Julkkikset

Valokuvaaja Meeri Koutaniemi kuvaa rankkoja aiheita kutsumuksesta: ”Tärkeintä on, että naiset pystyvät puhumaan kokemastaan väkivallasta”

Valokuvaaja Meeri Koutaniemi, 30, nosti Annan 55-vuotisjuhlanumeron haastattelussa esiin sen, että joka kolmas maailman naisista kohtaa elämänsä aikana väkivaltaa. – Tärkeintä on, että naiset pystyvät puhumaan kokemastaan väkivallasta ja näkevät, että yhteiskunta reagoi siihen vakavasti, Koutaniemi sanoo.

Teksti:
Tyyne Pennanen
Kuvat:
Kristiina Kurronen/Otavamedia

Meeri Koutaniemi, 30, on valokuvaaja ja aktivisti. Vuonna 2013 hän voitti useita sarjoja Vuoden Lehtikuva -kilpailuissa. Hän on perustamassa sääriötä naisiin kohdistuvan väkivallan estämiseksi.

Valokuvaaja Meeri Koutaniemi, 30, nosti Annan 55-vuotisjuhlanumeron haastattelussa esiin sen, että joka kolmas maailman naisista kohtaa elämänsä aikana väkivaltaa. – Tärkeintä on, että naiset pystyvät puhumaan kokemastaan väkivallasta ja näkevät, että yhteiskunta reagoi siihen vakavasti, Koutaniemi sanoo.

”Kuvasin vuonna 2016 Teodora del Carmen Vásquezia, joka oli joutunut vankilaan, koska hän oli saanut keskenmenon ollessaan yhdeksännellä kuulla raskaana. El Salvadorissa naisia tuomitaan vankilaan abortin tai keskenmenon takia. Samana vuonna Intiassa tapasin miehen, joka oli yrittänyt tappaa kaksi tytärtään ja vaimonsa, koska vaimo oli synnyttänyt tyttöjä. Toinen tyttäristä ei selviytynyt.

 

Joka kolmas maailman naisista kohtaa elämänsä aikana väkivaltaa. Sitä on kaikissa yhteiskunnissa, myös Suomessa, mutta se ilmenee eri tavoilla. Niin kauan kuin hyväksytään se, että väkivalta kuuluu luonnollisena osana patriarkaaliseen kulttuuriin, asiat eivät muutu.

Itse havahduin ilmiön laajuuteen 19-vuotiaana, kun olin Intiassa kuvaamassa lapsityöläisiä ja kastittomia. Siitä lähtien väkivallasta selviytyneiden naisten dokumentoiminen on ollut iso osa valokuvaajan ja aktivistin työtäni. Haluan herättää keskustelua ja tuoda nähtäviksi tarinoita, joita naiset ovat halunneet jakaa. Teen tätä työtä kutsumuksesta ja jatkan sitä tulevaisuudessa.

Tärkeintä on, että naiset pystyvät puhumaan kokemastaan väkivallasta ja näkevät, että yhteiskunta reagoi siihen vakavasti. Mitä useampi nainen murtaa hiljaisuuden syklin joko lähipiirissään tai julkisuudessa, sitä todennäköisempää on, että miehet alkavat tukea ystäviensä, tyttäriensä ja vaimojensa hyvinvointia.”

X