Juoksu

Ajatuksia itsestä, vaelluksesta ja maratonista

12.9.2015 Teksti: Elina Hovinen

Tämän kauden päätavoite lähestyy kovaa vauhtia ja jännitys kasvaa tiimalasin hiekan vähetessä. Ei mennyt tämäkään juoksukausi ihan suunnitelmien mukaisesti. Tällä kertaa en ole kauhean pettynyt tai turhautunut, vaikken ole saanut viettää kesäiltoja juosten ja ihaillen maisemia. Aikaisempina vuosina kesäiset pitkät juoksulenkit ovat olleet kesän kohokohtia. Muistan vieläkin soittolistan kesän 2013 maratontreeneistä ja ajatukset, joita olen tuolloin ajatellut. Tältä kesältä on paljon hyviä muistoja, mutta ne on kerätty muista jutuista. Olen saanut viettää hyviä hetkiä metsässä rakkaimpien kanssa, purjehtinut ja nauttinut kaikesta liikunnasta. En ole pakottanut itseäni liikkumaan, jos ei ole siltä tuntunut, vaan olen tehnyt kaiken liikkumisen ilosta. Kulunut vuosi on ollut monella tapaa minulle opettavainen. Olen huomannut, että urheileminen samassa mittakaavassa on menettänyt merkitystään. Enää en saa siitä suorittavasta urheilemisesta samanlaista tyydytystä kuin ennen, eikä minulla ole enää tarvetta jatkuvalle itseni rääkkäämiselle. Huomaan muuttuneeni myös muuten. Olen nykyään itseäni kohtaan lempeämpi ja armollisempi. Alan vähitellen hyväksymään itseni tällaisena. Olen ymmärtänyt, ettei minun tarvitse miellyttää kaikkia tai muuttaa itseäni muita varten. Kelpaan itselleni ja se on paljon se.


Melkein ihan yhtä notkea kuin Heidi. 😀

On ollut jännä huomata, että vaikka olen urheillut huomattavasti vähemmän kuin aiemmin, kunto ei ole kuitenkaan merkittävästi huonontunut. Maratonkunto on toki ihan oma lukunsa ja siihen nähden olisi vielä paljon tehtävää ja enää ei ole aikaa tehdä asialle oikein mitään. En silti ajatellut perua osallistumistani Vaarojen maratonin 43 kilometrin reitin suhteen, todellakaan. Menen reissun vaikka kamera kaulassa fiilistellen ja patikoiden, jos juoksu ei suju, mutta aikomus on kuitenkin tehdä parhaani ja yrittää juosta suurimman osan matkasta. Ihana lähteä, siitä tulee varmasti mieletön reissu SuuntoSalomon-tiimin kanssa!

Mahtavaa on myös se, että yhdestä pitkäaikaisesta unelmasta tulee vihdoinkin totta. Olemme lähdössä ensi viikon perjantaina kohti Kilpisjärveä ja Lapin erämaata. Lähdemme viikon pituiselle vaellukselle Ramin kanssa. Varusteet ovat nyt vihdoinkin hankittuina. Enää pientä viilausta ja yksityiskohtien suunnittelua, mutta muuten alkaa olla valmista. En millään malttaisi odottaa! Olisin halunnut lähteä jo tänään metsään, mutta muut askareet menivät edelle. En osaa edes kuvailla kuinka onnellinen olen päästessäni vihdoinkin Lappiin! En ole koskaan käynyt Kittilää pohjoisempana ja erämaassa en ole käynyt koskaan. Uskon, että pärjään erämaassa ihan hyvin, koska rakastan ulkoilmaelämää enkä ole mikään prinsessa. Pystyn olemaan askeettisissa oloissa enkä ala kiukuttelemaan, jos tulee haasteita matkan varrelle. Silti jännittää miten kaikki menee ja miltä tuntuu vaeltaa pitkiä pätkiä raskaiden kantaumusten kanssa. Mitä jos nyrjähtää nilkka? Mitä jos eksymme? Mitä jos tulee pissatulehdus? Mitä jos tulee riita? Vaatteet ja varusteet ovat viimeisen päälle, eikä niiden puolesta tarvitse pelätä mitään sääolosuhteita. Kävimme eilen ostamassa rinkat, makuupussit, makuualustat ja retkikeittimen Scandinavian Outdoorista. Saimme siellä aivan loistavaa palvelua. Meidän yhteyshenkilömme Scandinavian Outdoorilla oli miettinyt varusteet meidän tarpeisiin, eikä meidän tarvinnut pähkäillä rinkan kokoa, makuualustojen tai makuupussien ominaisuuksia ja vertailla tuotteita. Pääsimme tosi vähällä vaivalla ja olen tosi kiitollinen tästä avusta! Kiitos Kuutti!

Nyt jatkan lauantainviettoa ja keskityn juustojen syömiseen, joten palaillaan. Teen retkivarusteluista erikseen vielä postauksen ja retkestä tulette ihan varmasti kuulemaan kyllästymiseen saakka.

Miten sun lauantai? Mitä puuhaat? Ja hei, kerro mistä sä unelmoit?

*lenkkarit: Salomon, takki: Salomon, shortsit: adidas, sukat: Zero Point, sykemittari: Suunto – kaikki saatu blogin kautta

Lue myös

Suosittelemme