Treenipäiväkirja 2.8.2012

Arkijuna löytää pikkuhiljaa raiteille

Teksti: Elina Hovinen

Kiva päivä! Kivan päivän resepti: hyvät yöunet, viikko lähestulkoon pulkassa, ilta oman perheen kanssa ja salitreeni.

Ehkä tämän päivän hyvään fiilikseen vaikutti myös eilinen. Eilisilta oli rento. Olin nuorimman kanssa kahdestaan kotona. Kävimme kahdestaan vähän Sellossa jätskillä ja katsoimme olympialaisia sohvalla yhdessä. Pieni sai nukahtaa sohvalle ja nukkua koko yön mun vieressä. Rakas kysyikin illalla, että voisivatko siskot olla toisenkin yön pois, että saisi olla mun kanssa kahdestaan. (Mies oli saunaillassa.)

Alkuviikko oli töihinpaluun vuoksi härdelliä ja sopeutumista, mutta sen lisäksi meillä oli kolme yötä putkeen siskonpeti, jossa nukkui omat lapset ja heidän pellavapääserkku. Hihitystä sai kuunnella iltayhteentoista. 

Tänään pyöräilin töistä suoraan salille, jossa treffasin lopun perheen. Hikoilin väsyneenä ja voimattomana tunnin verran. Treeni ei sujunut juuri mitenkään. Tai sujui se, kun psyykkasin, mutta ei huvittanut yhtään.

Jalkaprässi 50 kg (3 x 15)
Vatsat hooverasennossa jalat jumppapallolla jalkoja koukistellen 3 x 15
Penkkipunnerrus 30 kg (3 x 12)
Pohkeet istuen 35 kg (3 x15)
Vatsat jumppapallon päällä ”istuen”
Hauiskäännöt 6 kg /käsi (3 x 15)
Yhden jalan maastavedot 20 kg (3 x 10 / jalka)
Ranskalaiset punnerrukset käsipainoilla 6 kg/käsi (3 x 15)
Vipunosto sivulle 6 kg/käsi (3 x 15)
Selänojennus 10 kg (3 x 15)
Kyykky smithissä 40 kg (3 x 15)
Kulmasoutu 30 kg (3 x 15)

Alku- ja loppulämmittelynä pyöräily. Ensin pyöräily töistä salille ja sitten salilta kotiin. Huh, kotiin päästyä oli kyllä kuiviin niistetty olo. Tänään ei oikein irronnut, mutta ei se mitään. Aina ei kulje. Olisihan se pitänyt tietää, ettei kulje. Ei ole ollut yhtään välipäivää sunnuntain pitkän lenkin jälkeen. Sykemittarikin yrittää joka aamu sanoa, että ”palaudu, lepää”. Lauantain mä lepään ja sunnuntaina taas pitkä lenkki. Lauantaina voisin venytelläkin.

Malttaisikohan tänään mennä ajoissa nukkumaan? Olympialaiset valvottaa. Onneksi työt alkaa taas maistua. Enää ei kirpaise aamuherätyksetkään niin pahasti. Ehkä olympialaisten jälkeen helpottaa vielä vähän lisää.

Ps. Phelps on eläin! Ihan käsittämätön tyyppi. Ensin sen oli hakemassa mitalia ja seuraavassa hetkessä altaassa kilpailemassa.

Kommentit (4)

Senni: Oi, kiitos! <3 Olen yrittänyt opetella elämään elämää vähän rennommalla otteella stressaamatta pikku jutuista. Elämä on nyt, vaikka huominenkin toivottavasti tulee. Kirjoitin uuden postauksen liipaten tätä aihetta. 🙂 Tietty mä välllä flippailen ja stressaan, mutta yritän löytää elämästä positiiviset puolet ja keskittyä niihin negatiivisten sijaan.

Quick Step: Kiitos kiitos! 🙂

Tuli hyvä mieli teidän kommenteista, kiitos vielä! <3

Hei! Blogiasi on todella mukava seurata – se onkin niitä harvoja blogeja joita käyn ylipäätään lukemassa.. Kirjoituksesi ovat elämänmakuisia mutta usein silti ihanan positiivisia. Olen kuitenkin ihmetellyt miten työssäkäyvä, kolmen lapsen äiti joka vielä urheilee ja ehtii nukkua välillä päiväuniakin, ehtii vielä hoitaa samalla kotiakin vaikuttamalta silti stressaantuneelta? Itse en pysty siihen vaikka lapsia on vain yksi ja urheilenkin huomattavasti vähemmän.. univelkaa ja stressiä riittää ;} Onko se vaan asenteesta kiinni?

Ihmettelen aivan samaa! Ihailtavaa tuo sinun energisyytesi 🙂

Piti vielä tarkentaa että tarkoitukseni oli sanoa ”elämänmakuisia JA positiivisia” – harvemmin kirjoituksissasi mitään kovin negatiivista onkaan. Yritän ottaa sinusta mallia 🙂

Senni: Oi, kiitos! <3 Olen yrittänyt opetella elämään elämää vähän rennommalla otteella stressaamatta pikku jutuista. Elämä on nyt, vaikka huominenkin toivottavasti tulee. Kirjoitin uuden postauksen liipaten tätä aihetta. 🙂 Tietty mä välllä flippailen ja stressaan, mutta yritän löytää elämästä positiiviset puolet ja keskittyä niihin negatiivisten sijaan.

Quick Step: Kiitos kiitos! 🙂

Tuli hyvä mieli teidän kommenteista, kiitos vielä! <3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *