Juoksu 27.9.2017

Kaipaan juoksua x 18

Teksti: Elina Hovinen

Voi kuinka kaipaankaan juoksua! En ole voinut juosta koko vuonna oikein ollenkaan. Juoksu on mulle se laji, jota eniten rakastan. On melko kirvelevää, kun en voi nyt tehdä lainkaan sitä, mistä eniten tykkään. Olen juossut tavoitteellisesti viimeksi keväällä 2015, jolloin treenasin Sykesport-tiimissä Helsinki City Runille. Sen jälkeenkin toki juoksin, mutta lähinnä fiilistellen eri tapahtumissa. Olin niin paljon toivonut, että olisin voinut tänä vuonna juosta maratonin ja juosta oikein sieluni kyllyydestä. Lidingöloppetkin jäi väliin. Harmittaa niin paljon!

Kaipaan juoksussa

…sitä tunnetta mitä mistään muusta lajista ei saa – kokonaisvaltaisesti hyvä olo, joka tulee pitkän lenkin jälkeen.

…rauhallisia aamulenkkejä rupatellen Heidin kanssa.

…sitä fiilistä, kun pääsee korkkaamaan uudet lenkkarit.

…sitä vapauden tunnetta, joka tulee kun pääsee heti kotiovelta kirmailemaan luontoon.

…motivaatioruisketta, joka tulee uusista juoksuvarusteista. Ne ilahduttaa aina!

…sitä fiilistä, kun juoksu kulkee. Askel on kevyt ja kimmoisa, lantio pysyy hallinnassa ja voima lähtee takaketjusta. Sitä tunnetta ei voita mikään!

….Vauhtisammakon juoksukoulun treenejä.

…sähköistynyttä fiilistä ennen juoksutapahtumaa.

…fiilistä, joka tulee enkkarijuoksun jälkeen!

…pitkiä kesäillan lenkkejä siskon kanssa kuulumisia vaihdellen.

…myös sitä oloa, kun juoksu ei kulje yhtään, mutta lenkin jälkeen kehon täyttää endorfiinit.

…ylitsepursuavaa itsensä ylittämisen tunnetta, kun pystyy juoksemaan intervallitreenin vedot nopeammin kuin ennen.

…sitä onnea, kun saa houkuteltua omat tyttäret mukaan lenkille.

…sitä jotakin mitä en oikein osaa edes selittää. Se tunne kun on yhtä luonnon kanssa. Ajatukset hengittävät luonnon kanssa samaa tahtia. Kun pää tyhjenee ja mieli kevenee.

…sitä kun saa ihmetellä vuodenaikojen muutoksia.

…polkujuoksulenkkejä! (Kaapissa odottaa uudet VJSportin Irock 2:t korkkaamattomina!)

…suunnistusta!

…JUOKSUA!

Kuva: Jesse Väänänen

Kuva: Jesse Väänänen

Kuva: Rami Hovinen

Kuva: Heidi Tainio

Kuva: Jesse Väänänen

Kävikö selväksi, että kaipaan juoksua? Nyt minä nöyrästi kuntoutan itseäni ja opettelen hallitsemaan keskivartaloani, jotta voisin ensi vuonna taas juosta. Opettelen myös oikeasti olemaan nöyrä ja kärsivällinen, että osaisin pitää vartalostani parempaa huolta, ettei tarvitsisi jatkuvasti lepäillä telakalla.

Kommentit (2)

Suosittelen rohkeasti kokeilemaan sauvakävelyä. Sitkeästi kerta toisensa jälkeen. Aluksi tuntuu, että maisemat eivät vaihdu, mutta uuteen liikuntamuotoon tottuu nopeasti. Ihan juoksun endorfiineja siitä ei saa. Kun sauvoo tarpeeksi pitkään, lenkki vastaa pitkää pk-juoksua. Itse olen yllättänyt itseni tänä syksynä rakastumalla sauvakävelyyn. Hidasta ja tehokasta, ehtii ajatellakin.

Ja hei, suunnistaa voi kävellen!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue Myös