Vaellus ja Retkeily

Aavetietä Hammaskurulle

23.9.2019 Teksti: Elina Hovinen

1. vaelluspäivä: Vuoden odotetuimman reissun ensimmäinen päivä
2. vaelluspäivä: Täydellinen kahvihetki maisemapaikalla
Ramin mietteitä vaelluksestamme
3. vaelluspäivä: Sumussa ja sateessa maisemia ihaillen

 

Heräsimme Anterinmukassa muiden retkeilijöiden aamutoimien ääniin. Aamu oli kaunis ja aurinkoinen. Halusimme nauttia aamusta kaikessa rauhassa ja odottelimme, että muut retkeilijät saivat aamutoimensa valmiiksi ja tekivät lähtöä ennen kun siirryimme tuvan terassille valmistamaan aamiaista. Edellisiltana iltatoimet venyivät normaalia myöhäisemmäksi saunomisen vuoksi, niin keräsin marjat aamupuuroon vasta aamulla.

Aavetie

Anterinmukasta reittimme jatkui Hammaskurun suuntaan. Rami tiesi kertoa, että reitti kulkee aavetietä pitkin. Tiellä on mielenkiintoinen historia. Tien rakennus aloitettiin ennen talvisotaa ja sen tarkoituksena oli hyödyntää nykyisen kansallispuiston puut metsäteollisuuden käyttöön. Puiden kuljettamista varten alettiin rakentaa tietä, joka kulkee edelleen Raja-Joosepista Luirojärvelle saakka. Talvisota keskeytti tien rakentamisen ja hanke lakkautettiin sodan päättymisen jälkeen. Onneksi, sillä muuten meillä ei ehkä nyt olisi tuota upeaa Urho Kekkosen kansallispuistoa retkeilykohteena.

Koko matka Hammaskurulle kulki siis tuota tietä pitkin. Matkanteko oli nopeaa ja helppoa. Tie oli helppokulkuisempaa kuin polku. Tie kulki myös tuntureiden välissä eikä nousumetrejä tullut juuri lainkaan.

Oli kiva mennä sellaista reittiä, jota ei ollut koskaan aiemmin kulkenut ja tien historia sai mielikuvituksen laukkaamaan. Ajatella, että tätä tietä rakensi miehet käsipelillä muutaman kymmenen metriä päivässä. Siinä on ollut melkoinen urakka. Tämän reitin maisemat olivat upeat, etenkin kun värit alkoivat leimuta kaikkialla. Suoalueiden päällä leimusi liekin keltainen ruoho.

Lounaspaikan maisemat.

Hammaskurun tupa oli meille pienoinen pettymys upean Anterinmukan jälkeen. Tupa oli ryteikössä ja lämpimän kelin vuoksi siellä oli aivan järjettömän paljon polttiaisia, jotka latistivan tunnelmaa.

Menin tupaan kirjoittelemaan päiväkirjaa ja vaihdoin hikiset kamat kuiviin. Rami ei tykkää yhtään istuskella tuvan sisällä, vaan haluaa aina mieluummin viettää aikaa ulkona. Laitoimme tulet ja polttelimme tuvan pihapiiristä löytyneitä risuja häätääksemme hyttysiä. Polttiaiset vähenivät vasta siinä vaiheessa kun oli nukkumaanmenoaika. Minä kulutin aikaa napsimalla valokuvia ja poimin tietysti marjat aamupuuroon. Tänä syksynä marjoja on ollut aika vähän ja ne ovat olleet aika pieniä. Kypsiä puolukoita ei meinannut koko reissun aikana löytyä oikein ollenkaan. Hammaskurussa oli paljon mustikoita ja ne olivat isoja.

Vaellusreissujemme koti. Tämä on ollut joka euron arvoinen hankinta. Ihanan tilava ja luotettava teltta.

Hammaskurun tupa

Ilta oli kaunis ja aurinkoinen. Mun olo oli tosi energinen ja hyväntuulinen. Päivämatka oli ollut sen verran kevyt, että olisimme hyvinkin jaksaneet jatkaa matkaa, mutta oli kiva jäädä tuvalle ja levätä. Meillä ei ollut mihinkään kiire. Parasta oli se, että saimme olla siellä aivan kahdestaan.

Päivän reitti: Anterinmukka – Hammaskuru
Matka: 13,40 kilometriä
Vaelluksen kesto: 3 h 26 min
Nousumetrit: 164 metriä

Lue myös

Suosittelemme