oli vuorossa saarikierros. En odottanut saarelta ihmeitä edellispäivän huikean Vallisaaren jälkeen. Vaan enpä tiennyt mitä on tiedossa.

Pirttisaari oli vähintäänkin yhtä mahtava elämys. Löysimme kaksi tykkiä, joiden yhteydessä oli bunkkerit ja jännittävät vallihaudat ja maanalaiset tunnelit. Pari hienoa näköalapaikkaa ja upea luonto! Kaksi vanhinta tytärtäni olivat toisen tykin luona ensimmäisenä löytäneet sisäänkäynnin yhteen tunneliin, mutta olivat keskenään sopineet, etteivät kerro siitä meille. 😀 He eivät halunneet, että menemme tutkimaan sitä. Nuorin tyttäreni oli aina ensimmäisenä menossa tunneleihin ja huusi, että ”tuokaa joku mulle valoa”. Tämä pieni rohkea tyttö löysi paluumatkalla myös neliapilan. 🙂

Hän tutkii alla olevaa tunnelia.

Iltaruoat valmistimme märistä puista tehdyllä nuotiolla. Kännykän akku oli lopussa, samoin tietokoneen eikä saarella tosiaan ollut sähköä. Myös veneen akku oli vähissä ja se oli tärkeää käyttää jääkaapin toimimiseen sekä muihin välttämättömyyksiin. Makeaa vettä ei myöskään tältä saarelta saanut täydennettyä.

Aamulla heräsimme kaikki vasta yhdeksän jälkeen. Olin nukkunut yön kuin tukki, mutta aamu valkeni ikävän ja harmillisen tutuksi tulleen päänsäryn kanssa. Yritin olla välittämättä ja rupesin valmistamaan aamiaista ja laittamaan venettä taas purjehdittavaan kuntoon. Lapset muistivat kuulleensa toisilta purjehtijoilta, että tänä aamuna toiseen päähän saarta tulee kauppalaiva. Katsoimme kelloa ja totesimme, että jos haluamme ehtiä kauppalaivalla, meidän täytyy lähteä heti. Emme edes ehtineet hampaita pestä, kun ampaisimme liikkeelle. 😀

Kauppalaivareissu oli päänsärystä huolimatta ihana. Aamuinen metsä oli kaunis ja Pörtön koululaiturin ympäristö oli kuin jostakin Suomi-filmistä. Kauppalaivassa asiointi oli myös elämys. Oli hauska seurata, miten ihmiset tulivat satamaan pienillä veneillä kauppaan, hoitivat kauppareissunsa ja poistuivat jälleen veneillään. Tietysti näin, mutta se oli jotenkin sympaattista.

Kauppalaivareissu otti melkeinpä kaksi tuntia aikaa, jonka jälkeen menimme jälleen rantaan. Tämä päivä oli jopa lämpimämpi kuin edellinen. Tällä kertaa vähän joogasin kallioilla, että saisin liikettä kroppaani ja veren kiertämään. Samalla toivoin, että burana vaikuttaa. Lopuksi lahjoin keskimmäiseni kahdella eurolla hieromaan kyynärpäillään hartoioitani. Tämä viimeisin lopulta tepsi ja vei kivut mennessään.

Kohta meri alkoi jälleen polttelemaan ja päätimme irroittaa veneen laiturista ja lähteä kohti seuraavia seikkailuja. Siitä seuraavassa postauksessa.

Tilaa Annan uutiskirje

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kommentit

Ihania tunnelmakuvia kesäisistä päivistä!

endorfiinikoukussa

Kiitos! 🙂

Tuosta päänsärystäsi tuli mieleen, että mahdatkohan purra hampaita yhteen tai narskutella niitä öisin? Päänsärky aamuisin saattaa viitata siihen. Kannattaa kysyä seuraavalla hammaslääkärireissulla, onko hampaiden pinnat kuluneet. Minulla on tämä kyseinen taipumus ja olen kärsinyt monenlaisista inhottavista vaivoista tästä syystä.

Ihanaa reissun jatkoa, upeita kuvia!

endorfiinikoukussa

Kuule, just ennen lomaa kävin hammaslääkärissä ja elokuussa saan tuollaiset yökiskot suuhuni juurikin narskuttamisen estämiseen! Toivon kovasti, että aw vie mennessään myös ikävät ja toistuvat päänsäryt.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *