Juoksu

ENNÄTYS!!

22.9.2013 Teksti: Elina Hovinen

Huh, takana niin mieletön juoksu, että on vaikea pukea sanoiksi, mutta yritän. Aamu meni tosiaan tankatessa ja keskittyessä. Välillä loikin kämppää ympäri ja hoin, että mä pystyn siihen! 😀 Me nimittäin Venlan (sisko) kanssa laskettiin vähän kilometriaikoja ja mietittiin tavoiteaikaa. Pari tuntia ennen lähtöä päätimme, että lähdemme yrittämään 3:50 aikaa, joka vaatisi 5:27 minuutin kilometrivauhdin. Numeroina nuo tuntuivat mulle utopistisilta. Viimeksi juoksin maratonin loppuaikaan 4:12 ja olin maalissa ihan loppu, tai oikeastaan olin jo neljä kilometria ennen maalia ihan väsynyt ja hyytyminen oli alkanut jo 28 kilometrin kohdalla. Juoksusta jäi kaikesta huolimatta ihan hyvä fiilis, mutta usko itseeni maratonjuoksijana puuttui. Kokemuksena oli vain tuo yksi vauhdinjaollisesti pieleen mennyt. Olin yrittänyt analysoida ensimmäisen maratonin virheet ja ottaa niistä opikseni. Nyt takana oli loistava Midnight Run -kokemus ja erittäin onnistunut 30 kilometrin pitkä lenkki, jotka toivat lisää itseluottamusta, mutta silti jännitti, miten osaan jakaa vauhdin niin, että jaksan koko matkan ilman hyytymisiä.

Minä, Venla ja Venlan mies, joka juoksi ensimmäisen maratoninsa aikaan 3:31!!!!


Venla, minä ja Anna, joka juoksi ensimmäisen maratoninsa aikaan 4:14!

Sovimme tyttöjen kanssa, että lähdemme alun rauhassa ja kirimme vauhtia sitten. Mä olin täynnä virtaa ja lähdin sitten kuitenkin vetämään heti alusta lähes tavoitevauhtia. Juoksu tuntui heti aivan ihanalta. Vihdoinkin pääsee purkamaan kaiken sen jäätävän määrän energiaa. Fiilistelin varmasti rasittavuuteen asti, miten ihanalta tuntuu juosta ja miten helpolta tuntuu. Hymyilin suurimman osan matkasta. Höpisin muiden juoksijoiden kanssa ja heittelin femmoja katsojille. Ensimmäiset 20 kilometriä oli metsää ja hiekkatietä. Aika mäkistä, mutta mun hanurilla kiivetään kyllä mäkiä, eivätkä ne tuottaneet vaikeuksia. Venlalla ei ollut tänään ihan yhtä onnistunut juoksupäivä. Häntä oli koko viikon vaivanneet erinäiset lihaskivut. 26 kilometrin kohdalla, kun mäet eivät kuitenkaan loppuneet, vaikka niin olimme luulleet, Venla sanoi jonkun mäen jälkeen, että mene vain. Ja mä lähdin. Olimme tuossa vaiheessa Garminin mukaan 0.45 min tavoiteaikaa edellä. Lähdin juoksemaan fiilistellen, nappasin toisenkin kuulokkeenkin korvaan ja annoin mennä. Samalla tavalla naama näkkärillä ja femmoja heitellen. Erään tuntemattoman miehen kannustajakaveri, jonka olimme parissa kohtaa nähneet, bongasi minut 30 km kohdalla ja ihmetteli mihin jätin hänen kaverinsa ja siskoni. ”Mä jätin ne, mä jätin kaikki” -huusin riemuissani. Yksinhän mä tuossa vaiheessa juoksin. 😀 😀 Hän huusi, että hyvältä ja kevyeltä näyttää, anna mennä. 30 kilometrin kohdalla samalle reitille tulivat myös puolikkaan juoksijat. Yritin pysyä 1.45 tavoiteaikaa juoksevien kyydissä mukana. Sain heistä lisää virtaa, kun kuvittelin itsekin, että olen juossut vasta vajaat 10 kilometriä.

Kiitos Sarille näistä kuvista!

Matinkylän rannasta bongasin ihanan ystävän lapsineen! Tuntui ihanalta nähdä tuttuja reitin varrella, koska muuten kannustajia oli tosi vähän. Toisaalta kiva, kun sai ihan rauhassa keskittyä, mutta kyllä niistä kannustuksista vaan saa voimaa, joten kiitos kaikille reitin varrelle raahautuneelle.

Tuuletin jokaisen kilometripylvään kohdalla ääneen, vaikka yksin juoksinkin. Jossakin vaiheessa bongasin meistä 15 kilometrin kohdalla irroittautuneen miehen. Kysyin häneltä, mitäs hän vielä tässä juoksee. 😀 Hän ihmetteli onko hänen vauhti hiipunut vai mitä on tapahtunut. Mä kerroin, että oon kirinyt reippaasti vauhtia. Juostiin vuorovedoin kaiketi loppuun saakka ja tsempattiin toisiamme.

Haukilahdessa tien varressa pyörään nojaili tuttu kasvo – Alexander Stubb. Hän sanoi minulle (?), että maraton menee aikaan 3:45. Katsoin kelloa, olin kirinyt tavoiteajasta 3 min, nopeasti mietin mun kunnon ja fiiliksen ja päätin, että niin muuten menee. Nyt juostaan, kun kerran Stubukka käskee! Lähdin vielä vähän kirimään. Hymyilytti vieläkin, nyt erityisen paljon. Mä olen tekemässä ennätystä ja vieläpä ihan reilua sellaista. Jaloissa ei mitään erityistä tuntemusta. Tietysti väsymystä, mutta ei mitään isompaa. Vointi oli ihan käsittämättömän hyvä ja virkeä. Olin ottanut geelejä alusta asti tasaisesti 7-8 kilometrin välein ja juonut jokaisella juomapisteellä mukillisen urheilujuomaa ja mukillisen vettä. Yhdeltä juottopisteeltä nappasin kourallisen suolakurkkuja ja popsin niitä naamaani. Haukilahdesta oli vielä vajaat 10 kilometriä maaliin. Nämä maastot ovat mulle enemmän kuin tuttuja. Pystyin suggeroimaan itseni normi sunnuntailenkille freeseillä jaloilla. Olin jo ennen lähtöä päättänyt, että tällä kertaa päähän ei päästetä ajatusta väsymyksestä tai kivusta. Sellaista ei ole. Tänään tehdään ennätys. 

Kolme viimeisintä juoksukuvaa miehen ottamia. 

41 kilometrin kohdalla vihdoinkin odotti mies kahden nuoremman ja Sarin kanssa. 🙂 Vilkutin jo kaukaa, että täältä tullaan. Olin jo niin liekeissä, että enkkari tulee ihan kirkkaasti ja hyvin menee ja jee! Huusin kaiken tämän isolla äänellä. 😀 Otaniemen risteyksessä jollakin meni jalat alta, onneksi siihen säntäsi heti ensiapu paikalle, pahalta näytti. Toinen tuupertui ihan vähän ennen maaliviivaa ja yksi konttasi maaliin, liekö sama kaveri. Mä pääsin hyvävoimaisena maaliin minulle käsittämättömään aikaan 3:45:10. Maalissa oli jo Venlan mies ja Timo, joka piti mulle kerran treenit. 🙂 Molemmat miehet olivat juosseet 3:30 tuntumaan. Molemmilla oli jäänyt juoksusta hampaankoloon, vaikka mielettömän ajan olivat juosseet.

Venla tulee maaliin! Sisko alitti neljän tunnin maagisen rajan kolmella minuutilla. Hyvä Venla! Mä taisin pilata siskon juoksun liidaamalla, mutta toisaalta, yksilölaji tämä on. Ja alkuperäinen tavoite täyttyi, neljän tunnin alitus. 

Maalissa näin Adidas Heimolaisia taas. 🙂 Joonaksen kanssa ehdin muutaman sanan vaihtaa. Heilläkään ei ollut helppo juoksu. 

Etukäteen olin ajatellut, että pitkänmatkanjuoksut saa tämän maratonin jälkeen jäädä ja keskityn muuten monipuoliseen treenaamiseen, mutta ei. Ei tällaisen kokemuksen jälkeen tätä lajia voi jättää. Mä en ole vielä päässyt edes vauhtiin. Ei Joonas haluaisi ruveta valmentamaan musta juoksijaa? 😉


Mitäs me maratoonarit?

Kerroinkohan mä jo, että mulla oli koko juoksun ihan sairaan hyvä fiilis enkä hyytynyt tai edes meinannut hyytyä? 😉 Maalissa vielä riitti virtaa. Jaksoin vielä hyppiäkin!

Aivan täydellinen juoksu! Parasta tässä oli se, että mulla jäi sellainen olo, että pystyn vielä parantamaan tästä.

Matka: 42,195 km
Kesto: 3 h 45 min 10 s
Syke: keski – 162 bpm, max – 179 bpm
Kalorit: 2 335 kcal

Joku oli hajottanut mun juoksun aikana Garminin tikun, niin en saa siirrettyä dataa Garmin Connectiin.

Ainiin! Olin 8. nainen ja koko sijoitus 100. Ei huono?

Kommentit (86)

Voi vitsi, olipa kiva pitkästä aikaa palata näihin tunnelmiin. Tuo juoksu oli aivan huippu! Toivottavasti sun koitos menee yhtä mukavissa merkeissä. 🙂

Wihiii! Jäätävän hieno suoritus nainen! Jännitin koko päivän loppuheimolaisten puolikasta ja sun maratonia.kumma miten sitä voi miettiä ja jännätä tuntemattoman puolesta! 🙂 onnee vielä..fiilistelehän 🙂

Jei, kiitos! 🙂

Oot sä uskomaton nainen, Onnea!!! En lkyllä muuta sulta odottanutkaan. Upee suoritus!!

Kiitos! 🙂

Siis en osaa muuta kuin ihmetellä! WOW! Sä oot kone!

Hehe, en mä ehkä ihan. 😀

Vau, onnea mahtavasta suorituksesta! Mäkin oon ihan fiiliksissä täällä sun puolesta. 😀

Kiva kuulla, että oot ollut hengessä mukana! 🙂 Kiitos!

Jes! Aivan mieletön suoritus, iha huikeeta! Luin sun tekstiä tippa linssissä. :’) Onneksi olkoon loistoajasta! <3

Voi sinä ihana! 🙂 Kiitos!

Ei voi muuta sanoa ku AIVAN MAHTAVAA!!! Onnittelut!!!

Kiitos paljon! 🙂

VAU! Ihan huikea juoksu, huikea kirjoitus siitä ja tuossa lopussa vielä vaatimattomasti, 8. nainen! VAUU!

Onnea, onnea niin paljon! Ja kiitos kun olet jakanut tämän kaiken meidän kanssa! 🙂

Itse ajattelin ensimmäisellä leikkauksen jälkeisellä semi-pitkiksellä (16km) perjantaina, että taidan unohtaa koko maratonin ja keskittyä juoksemaan puolikkaalla jotain oikeesti kunnollista aikaa, mutta ei…tää kirjoitus sai taas ajattelemaan, että ei hitsi, kyllähän sitä kuningasmatkaa on pakko lähteä tavoittelemaan, vaikka ens vuonna Tukholmaan… 😉

Ihana kommentti! Kiitos paljon! 🙂

Mä kans mietin tuota Tukholmaa ensi keväänä. 🙂 Mukaan vaan!

Hieno suoritus, itsellä tavoitteeba parantaa 4:45 aikaan 4:30. Nytkun maraton stressi on ohi kaivataan jonkinlaista käyttötestikommentointikirjoitusta tosta sun Garminista.

Kiitos! 🙂

Auts, joo, pitää tehdä sellainen. Opin vasta kellosta lisää, joten nyt mä ehkä osaisin tehdä suht kattavan postauksen aiheesta. Lupaan toteuttaa.

Ihan käsittämätöntä!!!! 🙂 Onnea tuhannesti. Sinulle ja kaikille muille itsensä ylittäneille!

Kiitos kiitos! 🙂

Vitsi miten upea suoritus!! Aivan huikea nainen olet ja mulle suuri inspiraation lähde 🙂 Nousi omatkin juoksufiilikset taas ihan huippuunsa, kun tätä luki! Paljon onnea ihan mielettömästä suorituksesta!! 🙂

Voi kiitos! 🙂 Kiva, jos täältä saa inspiraatiota. 🙂

Huikean hieno juoksu, onnea! Itse taisin tulla puolikkaalta vähän sun jälkeen maaliin ja paransin edellistä aikaani 8 min. Tyytyväisiä siis ollaan täälläkin 🙂 Kokopitkään en taida koskaan pystyä, tuntu nimittäin aikamoiselta kun te 30 km kohdalla samalle reitille ilmestyitty ja oltiin lönkötelty se kymppi siihen mennessä…

Äläpä sano, ettet pystyisi. En mäkään pitkään aikaan uskonut siihen, mutta treenaamalla pystyy mihin vain, jos paikat pysyy kunnossa. 🙂

Wau! Näinkin sut Matinlahden rannassa ja ihailin juoksuas kun näytti niin helpolta ja kevyeltä! 😀 Mahtava suoritus! Sain sun tekstiä ja fiilistelyä lukiessa itsekin ihan uuden innostuksen juoksua kohtaan 🙂

Ai näit? 🙂 Kiva kuulla, että se myös näytti helpolta. 🙂 Hyviä juoksuja! On se vaan ihana laji!

Ei hitto vie! Sulla on lahjoja ja motivaatiota, upee suoritus! 🙂

Mä alan itsekin uskoa, että mulla saattaa olla lahjoja tähän. Tai sinniä tai paljon treeniä – ihan sama, mutta mä pystyin siihen ja ehkä pystyisin vielä parempaankin. 🙂

Kiitos! 🙂

Huikee suoritus Elina!! Aivan mahtavaa! Mä oon niin onnellinen sun puolesta idolini! 🙂

Kiitos! 🙂 Sä sanoit, että kirkkaasti menee alle neljän tunnin, mut silloin en vielä uskonut! 🙂 Oikeassa olit.

Onnittelut nopeesta juoksusta! Oli hieno lukea kuinka hyvällä mielellä juoksit koko matkan. =) Tsemppiä treeneihin jatkossa.

Kiitos! Oli kyllä niin hyvän mielen juoksu, ettei koskaan. 🙂

Onnittelut ihan mielettömästä suorituksesta – voit olla todella tyytyväinen! Itse juoksin kaikkien aikojen ensimmäisen puolikkaani eilen Espoossa ja juoksukipinä kyllä entisestään kasvoi. Koukuttavaa hommaa ja mieletön fiilis kaupan päälle!

Eikö ole! Juoksussa on jotain taikaa. Se on tavallaan tosi tylsää ja tyhmääkin, mutta silti koukuttavaa ja siitä saa ehdottomasti isoimmat endorfiiniryöpyt.

Onnittelut ensimmäisestä puolikkaasta! Siitä se lähtee!

Aivan mahtava suoritus! Pakko sanoa että ainut järkytys oli kun sivupalkista bongasin ikäsi ! Postauksen kuvien perusteella olisin väittänyt sinua enintään 25-vuotiaaksi!! Tänään tosiaan vasta ensimmäistä kertaa luin blogiasi, mutta ei taatusti jää viimeiseksi kerraksi !

😀 😀 Eikä!! Kiitos! 🙂 Kiva, jos tulit jäädäksesi!

siis ONNEA ihan superisti!!! Ihan huikee nainen olet!! Näin sut Haukilahdessa, ja olit tosi pirteän näkönen! Vautsi, mikä suoritus, aivan nappiin mennyt! 🙂

Kiitos!! Vieläkin vain hymyilyttää koko juoksu. 🙂 Ai että. Voiko tällaista kokea toista kertaa? Epäilen.

Onnea huikean hienosta juoksusta! Oot niin super mimmi ettei mitään rajaa. Mun idoli!
Nauti tänään olosta ja mässää kaikki maailman herkut, oot ne ansainnut!

Wau, kiitos! Niin mä teinkin. Söin jäätelöä, karkkia, nachoja… 🙂

Aivan loistava suoritus! Onnea tuhannesti!! 🙂 Tämä postaus toi taasmieleen omat muistot ensimmäiseltä maratoniltani ja päätin että ens vuonna mäkin lähden hakemaan enkkaria! Sä oot teräsnainen 🙂

Kiitos paljon! 🙂 Go go, ensi vuonna uusia enkkareita!

Wau, hieno saavutus! Onnea! Hassua miten sitä jännittikin tuntemattoman puolesta, odottelin jo innolla juoksuraporttia.

Oi, ihana kuulla, että oot jännittänyt mun puolesta. Mä jännitin itsekin ihan hirveästi, mutta sitten kun pääsin juoksemaan, niin jännitys hävisi. 🙂

Kiitos!

Upeeta! Onnittelut! Kun luin sun juttuasi, niin kehossa meni kylmänväreet ja täytyi vielä pinnistää, ettei tule tippa linssiin. 🙂 Hieno juoksu ja hieno onnistuminen. Oot supernainen!

Voi että, ihanaa kun olet eläytynyt. 🙂 Oli se kyllä mageeta, voi vitsi!

Huippua! Ihan liikutuin, kun luin postauksesi 🙂

ONNEA!

Eikä, ihana! Kiitos!

Nainen!!! Wow, upeaa!

Jeeee! Kiitos! 🙂

Hyvä hyvä! Melkein tuli tippa silmään, kun luin tätä postausta 🙂 Aivan mahtavaaaaaa!

Ihana sinä! Kiitos!

Onnittelut hienosta juoksusta! Upea suoritus tosiaankin, noin huima parannus aiempaan aikaan ja mikä parasta tuo sinun mieletön fiilis juoksun aikana ja miten hyvävoimainen olit vielä maalissa. Ehdottomasti kannattaa jaksaa juoksuja!

Kiitos, oli kyllä kokemus vailla vertaa! 🙂 Ei tätä vaan voi jättää tähän. Juoksut jatkuu…

Hieno juoksu! 🙂

Sitä se oli! 🙂

Onnea vielä!onnistuit ihan super hienosti!rautaisen kunnon lisäks tuo juoksu on kyllä niin paljon myös pään sisältä kiinni.sulla oli niin kova itsevarmuus jaksamisen suhteen. Toisin ku itellä,en ollu yhtään niin varma pääsenkö edes maaliin saakka!on se kuningaslaji,ei voi muuta sanoa!keväällä stokis:)

Kiitos! 🙂 Säkin onnistuit loistavasti! Ens kerralla on viisaampi ja uskaltaa yrittää enemmän. Mä en ekalla kerralla millään uskaltanut revitellä yhtään, koska ei vain tiennyt missä omat rajat menee. Keväällä Stokis! Niinhän me sovittiin! 🙂

onnea vielä!!!!! tää sai mut uskomaan itseeni, et voin. itsekin parantaa ens kerralla tosi paljon.. ku kerta säkin, tuntematon urheilijaidolini!!!!!

Kiitos! 🙂 Todellakin voit! Vaatii vain määrätietoista treeniä ja uskoa itseensä! 🙂 Hyvä sä, kohti enkkareita! 🙂

Jeee! Mä oon taas ihan fiiliksissä sun onnistumisesta kun luin tän bloggauksen. Mahtavaa!

Voi että, ihanaa! 🙂

Ja kuvista näkee ettei ole tehnyt ollenkaan tiukkaa 🙂 Mahtavaa!

En vieläkään meinaa uskoa sitä itsekään! 🙂

Tosi hieno juoksu! Ja kuvat ovat niin huippuja, nainen vetää martsua hymyssä suin 🙂 Tsemppiä uusiin koitoksiin!

Heh, niin se vaan meni. Hymy korvissa 42 km. 😀

VAU! ONNEA!!!!
Tämän tekstin luettua tuntu että oon itekki juossut maratonin! Oot kyllä uskomaton. <3

Kiitos paljon! <3

wow hieno juoksu! ja oot ollu upee ilmestys tuolla juostessas! 🙂

Voi häkellys, kiitos! 🙂

Niin huikeeta! Oot Sä nainen 🙂 illalla jo postausta oottelin,aamulla sit ensimmäisenä katsomaan. On Se vaan niin jännä et saat minut tuntemattoman elämään näin mukana 🙂

Ihanaa, että oot ollut niin hengessä mukana! 🙂 Tulee itsellekin hyvä fiilis, että on saanut jakaa tätä taivalta teidän kaikkien kanssa.

HIENOA NAINEN! HIENOA!
AIvan mahtavalta kuulosti tuo sun juoksusuoritus!

Iso kiitos! 🙂

Mahtavaa! Onnittelut hienosta juoksusta! Oot kone =D

Kiitos! 🙂

Siis Wow! Todella mahtava aika! Onnittelut hienosta juoksusta! Huomasin muuten vasta nyt ettet oo enää blogilistalllani. Oot vaihtanu osotetta jossain vaiheessa. Ihme kun ei ole susta kuulunukkaan aikoihin. 🙂

Kiitos paljon! 🙂 Blogin osoite vaihtui kesäkuussa. Tervetuloa takaisin kyytiin. 🙂

Onnea hienosta juoksusta ja ennätyksen tekemisestä! Tuli se 3:45:kin kelloon.

Terveisin,
15 km:n kohdalla irtautunut ja lopussa vauhdistasi tönkköjalkojen takia tipahtanut mies, joka päätyi tänne sattumalta Rantamaraton 2013 blogikirjoituksia googlailemalla 🙂

Eikä! Uskomatonta, että löysit tänne. 🙂 Mikä sun loppuaika oli? Kiitos juoksuseurasta! 🙂

Kiitos samoin 🙂

3:46.15 oli lopullinen aika, eli jäin reilun minuutin kun jalka lakkasi nousemasta :/ Kirjoittelen itsekin jonkinsortin treeniblogia ja käyn aina tosiaan googlailemassa muiden kirjoituksia tapahtumista, joissa itsekin olin kisailemassa.

Terveisin,
Timo

Hyvinhän sä tulit perässä! 🙂 Onnittelut ensimmäisestä hienosti menneestä maratonista! 🙂

Kerro sun blogin osoite? Jos et halua tässä julkisesti, niin laita meilillä endorfiinikoukussa@gmail.com?

Oi miten hieno juoksu! Paljon onnea upeasta suorituksesta!

Kiitos paljon! 🙂 Kävin lukemassa sun maratonraportin. 🙂 Mäkin haluan juosta vielä Berliinin maratonin. Ei se kaksi maratonia riitä. 😉

Ei riitä alkuunkaan 😀 Berliini oli kyllä tosi hieno, ja kyllähän esim. New Yorkiinkin on pakko päästä!

Totta! Molemmat siis ainakin vielä koettavana. 🙂

Oioioiiiii! Vitsit mikä teksti, ja se hyvä mieli välittyi lukijalle saakka. Itse tässä ekaa kertaa matkalla maratonille! Ihan uutukainen lukija olen:) Huh, tässähän itseäkin alkoi jännittää jo kesän alun eka koitos. Toivottavasti pääsee juoksemaan samalla flow:lla! Nauttien ja ihastellen!!:)

Satu – arjenhetket.blogspot.com

Voi vitsi, olipa kiva pitkästä aikaa palata näihin tunnelmiin. Tuo juoksu oli aivan huippu! Toivottavasti sun koitos menee yhtä mukavissa merkeissä. 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *