Julkkikset

Suomenlinnan kesäteatterissa konnaa näyttelevä Minna Suuronen: ”En ole aina ollut mukava ja ihana äiti”

Näyttelijä Minna Suuronen, 50, kulkee kesän ajan Suomenlinnan kesäteatterin ja Vihdin-kodin väliä. Oma maatila puoliso Antti Virmavirran kanssa pitää hänen jalkansa hyvällä tavalla maassa.

Teksti:
Iina Alanko
Kuvat:
Paula Kukkonen/Otavamedia, Om-Arkisto

Minna Suuronen on monelle tuttu suositusta Klikkaa mua -tv-sarjasta.

Näyttelijä Minna Suuronen, 50, kulkee kesän ajan Suomenlinnan kesäteatterin ja Vihdin-kodin väliä. Oma maatila puoliso Antti Virmavirran kanssa pitää hänen jalkansa hyvällä tavalla maassa.

Aluksi näyttelijä Minna Suurosta epäilytti. Ohjaaja Juha Kukkonen halusi tehdä Suomenlinnan kesäteatteriin Ken Keseyn vuonna 1962 kirjoittaman  näytelmän Yksi lensi yli käenpesän, jonka Milos Formanin elokuva teki myöhemmin maailmankuuluksi.

– Luin näytelmän ja pidin sen kuvaamaa mielisairaala-asetelmaa jo aikansa eläneenä,  Minna kertoo istuessaan Suomenlinnan Susisaaren ruokalan terassilla lattelasi edessään.

– Muutin mieleni, koska Juha perusteli asian niin hyvin: kyse on valtasuhteista ja vallankäytöstä, aina ajankohtaisista teemoista.

Kukkonen on kertonut, että hän halusi näytelmän konnaksi – hoitaja Ratchediksi – nimenomaan Minnan.

– Äääh, Juha nyt vain imartelee. Kyllä hän olisi siihen jonkun muunkin löytänyt, Minna vähättelee.

Näytelmän toisena keskushahmona on Robin Svartströmin esittämä McMurphy, osaston uusi potilas, joka alkaa kapinoida Ratchedia ja tämän mielivaltaisia sääntöjä vastaan. Asetelma muuttuu valtapeliksi. Sitten mopo karkaa molempien käsistä.

– Ihan hirveähän Ratched on ja käyttää valtaansa väärin. Mutta onhan sellaisiakin ihmisiä, ja pitää heitäkin esittää. Tai eikö juuri heitä pidäkin esittää! Kun vallasta tapellaan, kenelle tahansa voi käydä niin kuin näytelmässä: syntyy ajatus, että tämä homma katsotaan loppuun asti.

Haaveroolina naispuolinen Kummisetä

Minnasta tuli Ryhmäteatterin vakioensemblen jäsen vuonna 1998.

–  Olin nuori ja ajattelin olevani Ryhmiksessä ehkä muutaman vuoden, minkä jälkeen siirtyisin muualle. Mutta yhtäkkiä onkin mennyt 20 vuotta, ja olen Ryhmiksessä yhä.

Vuosiin on mahtunut monenlaisia rooleja, joista mitään Minna ei halua nostaa ylitse muiden. Yksi silti harmittaa:

Esa Leskisen ohjaus Euroopan taivaan alla vuodelta 2010 oli aikaansa edellä eikä löytänyt yleisöään.

Ryhmäteatterissa eletään nyt muutosvaihetta. Esa Leskinen on siirtynyt Kansallisteatteriin, eikä hänen tilalleen teatterin taiteelliseksi johtajaksi ole vielä nimitetty ketään.

– Me katellaan nyt vähän aikaa. Luomme tulevaa ohjelmistoa kimpassa. Hyvinhän meillä menee, Minna kuvailee.

Minnan mieleen ei millään tule toiveroolia, jota hän vielä haluaisi näytellä. Sitten hänen ilmeensä kirkastuu.

–  Kummisetä-elokuvan Don Corleone! Voisin olla sellainen naispuolinen mafiapomo.

Näyttelijäpariskunta Minna Suuronen ja Antti Virmavirta vuonna 2015.

Maalla itseään ei ehdi miettiä

Minna on asunut pitkään maatilalla Vihdissä miehensä, näyttelijä Antti Virmavirran kanssa.

– Siellä on väljyyttä ja omaa rauhaa. Luonto on voimakkaasti läsnä, ja tekemistä on niin paljon, ettei itseään ehdi hirveästi miettiä. Jalat pysyvät hyvällä tavalla kiinni maassa.

Vihdissä maalaistalossa ovat varttuneet myös perheen kolme tytärtä, jotka ovat nyt 14-, 16- ja 18-vuotiaat.

– He ovat nuoria naisenalkuja, ja tunnen heistä syvää ylpeyttä. Olen halunnut antaa heille sellaisen naisen mallin, että he osaavat pitää kiinni oikeuksistaan ja ajattelevat, että naiseus ei ole este millekään, mitä he elämässään haluavat tehdä.

Olinko hirveä äiti?

Välillä Minna potee myös huonoa omaatuntoa: olikohan hän ihan hirveä äiti silloin, kun lapset olivat pieniä?

– Tytöt syntyivät aika pienillä ikäeroilla, ja elämä oli alussa aikamoista selviytymistä. Kävimme molemmat töissä, ja joskus olin poissaoleva kotonakin, kun minulla oli jokin suuri työ meneillään. En siis ole aina ollut mikään mukava ja ihana äiti. Olen yrittänyt avautua ja hyvittää poissaoloani niinä hetkinä, kun olen paremmin läsnä.

Mitä tytöt äitinsä pohdintoihin sanovat?

– Että lopeta äiti, älä viitsi, sinä olet pyytänyt tuota anteeksi jo monta kertaa!

Perhe on asunut maalaistalossaan kohta jo parikymmentä vuotta. Onko tilalla kaikki nyt valmista ja ovatko remontit ohi?

– Ei ole! Tekemistä on vielä kasapäin, Minna nauraa.

– Mutta maasta kasvaa taas ruokaa ensi talveksi. On marjapensaat, omenapuut ja mansikkamaat. En edes oikein tiedä, mitä kaikkea Antti on laittanut tänä kesänä kasvamaan sillä aikaa, kun puoliso on ollut saarella tekemässä taidetta.

X