Polkujuoksu

Bodom Trail -kisarapsa

7.5.2016 Teksti: Elina Hovinen

Bodom Trail on nyt kunnialla suoritettu läpi. Juoksusta nautin aivan suunnattomasti ja kaipa mä ne muutkin velvollisuudet suoritin ihan okei. 🙂

Sain työkavereiltani armahduksen ja tulin pelipaikoille vasta puoli yhdeksältä Heidin kyydissä. Heidistä on kaikkien näiden yhdessä juostujen kisojen ja treenilenkkien seurauksena tullut mulle tosi läheinen. ❤ Olikin erityisen mukava lähteä juoksemaan loistavassa seurassa – Heidin ja pikkusiskoni kanssa.

Sovimme yhdessä, ettemme ota juoksusta mitään paineita. Nautimme vain maisemista ja fiiliksestä ja mennään sen mukaan. Puhua pulputimme lähes koko matkan. En katsonut kertaakaan kellostani aikaa, katsoin vain matkan kertymistä. Olin todella yllättynyt, kun Heidi sanoi 12 kilometrin etapin lähestyessä, että olimme juosseet jo 1,5 tuntia. Reitti oli toki haastava, mutta mulla oli ollut sellainen tuntuma, että olisimme olleet hiukan nopeampia.

Tässä yritämme löytää suosta tuon miehen suon nielaisemaa kenkää. Meidän etsintöjen aikana emme sitä löytäneet.

Kuva: Karri Jalava

Bodom Traililla voi jättää matkan 12 kilometriin, vaikka olisi ilmoittautunut puolimaratonille. Tiedostimme vaihtoehdon, mutta kenelläkään meistä ei tainnut käydä mielessäkään reissun jättäminen tuohon, joten paahdoimme maalialueen ohi täyttämään vesisäiliöt ja imaisemaan toiset geelit kitusiin ja jatkoimme matkaa.

Viimeiset yhdeksän kilometriä olivat reitin haastavimmat. Siinä oli paljon suota ja kalliota ja lopussa myös kangasmetsää ja pienet pätkät soratietä, mutta kyllä se tuskainen suossa lumpsuttelu palkittiinkin aivan mielettömän hienoilla maisemilla. Pikkusisko karkasi meidän näköpiiristä jossakin 17 kilometrin paikkeilla, kun me jäimme ihastelemaan maisemia ja ottamaan kuvia.

Tulimme maaliin Heidin kanssa käsi kädessä 10 minuuttia siskoani myöhemmin. Maalissa meitä odotti lohisoppa ja monta tuttua, joiden kanssa piti jäädä vaihtamaan kisakuulumiset.

Bodom Trail oli hyvin järjestetty tapahtuma ja erityisen ihanaa näissä polkujuoksutapahtumissa on tuo lounas, jonka juoksun jälkeen saa. Polkujuoksutapahtumissa on aina omanlaisensa tunnelma. Kaikki kisaajat ovat samalla viivalla, kukaan ei yritä olla yhtään sen enempää kuin toinen.

Kisan jälkeen jäin vielä purkamaan Evoken pistettä. 🙂 Kattokaa nyt noita mun työkavereita. On nekin aika jees. 🙂