Uncategorized 4.8.2015

Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa

Teksti: Elina Hovinen

Kävin lauantaina jälleen Ramin mukana yleisurheilukentällä treenaamassa. Olin ajatellut vähän heittää keihästä ja sen päälle lihaskuntotreeniä. Olkapää (se leikattu) kipeytyi muutaman heiton jälkeen, joten sitä iloa ei kauaa kestänyt. Keihäitä juosten hakiessa huomasin, ettei jalkaan satu juokseminen. Verkkasin muutaman kivuttoman kieroksen rataa ympäri ja ajattelin kokeilla juosta vetoja. Juoksin 10 x 100 metriä hölkkäpalautuksilla ja nautin kivuttomista juoksuaskelista sieluni kyllyydestä. Tuntui hyvältä ja rennolta. Teki mieli lähteä vielä illalla pitkälle lenkille, mutta onneksi en sitä tehnyt. Sen sijaan laitoin illalla jalkaan kylmää ja kompressiota.

Seuraavana aamuna koin karvaan pettymyksen kun huomasin, että kipu on taas täällä. Noh, onneksi on nyt kaikkea muutakin kivaa treenirintamalla tiedossa, niin en anna asian häiritä. Taitaa jäädä meikäläiseltä Helsinki City Marathon väliin. Vaarojen maratonia en jätä väliin mistään hinnasta. Mä vaikka kävelen sen läpi.

Kommentit (4)

Mäkin toivon kovasti, että pääsen osallistumaan. Ei tapahtuman nimi turhaan ole Vaarojen maraton, se on niin rankka. 🙂

Höh! Mikä sen kivun tarkalleen aiheuttaa, tiedätkö?

Näyttääpä toi rata herkulliselta! Meidn rata on just rempattu kesän aikana ja mua on houkutellut lähteä testaamaan sitä Asicsien kanssa. Njam.

Penikkatauti. Saattaa pahimmassa tapauksessa olla rasitusmurtumakin. Se on vaan niin hämmentävän pienestä kohdasta kiinni luussa ja siihen nähden turhan kova kipu.

Ratajuoksu on ihanaa! Erityisesti vedot radalla. Ympyrää juokseminen ei taas ole yhtään siistiä. 🙂

Koli on mahtava paikka, toivottavasti pääset sinne Vaarojen maratoniin. On kyllä varmaan aikamoinen koitos, itse olen Kolin maastoissa juossut pienempiä lenkkejä ja ne mäet on aikamoiset!!!

Mäkin toivon kovasti, että pääsen osallistumaan. Ei tapahtuman nimi turhaan ole Vaarojen maraton, se on niin rankka. 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *