Ruoka

Arkiruoka, arkkiviholliseni

23.2.2018 Teksti: Elina Hovinen

Minulta pyydetään usein postauksia ruuasta ja ravinnosta. Ruoka on hyvin keskeinen osa elämää ja arkea meille kaikille. Mun arjessa se on sellainen iso ja epämiellyttävä kivireki. Viime aikoina olen yrittänyt löytää ratkaisua siihen, miten tämän suhtautumisen saisi muutettua ja miten saisin itseni kiinnostumaan ruuanlaitosta.

En tiedä mistä tämä syvä viha ruoanlaittoa kohtaan kumpuaa. Ehkäpä niiltä ajoilta, jolloin jouduin laittamaan ruokaa kaksi kertaa päivässä lasten ollessa pieniä. Ruoanlaitto ei vain ole koskaan ollut mulle mikään intohimo, vaan ennemminkin sellainen välttämätön paha. Leipomisesta saan itseni kiinnostumaan kerran vuodessa lasten synttäreiden aikaan ja siinä olenkin ihan kohtuullisesti onnistunut.

Kirjolohipasta (gluteeniton).

Meidän perheessä mun ruoanlaittotaidot on yleinen vitsi. Viime aikoina lapset ovat laittaneet meillä ruokaa enemmän kuin minä ja huomattavan paljon paremmalla menestyksellä. Enhän mä itsekään pidä laittamistani ruuista. Tässä on kuitenkin ristiriita, sillä minä kuitenkin tykkään syödä hyvää ruokaa ja maistan kyllä milloin ruoka on hyvää ja maukasta ja milloin ei. Tietysti on kiva, että lapset laittavat ruokaa ja osaavat sen homman, mutta haluaisin, että homma olisi kuitenkin enemmän toisinpäin. Lasten kuuluu toki osallistua kotitöihin, mutta rajansa silläkin.

Tein jokin aika sitten Instagramissa yhteistyötä Sannan Ruokakassin kanssa. Lähdin yhteistyöhön ihan sillä ajatuksella, että yhteistyön avulla joutuisin keittiöön kokeilemaan uusia reseptejä ja näkisin samalla miten ne reseptit rakentuvat ihan käytännössä ja mitkä maut toimivat mitenkin. Ajattelin, että ruoanlaittoa voi oppia ja uusia makumaailmoja oppii käyttämään niihin tutustumalla.

Paneroidut turskafilet, perunoita, jogurttikastiketta ja vähän rehuja.

Olin todella yllättynyt, miten hyvin suoriuduin ruokakassin mukana tulleista resepteistä. Reseptit olivat riittävän helppoja. Lapsetkin tietysti suoriutuivat niistä, mutta se nyt ei ollutkaan kovin suuri yllätys. Enemmän yllätti oma suoriutumiseni. Mielestäni tuo palvelu on ihan älyttömän hyvä juuri tällaisille avuttomille tai laiskoille ruoanlaittajille, kuin minä. Ei tarvitse miettiä mitään, vaan kaikki tulee valmiina raaka-aineista ja resepteistä lähtien. Mausteet pitää tietysti itse hommata ja ruoka täytyy itse laittaa. 😀

Lihamureke kermakastikkeessa, näiden kanssa oli perunoita ja porkkanoita.

Nyt hiihtolomaviikolla saimme toisen Sannan Ruokakassi -lähetyksen ja hiihtolomaviikon eväät ovat kyllä olleet keskivertoa huomattavasti maukkaampia, varsinkin jos otetaan vielä Hotel Sveitsin ravintolaillallinenkin mukaan. Hyvä ja maistuva ruoka  lisää huomattavasti elämänlaatua. Olen aiemmin väittänyt, että ruoka on vain polttoainetta, mutta nykyään ymmärrän, että ruoasta voi saada myös iloa ja nautintoa, eikä se loppujen lopuksi ole ihan hirveän suuri vaiva.

Ottaisin mielelläni vastaan helppoja reseptejä ja arkiruokavinkkejä! Meidän perheen arkiruokien valintaan eniten haasteita tuo mun IBS-ongelma, ei niinkään esikoisen keliakia tai keskimmäisen laktoosi-intoleranssi.

Mitä teillä syödään?

Lue myös

Suosittelemme