Ajatuksia 3.7.2014

Ajatuksia motivaatiosta

Teksti: Elina Hovinen

Tässä välitilassa hengaillessa on ollut aikaa miettiä asioita. Olen miettinyt suhdettani urheiluun ja vartalooni. Ja sitä mihin kaikkeen muuhun nämä heijastelevat. Tähän mietiskelyyn sysäsi myös MeNaiset Sportissa oleva haastattelu. Lehti tuli tänään ulos.

Nettiversiossa myös pieni juttu.

Miksi urheilen? Mä urheilen, koska pidän siitä. Eniten rakastan juoksemista ja treenejä ulkona. Toistan itseäni, mutta ulkona urheillessa tai ihan vain kävellessä on ajatuksille enemmän tilaa. Ulkona oleminen tekee ihmiselle hyvää. Sen takia mä ihan oikeasti nautin työmatkaurheilusta säällä kuin säällä. Pitää vain osata pukeutua oikein. Salitreeneihin minun on välillä vaikea saada itseäni motivoitumaan, mutta jos kroppani reistailee (tai muutenkin) löydän kyllä salitreenistäkin iloa ja saan löydettyä niistä itselleni sopivia juttuja. Tykkään siitä tunteesta, että jaksan nostaa asioita ja jaksan tehdä. Lapset joskus kysyivät miksi käyn salilla. Vastasin, että tykkään siitä ja on kiva olla vahva, koska silloin jaksaa kantaa kauppakasseja ja nostella lapsia ilmaan.

Motivaatio. Mikä saa mut treenaamaan päivästä ja vuodesta toiseen? Moni kysyjä olettaa, että treenaan ulkonäön vuoksi tai muokatakseni vartaloani tietynlaiseksi. En kyllä jaksa uskoa, että sellainen syy saa ihmisen tekemään jotakin vuodesta toiseen. Mua motivoi urheilussa siitä saatava hyvä olo. Jaksan paremmin, voin paremmin, olen tasapainoisempi, kun urheilen. Tällä viikolla luin artkikkelinkin siitä, miten urheilu toimii masennukseenkin paremmin kuin lääkitys. Enkä tässä nyt halua mitenkään väheksyä masennuslääkkeitä, niiden syöjiä, tai kyseenalaistaa masennuslääkityksen tarvetta. Veikkailen, että näissä artikkelin tapauksissa kyse on lievästä masennuksesta. Pitäisiköhän mun sanoa tässä nyt blogini otsikkoni mukaisesti, että olen endorfiinikoukussa. 😀

Mikä urheilulaji? Joku ihana ihminen oli kommentoinut tuohon MeNaiset Sportin nettijuttuun näin:

Endorfiinikoukussa on kyllä virkistävä poikkeus fitness-omanapa-blogien joukossa. Kun kolmen lapsen äiti treenaa, aikataulut tuottaa väistämättä sovittelemista. Kiinnostavaa on myös kuntosalitreenin ja juoksutreenien sovittaminen. Monelle se on joko tai. Maratoonarillakin voi olla firnessurheiljan kropppa!

Tuon kommentin jälkeen muistin sen, miten olen ennenkin ajatellut. Mä haluan tehdä kaikkea. Haluan kokeilla erilaisia lajeja ja hörhötä vähän joka suuntaan. Vaikka juoksu on mulle se rakkain laji, haluan kuitenkin käydä salilla, pyöräillä, uida ja välillä vaan olla möllöttää. En saa itsestäni mitenkään tehtyä juoksijan näköistä, siis sellaista vähärasvaista laiheliinia, koska mä nyt vaan tykkään a) syödä, b) käydä salilla. Jos mulla olisi enemmän aikaa, kokeilisin järjestelmällisesti kaikki mahdolliset lajit läpi. Tai miks mulla ei olisi aikaa. Jos vaan aloittaisi?

Minäkuva, koko paketti. Tämä on se vaikein osuus. Mieli, vartalo, kokonaisuus. Aivan jäätävä paketti ja siinä onkin paljon käsiteltävää, että kokonaisuus olisi itselleen mieluinen. Emme tule koskaan valmiiksi. Haluan olla hyvä muille ja itselleni, se on lähtökohta. Haluan pysyä avoimena, iloisena ja ihmettelevänä. Haluan toistaa itselleni epäilevinä hetkinä, että minä olen ihan hyvä juuri tällaisena, juuri nyt, eikä sillä ole väliä miltä ulkoisesti näytän. Enhän minä ajattele muistakaan ihmisistä, että toisen pitäisi olla laihempi, lihavampi, kiinteämpi – mitä ikinä. Miksi vaatisin sitä itseltäni? Vartaloihanne minulle on sellainen, joka näyttää ryhdikkäältä ja sporttiselta. Väliä ei ole sillä kuinka lihaksikas on, koska kotoinen olo omasta vartalosta näkyy ulospäin.

Rakastetaan itseämme ja toisiamme.

Hirveän monta postausaihetta odottaa sopivaa hetkeä, että saisin aikaa naputella ja syventyä asioihin. Ehkä lomalla? Kommenttiboksiin saa heittää postaustoiveita, kysymyksiä, ajatuksia, mitä tahansa. Te lukijat olette mulle se syy miksi teen tätä. Kiitos! <3

<3, Elina

Kommentit (10)

Voi kiitos! 🙂

Kiitos kivasta blogista. Postaustoive: ”Treenaa viikko kanssani”. Eli suunnittelet hyvät treenit ja julkaiset seuraavan päivän treenin edellisenä päivänä. Juoksua, kuntopiiriä ulkona ja kehonhuoltoa. 🙂

Hyvä idea! Rupean suunnittelemaan.

Ihana kirjoitus! Ja voin samaistua niin moneen asiaan kanssasi! Olen itsekin todella urheilullinen ja huippu-urheilijan avopuoliso, mutta siitä huolimatta pidän sinua tavallaan esikuvana; toivon, että voin itse olla myös kymmenen vuoden päästä äiti, mutta hyvässä kunnossa, niin henkisesti kuin fyysisestikin! Annat todella paljon uskoa ja intoa siihen, että lapset eivät ole tekosyy tai este liikkumattomuudelle – päinvastoin! 🙂

Ihanaa kesää ja hyviä treenejä sinulle!
http://hyvanmielanajatuksia.blogspot.fi/

Oi wau! Kiitos! Tulipa tästä hyvä mieli.

Ihanaa kesää sinullelkin! 🙂

Kiitos muuten hyvästä lehtijutusta :)Hih, mä olen kyllä niin epätyypillinen juoksija, koska en oo todellakaan mikään timmi :D. Oon huomannu kyllä nyt viime päivinä niin selkeesti, että kun en ole voinut treenata, oon tosi huonolla tuulella ja väsynyt. Tota itsensä hyväksymistä oon miettiny paljon viime aikoina. Tosi moni esimerkiksi mun silmään upeakroppainen nainen kriiseilee kropastaan. Mä oon ite yrittänynyt vaan nauttia siitä, että oon paremmassa kunnossa ku varmaan koko aikuisiällä, vaikka löllöä on vieläkin mahassa, enkä mitenkään nykyihanteen mukaisessa biksukunnossa.Eikä mun tarvii ollakaan! Ihan tarpeeksi oon käyttänyt energiaa makkaroideni murehtimiseen tässä vuosien aikana 😀

Kiitos Tanja!

Juoksijoita on kyllä ihan joka lähtöön niin koon kuin kaiken muunkin puolesta. 🙂

Ei ne makkarat murehtimalla muutu, ehkä ne on vain merkki onnellisista hetkistä tai valinnoista, jotka on ollut siinä tilanteessa oikeita. Turha niitä on miettiä. Tärkeämpää on kokonaisvaltainen hyvä olo. <3

Löysin blogisi vasta pari päivää sitten kun googlettelin penikkataudista (mulla on toisen jalan penikka kipeä mutta kylmä-kuuma -vesi sekä hieronta ovat auttaneet, kiitos vinkeistä!) Kiinnostuin blogistasi heti ja rupesin lueskelemaan postauksia läpi, rakastuin ja tulin todella onnelliseksi että satuin löytämään tän blogin! Kirjoitat ihanan pirteästi ja saan sinusta motivaatiota treenata ensimmäiseen maratoniini, joka on elokuun lopulla! 🙂
Jatka samaan malliin!! 🙂

Oi kiitos! Kiva kun jätit kommentin. Toivottavasti tulet toistekin blogiin. 🙂

Olet ihana ja sun blogi on huippis!

Voi kiitos! 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *