Julkkikset

Karhu-ryhmän ex-pomo Harri Gustafsberg tietää, miten pelon voi jalostaa hyödyksi ja vahvuudeksi: ”Pelko on elämän tuhlaamista”

Jokainen terve ihminen pelkää joskus. Silti pelon ei pidä antaa hallita elämää. 20 vuotta poliisin valmiusyksikkö Karhussa työskennellyt Harri Gustafsberg  tietää, miten pelon voi jalostaa hyödyksi ja vahvuudeksi. Niin hän tekee myös omassa arjessaan.

Teksti:
Leeni Peltonen
Kuvat:
Sara Pihlaja

Harri Gustafsberg tunnetaan poliisin valmiusyksikön jäsenenä, operatiivisena johtajana ja kouluttajana.

Jokainen terve ihminen pelkää joskus. Silti pelon ei pidä antaa hallita elämää. 20 vuotta poliisin valmiusyksikkö Karhussa työskennellyt Harri Gustafsberg  tietää, miten pelon voi jalostaa hyödyksi ja vahvuudeksi. Niin hän tekee myös omassa arjessaan.

Aamu on alkanut vain muutaman asteen lämpöisessä vedessä. Pirkkalan Pyhäjärven vesi on puhdasta, ja sinne on Harri Gustafsbergin kotiovelta vain parisataa metriä. Kevään valo on paljastavaa. Kun sen läpi katsoo maailmaa, perusasiat kirkastuvat.

– Miten puhdistava asia: mennä aamulla kylmään veteen, olipa kesä tai talvi. Itseni karaiseminen ja yksinkertaisista asioista nauttiminen vahvistavat minua, Harri sanoo.

”Miten puhdistava asia: mennä aamulla kylmään veteen, olipa kesä tai talvi. Itseni karaiseminen ja yksinkertaisista asioista nauttiminen vahvistavat minua.”

Hänet tunnetaan poliisin valmiusyksikön eli Karhu-ryhmän jäsenenä, operatiivisena johtajana ja kouluttajana. Hän on avannut poliisin huippuyksikön työskentelyä kirjoissaan ja parhaillaan Karhuryhmä-tv-ohjelmassaan. Poliisin työssä Harri kohtasi rikollisen maailman kaikki puolet ja näki, miten ihminen ääritilanteissa käyttäytyy. Nyt hän on jo vuosia käyttänyt tuota oppia hyödykseen valmentamalla yksilöitä ja tiimejä huippusuorituksiin.

Ei ole sattumaa, että Harrin puheessa vilahtelevat sellaiset käsitteet kuin keho–mieli-­yhteys ja resilienssi. Voimankäytön ja aseiden sijasta hänen vahvuutensa on nyt mielen hallinnassa.

Harri Gustafsberg: ”Stressi ahdistaa ja piinaa meitä joka päivä”

Arkinen aamuhetki Pirkkalassa on kaukana poliisin erikoistilanteiden karskista ja synkästä maailmasta. Harri on uintireissulta palattuaan valmistanut perheelle aamu­palan. Poliisina työskentelevä avopuoliso on jo matkalla töihin Helsinkiin. Harri saattelee avopuolison 8-vuotiaan tyttären kouluun, jossa lähiopetus taas jatkuu.

Naapuritalossa, parinsadan metrin päässä, asustaa ex-vaimo Jutta Larmin (ent. Gustafsberg) perhe. Jutta ja Harri olivat naimisissa 2007—2011, ja Harri adoptoi tuolloin Jutan pojan, nyt 16-vuotiaan Maxin.

– Laajennettu perheemme mahtuu hyvin samalle tontille. Olemme paljon tekemisissä keskenämme, ja lapset tulevat ja menevät talojen välillä, Harri kertoo.

Aamupuuhien jälkeen Harri tassuttelee talon toiseen päätyyn työhuoneeseensa. Juuri nyt valmennukset tehdään verkkoyhteyksien avulla, kuten moni muukin asia koronan riivaamassa maailmassa.

– Monilla eri aloilla työskentelevät ihmiset kaipaavat lisää työkaluja stressinhallintaan. Stressi on epämiellyttävää, se ahdistaa ja piinaa meitä joka päivä. Mutta meidän pitää oppia menemään päin pelkoja ja muuttamaan peloista johtuvaa epämiellyttävää ja kuluttavaa tunnetta.

Harri Gustafsberg: ”Hyvä tahto ei riitä kriisien ratkaisemisessa”

Harrin valmennuksessa on ollut yritysjohtajia, esimiehiä ja työntekijöitä. Stressi on erilaista erilaisissa työtehtävissä, mutta hallinnan tunnetta kaipaavat kaikki.

Juuri nyt, koronapandemian aikana, stressinhallintakykyä kaivataan erityisen paljon. Tavallisten huolien rinnalle on noussut pelko omasta ja läheisten terveydestä, toimeen­tulosta ja yhteiskunnan kestävyydestä. Yhtäkkiä ilmassa on entistä vakavampia eksistentiaalisia kysymyksiä: miten meidän oikein käy?

– Tällaisessa tilanteessa ihmisten käyttäytymistä ja reaktioita leimaa alkukantainen pakene tai taistele -moodi. Silloin keho ja mieli toimivat aivan erityisellä tavalla, ja valitettavan usein se näyttäytyy päättömänä sähläämisenä etenkin ensimmäisen sokkivaiheen aikana.

Harri Gustafsberg
– Stressi kaventaa ajattelua, iskipä se pörssiyrityksen johtajaan tai sairaanhoitajaan. Siksi stressinhallintaa kannattaa opetella, Harri Gustafsberg sanoo.

Harri analysoi tällaista käytöstä stressinhallinnan näkökulmasta: koska stressi on epämiellyttävä tila, ihminen yrittää päästä siitä eroon. Jos tämä ohjaa käyttäytymistä, voimme päätyä järjettömiin tekoihin, koska tavoitteena on ensisijaisesti purkaa tuota huono oloa.

– Valitettavasti pelkkä hyvä tahto ei riitä kriisien ratkaisemisessa. Pitäisi myös osata ajatella taitavasti, vaikka juuri se on paineessa vaikeaa, sillä stressi kaventaa ajattelua.

Hän ottaa esimerkiksi vessapaperin hamstrauksen koronarajoitusten alkuvaiheessa. Vaikka järki sanoi, ettei meiltä vessapaperi lopu, moni ajautui joukkohysterian vallassa marketin jonoon.

– Poikkeustilanteessa olisi erityisen tär­keää, että osaisi siirtää huomionsa pois oman edun lyhytnäköisestä tavoittelusta tai voimakkaiden tunteiden ohjausvallasta. Stressinhallinnassa on kysymys ärsykkeiden tunnistamisesta: onko uhka aito vai kuvitteellinen? Stressi syntyy mielen tulkinnan välityksellä, ja sen hallitsemisen yleispätevä sääntö on opetella tulkitsemaan asioita uudella tavalla.

Stressinhallintaan vaikuttaa olennaisesti myös kehon toimintakyky. Yksinkertaisesti: hyvä fyysinen kunto auttaa käsittelemään stressikuormaa ja palautumaan kuormituksesta.

Harri Gustafsberg kohtasi poliisintyössään äärimmäistä pahuutta

Harri kohtasi poliisintyössään äärimmäistä pahuutta ja silmitöntä väkivaltaa. Se opetti elämän raadollisuuden mutta antoi myös halun nähdä sitä pidemmälle.

– Olen nähnyt kaiken sen kauheuden, mihin ihminen pystyy. Kun työtä tekee pitkään, oppii väistämättä jollain lailla myös ymmärtämään rikosten tekijöitä – ymmärtämään, vaikkei hyväksymään tekoja. Rikosten taustalla on aina tragedioita, kun tekijä on jostain syystä kadottanut itsensä ja yrittää poistaa omaa tuskaansa tekemällä pahaa.

Harri Gustafsberg
– Arki sujuu nyt kuten ennenkin: teen töitä ja olen perheen kanssa. Iltaisin treenaan. En normaalistikaan juuri käy konserteissa enkä lätkämatseissa, Harri Gustafsberg sanoo.

Juuri nyt poliisi ja sosiaaliviranomaiset kuuntelevat tarkoin sitä, mitä kodin seinien sisäpuolella tapahtuu. Kaiken näkemänsä jälkeenkin Harria mietityttää, miksi paha olo perheissä kärjistyy.

– Nyt eletään ihmeellistä aikaa. Jos ihmiset eivät kestä olla muutamaa viikkoa kotona lastensa kanssa, syy siihen löytyy aikuisten mielestä. Ihmisillä on hyvin erilaiset resurssit ratkoa elämän haasteita: toisille eristys aiheuttaa ahdistusta ja saa aikaan paljon negatiivisia ilmiöitä, ja toiset puolestaan nauttivat siitä. Vaikeuksissa mielen suorituskyky ja henkiset voimavarat paljastuvat.

Hänen maailmankatsomuksessaan ihmisenä kasvamiseen kuuluu se, että oppimisen taso koko ajan nousee ja haasteista opitaan. Ilman henkilökohtaisen vastuun ymmärtämistä se ei tapahdu.

– Ihmisyyteen kuuluvat kaikki tunteet, myös ahdistus, viha ja pelko. Meissä kaikissa on myös mielen pimeä puoli. Mutta erot syntyvät siitä, miten kohtaamme omat tunteemme. Negatiivisten tunteiden kohtaamisessa auttavat tietoisuus ja rohkeus: joskus on hyvä kääntyä sitä päin, mitä ha­luaisi ensisijaisesti väistää. Itsetuntemus kehittyy itsensä tietoisesta haastamisesta. Vapaus negatiivisten tunteiden ylivallasta ei synny väistämisestä vaan vastuusta. Kaikkea kuormaa ei tarvitse käsitellä itsenäisesti: tarvitsemme ystäviä, läheisiä ja joskus jopa ammattiapua.

Kehon ja mielen yhteistoiminta kiehtoo Harri Gustafsbergia

Mielen tyyneys sekä fyysinen ja henkinen suorituskyky – muun muassa niitä Harrin valmennus opettaa. Kehon ja mielen yhteistoiminta kiehtoo häntä loputtomasti, sillä edelleen on paljon asioita, joita tiede ei pysty selittämään. Hänen oma opiskelunsa ei suinkaan loppunut tohtorintutkintoon vuonna 2017. Matka jatkuu edelleen tutkimustyön ja tieteen parissa.

– Missä tietoisuus on? Missä se asuu? Pystymme mittaamaan esimerkiksi autonomisen hermoston toimintaa, mutta emme pysty täysin selittämään, miten se vaikuttaa mieleemme.

Hän tasoittaa mieltään tietoisesti useita kertoja päivän mittaan hengittämällä, laskemalla ”aivojen taajuutta” eli rauhoittamalla autonomista hermostoaan.

Harjoitus on yksinkertainen: Ota ryhdikäs asento ja aloita rauhallinen hengittäminen nenän kautta sisään, niin että hengitys menee syvälle keuhkojen alaosaan. Oikea hengitys aktivoi vatsan seutua. Hengittämisen tulee olla syvää mutta samaan aikaan kevyttä, mahdollisimman luontaista. Uloshengityksen tulee olla hieman pidempi kuin sisäänhengityksen, ja sekin tapahtuu nenän kautta.

– Yleisin hengittämisen ongelma arjessa on se, että hengitämme liikaa, liian tiheästi ja pinnallisesti. Kun hengittää oikein, aivojen taajuus rauhoittuu ja kehoon vapautuu mieli­hyvähormoneja.

Rauhoittumisen lisäksi Harrin keho kaipaa aktiivisuutta, sillä perheenisän arki ei sisällä likikään samanlaista fyysistä toimintaa kuin poliisin työ Karhu-ryhmässä.

Fyysinen treenaaminen on hänelle tär­keää. Kehon ja mielen yhteys on kiistaton, ja keho kaipaa toimintaa. Harri pitää kuntoaan yllä muun muassa lenkkeilemällä ja sali­harjoittelulla.

– Juoksin juuri eilen metsäpoluilla. Miten kauan ihminen onkaan juossut polkuja pitkin? Siinä on jotain hyvin yksinkertaista ja samalla voimakasta.

Itsensä haastaminen tapahtuu usein pelon tai ponnistuksen rajoilla

Vasta kun turvallisuus horjuu, sen merkityksen ymmärtää. Omien pelkojen kanssa silmäkkäin joutuminen on mieltä ravisteleva kokemus.

Harri Gustafsberg on avoimesti kertonut kirjoissaan muun muassa siitä, millaisia pelkoja ja totaalisia stressireaktioita hän koki Karhu-ryhmässä toimiessaan. Kuinka pelko aluksi lamaannutti, mutta miten siitä kasvoi yli. Olennaista hänen mielestään on ymmärtää oman suorituskykynsä rajat: mikä juuri minua stressaa, mikä kuormittaa ja aiheuttaa paineita.

– Itsensä haastaminen tapahtuu usein pelon tai ponnistuksen rajoilla. Ilman itsensä likoon laittamista fyysinen tai henkinen kasvu rajoittuu. Uskon, että ihmisyys tarvitsee haasteita ja että pelosta on mahdollista oppia pois, mutta se vaatii paljon työtä.

Harri tekee parhaillaan poliisiammattikorkeakoulun hankkeessa tutkimustyötä päätöksenteosta paineiden alla. Sellaisiin tilanteisiin joutuvat monet muutkin kuin poliisit, esimerkiksi pelastustyöntekijät ja sairaaloiden etulinjassa työskentelevät. Myös Karhuryhmä-tv-ohjelma pyrkii tuomaan päivänvaloon ymmärrystä siitä, miten mieli toimii haastavissa tilanteissa. Tilanteita havainnollistetaan poliisitilanteilla ja vierailijoiden puheenvuoroilla. Mukana on poliiseja, asiantuntijoita, valmentajia ja myös rikosten tekijöitä, uhreja ja omaisia.

– Olen nuorena poliisina pelännyt tilanteissa tarpeeksi monta kertaa, jotta tiedän, mitä pelko on. Rohkeus on sitä, että vaikka pelko on läsnä, se ei rajoita toimintaa. Ny- kyään voin olla joskus rohkea, ja toisessa hetkessä tunnen pelon häivähdyksen. Jokainen normaali ihminen pelkää joskus, mutta pelko on elämän tuhlaamista.

”Olen nuorena poliisina pelännyt tilanteissa tarpeeksi monta kertaa, jotta tiedän, mitä pelko on. Rohkeus on sitä, että vaikka pelko on läsnä, se ei rajoita toimintaa.”

Aika ajoin Harriakin kalvaa huoli esimerkiksi siitä, miten lapset tulevat pärjäämään elämässään. Tai miten maapallo selviytyy, ja etenkin ihmiskunta sen pinnalla. Muita pitkäaikaisia pelkoja hän ei itsessään tunnista.

– Toisaalta työ haastaa minua joka päivä. Aivoihin sattuu monta kertaa viikossa, kun yritän ymmärtää ja osata enemmän. Välillä iskee pelko, ymmärränkö tarpeeksi hyvin, mitä asiakkaani tarvitsevat. Ja väsyneenä tulee joskus totaalinen riittämättömyyden tunne. Pitää vain ponnistaa ylös ja miettiä, miten siitäkin kokemuksesta voi vahvistua.

Juttu on julkaistu Anna-lehdessä 21/2020.

X