Ajatuksia 19.6.2011

Aamu Evitan kanssa

Teksti: Elina Hovinen

Ihana aamu! Mies herätti minut tuomalla sänkyyn ison smoothien ja ison maitokahvin. Pyysin, että hän toisi minulle sänkyyn myös uusimman Evitan, joka oli tullut postilaatikkoon jo jokin aikaa sitten. Minulla ei vain ole ollut aikaa istahtaa lukemaan sitä. Nyt otin ajan lukemiseen. Luin yhdeltä istumalta koko lehden ja totesin taas saman, minkä joka kerta Evitan luettuani: aivan huippu lehti! Välihuomautuksena haluan kertoa, että kukaan ei ole pyytänyt minua mainostamaan lehteä, se vaan on hyvä! Jutut kolahtavat minuun ihan täysillä. Tuntuu, että jokainen juttu puhuttelee ja koskettaa. Lehdessä käydään kipeitäkin asioita läpi, niitä käydään läpi lempeällä otteella, joka antaa lukijalle tilaa oivaltaa asioita. Ei ylhäältä ohjaten. Luen lehdestä jopa meikki- ja ruokajutut, joita en ole koskaan aikaisemmin kiinnostunut lukemaan.

Mulla on ollut pitkään sellainen olo, että olen ison muutoksen kynnyksellä. Elämässä on viimeisen kolmen vuoden aikana tapahtunut todella mullistavia asioita, jotka ovat kasvattaneet mulle paksun nahan. Nyt tuntuu, että vähän liiankin paksun. Mikään ei tuntunut enää miltään. ”Aivan sama. Antakaa tulla ihan mitä vain, minä kyllä kestän.” Nyt yritän palata taaksepäin ja opetella näyttämään tunteeni, jossa olen ollut aina aika huono. Opettelen tuntemaan. Opettelen kuuntelemaan itseäni ja löytää sen onnellisuuden, josta kirjoitin jokin aikaa sitten. Mitä mä häviän sillä, että näytän tunteeni? Tuskin mitään. Olen monta kertaa todennut esimerkiksi ihmissuhteissa, että jos itse annan paljon, saan myös paljon. Jos en anna mitään, en voi saadakaan mitään. Avoimuus on pelottava asia. Mikä siinä oikeastaan pelottaa? Ehkä pelkää, että joku satuttaa? En tiedä.

Mulla on jotenkin kauhean vastaanottavainen olo ja suuri halu muuttua. Haluan tulla paremmaksi ihmiseksi. Haluan oivaltaa asioita elämästä. Tänä aamuna oivalsin, että jokainen ihminen voi muuttua, jos haluaa. Minulle iso oivallus.

Jukka Poika – Kiitollisuutta

Mikä on sinun viimeisin oivalluksesi?

Kommentit (4)

Anonyymi: Kiitos! 🙂 Ihana kuulla, että kolahti. Kaikkea hyvää sinulle!

Murunen!Olen jo jonkin aikaa ilolla seurannut Evitan blogeja,pidän siitä suorasukaisuudesta,elämänmausta,avoimuudesta(ettei poseerata eri puseroissa varpaat sisäänpäin käännettyinä ja pähkäillä vaatekaappia-muotiblogit).Olen ollut itse samaisessa vaiheessa kanssasi ja vähän vieläkin menossa uutta kohti,osa asioista jo valjennut.Anna aikaa itselle,ole armollinen,oma tie löytyy kyllä.Purjehdus on sulle varmaan yksi taitekohta ja tekisi mieli ehdottaa joogaa(ja meditaatiota).Tekisi hyvää venytellä urheilijalihaksia ja mielelle-no,se pitää itse kokea.Kysele vaikka naapuritonttien Sannalta ja Lauralta.Olen oinas(kiinalaisessa tiikeri),sodanjumalan tytär-minuakin joogaaminen on auttanut.Iloa matkalle itseesi.Sydämessä asuu ikuisuus!

Sari: Ihana kommentti! 🙂 Olen miettinytkin joogan aloittamista! Jonkinlaista meditaation tapaista olen kokeillut itsekseni ulkona liikkuessani. Parempaa kohti, uutta kohti…

Ihana kirjoitus! Niin totta, että helpompaa on kasvattaa nahka paksuksi, olla muiden silmissä vahva. Todellista vahvuutta kuitenkin viime kädessä on olla oikeasti oma itsensä, tunteineen kaikkineen! Hassua, että jotakin juuri tajusin tämän luettuani, kolahti kohdalle, taidan alkaa itsekin antaa viimein luvan näyttää tunteita, varsinkin niitä hyviä tunteita. Kiitos kirjoituksesta.

Anonyymi: Kiitos! 🙂 Ihana kuulla, että kolahti. Kaikkea hyvää sinulle!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *