Urheiluvälineet

Aina vaan korvaavia treenejä

2.6.2017 Teksti: Elina Hovinen

Saanko hiukan avautua? Avaudun silti.

Tämä vuosi alkoi hienosti juoksun merkeissä. Olin aivan innoissani ja motivoitunut. Juoksut lähti sujumaan hienosti punttitalven jälkeen. Kunto nousi nopeasti ja tuloksia rupesi syntymään. Juoksu tuntui paremmalta kuin aikoihin. Kävin juoksun tasotestissä huhtikuun alussa, jonka jälkeen en olekaan sitten juurikaan juossut, koska pitkään oudolla tavalla kireältä tuntunut takareisi äityikin oikein kunnolla kipeäksi. Mulla on kahdet uudet lenkkaritkin kokonaan korkkaamatta.

Olen toki hoitanut vammaa kaikin tiedossani olevin keinoin. Tuukka (osteopaatti) on hoitanut  jalkaa, lääkäri on antanut oman näkemyksensä ja fysioterapeutti antoi älyttömän hyvät ja konkreettiset vinkit takareisien ja pakaroiden vahvistamiseksi.

Urheiluvammat ovat siitä viheliäisiä, että pitäisi olla kärsivällinen. Minulta sitä ominaisuutta ei luonnostaan löydy, joudun tosissaan tekemään töitä, että löydän oikeanlaisen suhtautumisen tilanteeseen. Meinaa nimittäin motivaatio lopahtaa kokonaan. Alkaa kummasti jätskit, pullat, sohva ja töllö kiinnostelemaan. Mennä nyt jonnekin altaaseen vesijuoksemaan. En. Vaan kun kannattaisi! Ihan oman pääkopan ja vamman hoitamisen takia. Tekee mieli heittäytyä kiukuttelevaksi marttyyriksi – en sitten tee mitään!

Meni kuukausi aivan läpsytellessä. Ostin bussikortinkin ja kuljin bussilla joka paikkaan. Kävin muutaman kerran uimassa, kävellen suunnistamassa ja pari kertaa salilla. Toukokuussa löysin motivaation tehdä edes jotakin. Nöyrryin tekemään niitä asioita, joita pystyn nyt tekemään ja oikeasti nautin niistä. Kävin pyöräilemässä maastossa ja maantiellä, uimassa, vähän salillakin.

Täytyy nyt rehellisyyden nimissä sanoa, että on ottanut mielen päälle. Nyt kun muutenkin elän melko stressaavaa aikaa, olen alkanut väsyä. Liikunta on minulle tärkeää. Tarvitsen liikuntaa jaksaakseni arjessa ja nyt kun iso pala on viety pois, eli kovat treenit, olo on ollut melko vaillinainen. Päätin sitten bussilipun kauden päättyessä, että nyt riittää marttyyrius ja alan taas pyöräilemään työmatkat, jos muuta liikuntaa en pysty tekemään. Muka. Todellakin pystyn.

Sitten alkoi puhdistautuminen. Hah. Aloitin syömään lisäaineettomia Puhdas+ -vitamiineja ja lisäravinteita siinä toivossa, että väsyttäisi vähemmän ja hiustenlähtö rauhoittuisi, rupesin taas pyöräilemään työmatkat ja tekemään taas kehonpainojumppaa, siirryin luonnonkosmetiikkaan ja tänään solmin yhteistyön uuden hierojan kanssa Verstas Helsingistä, Riku lupasi laittaa hanurini ja takareiteni kondikseen. Kyllä, kiitos. Tänä aamuna kävin ensimmäistä kertaa leivottavana. Heti sain neuloja jalkoihini, jotka olivat keskiviikkoaamuisesta Nannan ja Eevskun Hero-kesätreenistä aivan pökkelöinä. Oli muuten sellainen peppuhyppelytreeni, että oksat pois. 😀 Odotan innolla jatkoa, enkä malta odottaa, että pääsen taas juoksukuntoon.

Nyt nukkumaan ja huomenna laulamaan suvivirttä.

Suosittelemme