Työ ja raha

Espoolaislääkäri teki vapaaehtoistyötä Brasiliassa: ”Riipaisi huomata, ettei köyhillä lapsilla ole mitään arvoa”

Sikri Tukiainen, 41, kohtasi Brasiliassa hyväksikäytettyjä tyttöjä ja naisia, jotka piti saada uskomaan, ettei kadulle kannata jäädä. Surullisinta oli nähdä lapsia, joita kukaan ei halunnut. – Monta kertaa teki mieleni laittaa lapsi taskuun ja lähteä karkuun.

Teksti:
Pirjo Kemppinen
Kuvat:
Kuvat Roope Permanto/Otavamedia

Sikri Tukiainen, 41, kohtasi Brasiliassa hyväksikäytettyjä tyttöjä ja naisia, jotka piti saada uskomaan, ettei kadulle kannata jäädä. Surullisinta oli nähdä lapsia, joita kukaan ei halunnut. – Monta kertaa teki mieleni laittaa lapsi taskuun ja lähteä karkuun.

Kadulla haisee pissa. Edestakaisin lipuvista autoista tiiraillaan prostituoituja, jotka hämärän laskeuduttua ovat asettuneet Avenida Conselheiro -kadun varrelle kuin lihatiskille.

Naisten luokse kävelee suomalainen Sikri Tukiainen, 41, joka on juuri aloittanut vapaaehtoistyöntekijänä brasilialaisessa miljoonakaupungissa, Recifessä. Hänen katseensa kohtaa naisen, joka seisoo lehtikioskin nurkalla korkeissa koroissaan ja minimittaisessa punaisessa mekossaan.

Sikri seisahtuu naisen luokse.

– Ymmärrätkö, kuinka arvokas olet? Ei ole kenenkään paikka seistä myymässä ruumistaan täällä pissanhajussa, hän sanoo tulkin välityksellä.

Moniquen vahvasti meikatut kasvot ovat kuin kivestä veistetyt. Ilmeettömät. Hän vaikenee.

Vasta paljon myöhemmin Sikri saa tietää, että Monique kuunteli häntä sittenkin.

Kutsumusta vahvisti hengellinen herääminen

Jo pikkutyttönä Sikri halusi lääkäriksi kuten isänsä, ortopedi Eero Hyvärinen. Häntä kiinnostivat ihmiskeho ja sen toiminta. Kutsumusta vahvisti lukion viimeisellä luokalla hengellinen herääminen, joka toi mukanaan palon ihmisten auttamiseen.

Sikri valmistui lääkäriksi vuonna 2002. Samana vuonna hän meni naimisiin. Jo tuolloin sekä Sikrillä että hänen miehellään, Tero Tukiaisella, 51, iti mielessä ajatus vapaaehtoistyöstä. Sikri keskusteli aiheesta paljon isänsä ystävän, F1-lääkärinä tunnetun Aki Hintsan kanssa, joka oli ollut lähetyslääkärinä Etiopiassa. Aluksi Sikrikin kuvitteli toimivansa lääkärinä Afrikassa.

Vuonna 2013 Sikri ja Tero tapasivat Nic ja Rachel Billmanin, jotka olivat perustaneet Shores of Grace -järjestön auttamaan slummien ja katujen asukkaita sekä prostituoituja Koillis-Brasiliassa.

– Se kolahti. Halusimme tutustua järjestön työhön paikan päällä, Sikri kertoo.

Visiitti toteutui keväällä 2014. Sikri ja Tero kulkivat järjestön työntekijöiden mukana slummeissa ja kaduilla sekä osallistuivat huostaan otetuille lapsille ja nuorille perustetun turvatalon toimintaan kahden viikon ajan.

Kotiin palatessa oli selvää, että he lähtisivät takaisin.

Tero irtisanoutui työstään. Sikrille järjestyi vuoden vuorotteluvapaa Jorvin sairaalan osastolääkärin virasta.

– Olisin ollut valmis tarvittaessa myös irtisanoutumaan. Kutsumus oli niin voimakas.

Tukiaiset pääsivät matkaan 7. tammikuuta 2015.

Prostituoiduista suurin osa oli joutunut lapsena hyväksikäytetyksi

Sikri opiskeli portugalin kieltä ennen lähtöään, mutta varsinainen kielitaito karttui paikan päällä. Aluksi kanssakäymiseen tarvittiin tulkkia, mutta vähitellen hän pystyi keskustelemaan suoraan niin järjestön muiden työntekijöiden kuin turvatalon ja slummien asukkaiden sekä prostituoitujenkin kanssa.

Kadulla toimivista prostituoiduista suurin osa oli joutunut viimeistään 12-vuotiaana hyväksikäytetyksi. Se oli osaltaan viitoittanut tulevaisuuden.

– He tunsivat itsensä arvokkaaksi silloin, kun joku rupesi maksamaan siitä, minkä äidin poikaystävä tai naapurin setä otti ilmaiseksi, Sikri toteaa.

Sikri kiersi kadulla kerran viikossa. Kerran kuussa naisille järjestettiin juhlaillallinen järjestön tukikohdassa.

– Naiset olivat aina kuulleet olevansa yhteiskunnan pohjasakkaa. Me kerroimme heidän olevan prinsessoja, joilla on suuri arvo.

Suurin osa prostituoiduista unelmoi pääsevänsä pois kadulta. Järjestö auttoi palkkaamalla heitä keittiö- ja siivoustöihin tai avittamalla alkuun opinnoissa. Elämäntavan muutos ei silti ollut helppo. Naisilla ei ollut itseluottamusta eivätkä he olleet oppineet järjestelmällisyyttä.

Rahakin koukutti kadulle. Minimipalkka maassa on 740 realia eli noin 245 euroa kuukaudessa. Kadulla nainen tienaa 50–100 realia eli 17–33 euroa asiakkaalta.

Sikri arvelee, että kymmenkunta naista on onnistunut irtautumaan prostituutiosta viiden vuoden aikana.

– Moni palaa takaisin kadulle kohdatessaan takaiskuja.

Huostaanotetut siskokset uivat sydämeen

Työssään lääkärinä Sikri on tottunut etsimään ratkaisuja ja useimmiten siinä onnistumaan.

– Olen fix it- eli korjaajatyyppi.

Brasiliassa hänen oli pakko hyväksyä, ettei aina voi auttaa. Se sattui.

Erityisen hyvin Sikri muistaa neljä sisarusta, joihin hän tutustui turvatalossa jo ensimmäisellä Brasilian-vierailullaan keväällä 2014. Rayssa, nyt 19, Raquel, 15, Rafaela, 12, ja Ranyelle, 9, oli otettu tilapäisesti huostaan, koska äidin miesystävä oli käyttänyt heitä hyväkseen.

– Jostain syystä he uivat sydämeeni jo ensi tapaamisella.

Tunne syveni, kun Sikri ja Tero asuivat Brasiliassa.

Sitten selvisi, että turvakodin työntekijä oli syyllistynyt tyttöjen hyväksikäyttöön. Heidät päätettiin palauttaa äitinsä luo.

– Riipaisi huomata, ettei köyhillä lapsilla ole mitään arvoa. He ovat ainoastaan tilastoja rumentavia numeroita, joita kohdellaan sen mukaisesti. Palauttamalla tytöt pyyhittiin pois neljä numeroa.

Tuollaisessa tilanteessa vaihtoehtoja on kolme. Lapsi voi palata kotiin, jossa häntä ehkä pahoinpidellään, käytetään hyväksi tai jätetään täydellisesti huomiotta. Hän voi mennä lastenkotiin, jossa todennäköisesti tapahtuu sama kuin kotona, tai asettua kadulle. Rayssa harkitsi kadulla asumista.

– Halusin ottaa hänet meille, mutta hänen äitinsä olisi voinut ilmoittaa tytön kaapatuksi. Äiti oli katkera Rayssalle. Miesystävä joutui vankilaan hyväksikäytöstä, ja äiti piti tytärtään ilmiantajana.

Yksikään vaihtoehdoista ei ollut hyvä, eikä Sikri voinut tilanteelle mitään.

– En voinut muuta kuin sanoa, että tässä olen. Kuljen vierelläsi mitä ikinä tapahtuukaan.

Rayssa päätyi kotiin. Sikri pitää yhteyttä häneen ja hänen sisariinsa. Sikri ei tiedä, ovatko sisarukset tällä hetkellä hyväksikäytettyjä.

– Kynnys kertoa siitä ei ole ainakaan madaltunut kaikkien kokemusten jälkeen.

Nykyään Rayssa uskaltaa jo kuitenkin unelmoida. Hän haluaa opiskella arkkitehdiksi.

– Se ei ole helppoa, kun elämä on selviytymistä päivästä toiseen.

Kaikkia ei voi auttaa, yhtä voi

Kurjuutta, nälkää, pahoinpitelyjä ja hyväksikäyttöä päivästä toiseen. Mikä auttaa kestämään, kun ympärillä on niin paljon pahaa?

Sikri saa suurimman voiman uskostaan.

– En voi syyttää Jumalaa siitä, että joku mies päättää hyväksikäyttää lasta. Emme me ihmiset ole marionettinukkeja. Olemme saaneet vapaan tahdon tehdä hyviä tai huonoja valintoja, Sikri toteaa.

Myös hyväksikäyttäjät ja pahoinpitelijät ovat uhreja.

– Olisi helppo suomia poikalapsia, pitää heitä sikoina, mutta he eivät ole koskaan saaneet oppia muuta tapaa kohdella naista. He ovat nähneet kotona mallin, jonka mukaan naista lyödään ja käytetään hyväksi. Se on maailma, jossa he kasvavat.

Kun ongelmia on valtavasti, ihminen ajattelee helposti, ettei voi tehdä mitään. Kun ahdistaa liikaa, on tuskattomampaa katsoa muualle.

Sikri kertoo Mosambikissa toimivasta järjestöstä, jonka slogan on Stop for the one.

– Brasiliassa tajusin, mitä se tarkoittaa. Voin pysähtyä ja tehdä kaikkeni yhden auttamiseksi. Sitten ehkä jatkaa toisen kanssa. Jo silloin olen tehnyt osani. Minun ei tarvitse pelastaa koko maailmaa.

Upea koti kymmenennessä kerroksessa

Sikri ja Tero asuivat kahden makuuhuoneen asunnossa meren rannalla. Koti oli kymmenennessä kerroksessa, mistä aukeni upea näköala. Zika-virusta ja denguekuumetta levittäneet hyttyset eivät lentäneet sinne saakka. Kodin sijaintia Sikri sadatteli vain silloin, kun hissi oli rikki ja ostokset oli raahattava portaita pitkin.

Osansa hyönteisistä Sikri silti sai. Eräänä päivänä hän löysi päästään täitä. Ne leviävät kulovalkean tavoin mielellään halailevien lasten päistä. Niiden hävittäminen vaati mielikuvitusta. Täisampoota sai kaupasta, mutta kodin puhdistaminen oli haaste. Pyykkikone käytti pestessään vain haaleaa vettä. Jääkaapin pakastelokero oli liian pieni petivaatteille.

– Lopulta keitin tyynyliinat kattilassa. Seuraavaksi järjestin puhdistustalkoot turvakodissa.

Kertaakaan Sikri ei tuntenut oloaan turvattomaksi Recifessä. Hän ei liikkunut yksin pimeällä, ei käyttänyt aitoja koruja tai kantanut yleensä käsilaukkua. Rahaa hänellä oli aina mukanaan sen verran, että sitä voisi tarpeen vaatiessa antaa ryöstäjälle.

Onnettomuuteen hän joutui kerran. Siitä koitui paljon iloa.

Matkalla slummialueelle Sikri kompastui jalkakäytävällä.

– Ainoa ajatukseni oli, etten ortopedina halua murtaa ranteitani.

Ensimmäisenä kiveykseen iskeytyi leuka. Sikriltä halkesi kaksi hammasta. Lähistöllä oli siistin oloinen hammaslääkärin vastaanotto, ja hampaat korjattiinkin siellä edullisesti. Hammaslääkäri lupautui myös vapaaehtoistyötä tekevien yhteistyökumppaniksi. Järjestö saisi hinnoista puolet alennusta.

Huonot hampaat voivat olla este elämänmuutokselle

Köyhien hampaat ovat yleensä karmivassa kunnossa. Se voi olla este elämänmuutokselle. Sikri kertoo naisesta, joka pääsi suomalaisten tuella opiskelemaan sairaanhoitajaksi, mutta häntä ei voitu ottaa työharjoitteluun reikäisten ja lohjenneiden hampaiden vuoksi.

– Hampaat ovat yksi syy siihen, miksi köyhät naiset päätyvät orjatyövoimaksi. He eivät pääse töihin edes pikaravintolaan.

Sikrin onnettomuuden jälkeen jo kymmenen naista on saanut hampaansa korjattua suomalaisilta ja brasilialaisilta kerätyillä avustuksilla.

Aina ei työ sujunut yhtä helposti, sillä suomalaisen ja brasilialaisen kulttuurin erot ovat suuret. Eurooppalaisen naisen ehdotuksia ei kuunnella. Sikri oppikin luovimaan. Kun asian sai junailtua paikallisen sanomaksi, se sai kannatusta.

Suorapuheisuudella ei ole arvoa.

– Lupaus tehdä jotain ei tarkoita, että niin tapahtuu.

Kärsivällisyys karttui. Sikri oppi myös olemaan aiempaa enemmän läsnä.

– Ihmisistä on tullut tärkeämpiä kuin asioista. Pystyn edelleen oravanpyörämeininkiin, jos on pakko, mutta en halua sitä.

”Surulliseksi tekevät lapset, joita kukaan ei halua”

Mentyään naimisiin Sikri ja Tero toivoivat lapsia, mutta toive ei toteutunut. Brasiliassa Sikri toimi sylinä vauvoille, jotka tuotiin turvakotiin suoraan synnytyksestä.

– Sain jakaa rakkautta pienokaisille. Se täytti äitiyden kaipuutani. Olen aina iloinnut ystävien raskauksista ja vauvoista, koska olen nähnyt, kuinka toivottuja he ovat. Kipeää teki nähdä, etteivät ihmiset arvosta lapsiaan.

Vauvoille riittää adoptiota jonottavia vanhempia.

– Surulliseksi tekevät lapset, joita kukaan ei halua. Monta kertaa teki mieleni laittaa lapsi taskuun ja lähteä karkuun.

Toive paluusta itää mielessä

Prostituoituna toiminut Monique katosi kadulta noin puoli vuotta sen jälkeen, kun Sikri oli hänet ensi kerran tavannut. Kukaan ei tiennyt, mitä hänelle tapahtui.

Eräänä päivänä hän ilmaantui järjestön tukikohtaan. Taitavaksi ruoanlaittajaksi tiedetty Monique palkattiin kokiksi. Sikri alkoi jutella hänen kanssaan aina kohdatessaan. Vähitellen he ystävystyivät.

Sikri kysyi, mikä sai Moniquen lähtemään pois kadulta.

”Jossain vaiheessa päätin uskoa siihen, mitä aina sanoit. Että minullakin on arvo ja minusta on muuhunkin kuin itseni myymiseen”, hän vastasi.

Nykyään hän elättää itsensä myymällä leipomiaan kakkuja.

Sikri ja Tero viettivät lopulta Brasiliassa vuoden sijaan puolitoista. Taloudellisesti niin pitkän palkattoman työn mahdollistivat vuorotteluvapaakorvaus, säästöt ja ystäviltä saadut avustukset.

Tukiaiset palasivat kotiin heinäkuussa 2016. He nauttivat mökkeilystä, grillaamisesta, saunomisesta ja järvessä uimisesta. Raikkaasta ilmasta. He palasivat kuntosalille ja golfkentille.

Silti Sikrin mielessä itää toive paluusta Brasiliaan.

– Jokin siellä resonoi sydämeni kanssa. Haluan jatkaa Moniquen sekä Rayssan ja hänen sisartensa vierellä kulkemista.

Julkaistu Annassa 10/2017.

Lue myös:

Suomalaisäiti ja tytär lähtivät avustustyöhön: kranaatit tai koti-ikävä eivät pelota

Susanna Haavisto ja Eija Ahvo vapaaehtoistyössä Ruandassa: Ihaninta on lasten nauru ja kiljunta

Testaa, millaista muutosta elämäsi kaipaa

X