Maastopyöräily

Epäonnisten matka Saariselälle

27.8.2016 Teksti: Elina Hovinen

Matkamme kohti lappia starttasi kotipihasta jo viideltä torstaiaamuna. Tämän projektin yllä on leijunut kyllä melkoinen epäonnen verho, sillä mun flunssa on vaikeuttanut treenaamista ja viime metreille saakka on pitänyt jännittää pääsemmekö osallistumaan kisaan lainkaan. Viime viikolla Heidi soitti tuskastuneen kuuloisena puhelun ”et usko, mun pyörä on varastettu”. Ai saakeli. Onneksi alkuperäiseen suunnitelmaan kuului lainapyörät Saariselkä MTB:n tapahtuman järjestäjältä ja Heidille järjestyi pyörä paikan päältä.

Sulloimme aamuvarhaisella automme täyteen tavaraa – oli rinkat, pyöräilykamat ja isot matkalaukut. Pääsimme lähestulkoon Lahteen, jolloin auton moottorvalo alkoi vilkkua ja kohta se jämähti pysyvästi palamaan. Kurvasimme moottoritien reunaan ja yritimme nopeasti miettiä mitä voisimme tehdä. Luimme auton manuaalista mitä valon palaminen voisi mahdollisesti tarkoittaa. Siellä meidän huojennukseksi luki, että autolla voi vielä ajaa. Starttasimme auton, jonka moottoriääni kuulosti epämääräiseltä ja ajoimme seuraavalle P-paikalle, että pääsimme vähän turvallisempaan paikkaan miettimään mitä seuraavaksi.

Oli ilo huomata, miten kumpikin pysyi tilanteessa rauhallisen rationaalisena eikä kumpikaan alkanut raivoamaan. Kello oli vasta vähän yli puoli kuusi ja mietittiin kenelle tuohon aikaan voi soittaa. Mä googletin vimmatusti Lahden autovuokraamojen aukioloaikoja ja ehdinkin rekisteröityä yhteen ja olin jo tilaamassa taksia meille, kunnes Rami päätti soittaa isälleen. Ramin isällä on maailman kultaisin sydän. Hän päätti muuttaa päivän suunnitelmia ja ilmoittaa työpaikalleen, että pitääkin ylimääräisen lomapäivän ja suuntaakin työpaikan sijaan auton nokkansa kohti Lahden moottoritietä. Noin tunnin päästä hän saapui paikalle, luovutti meille oman autonsa ja otti Ramin laukeamispisteessä olevan Nissanin omaksi murheekseen. Mä siinä salassa vieritin parit liikutuksen ja kiitollisuuden kyyneleet. Miten voi tarpeeksi kiittää tuossa tilanteessa?

Siirsimme varusteemme Ramin isän autoon ja jatkoimme matkaa kohti lappia. Matka olikin sitten pitkä. Voi jeeveli, että se on pitkä. Olimme vasta puoli yksitoista illalla hotellin pihassa. Lapissa on vähän eri meininki. Olin soittanut Santa’s Hotels Tunturiin, että saavumme vasta respan sulkeutumisen jälkeen, joten meidän huoneen avain odotti postilaatikossa pääovien ulkopuolella. Kuka tahansa olisi voinut käydä nappaamassa sen sieltä, mutta ei lapissa. Hotellin pihassa oli myös monta autoa, jossa oli huikean kalliit maastopyörät katolla lukitsematta. Seuraavana päivänä samat pyörät olivat hotellin aidan vieressä, edelleen lukitsematta. 🙂

Pääsimme huoneistoomme, joka on kuin lämmin ja turvallinen tuulahdus lapsuudesta. Sisustus ja kodinkoneet muistuttivat lapsuuden kavereiden koteja. 🙂 Laitoimme saunan lämpiämään ja asetuimme taloksi. Saunan jälkeen uni pyrki väkisin silmään. Aamulla heräsimme vaivoin yhdeksältä, että ehdimme kymmeneltä päättyvälle aamiaiselle.

Päivä alkoi ihanan aurinkoisena ja matkustamisen kankeus ja pöhötys karisi vähitellen, kun käpyttelimme Saariselän keskustaa edes-takaisin. Päivä hurahti kisatunnelmia sivusta seuratessa. Pääsimme Ramin kanssa ensimmäiselle huoltopisteelle jakamaan urheilujuomaa. Oli mahtava päästä katsomaan miltä se meininki näyttää. Serkkunikin pyöräili siinä pitkällä matkalla ja pysähtyi siihen huoltopisteelle – halasi, joi urheilujuoman ja jatkoi matkaa. 🙂

Iltapäivällä saimme Heidinkin Saariselälle, nappasimme hänet matkalaukkuineen kyytiin ja kurvasimme Kaunispään Huipun ravintolaan myöhäiselle lounaalle, jonne olimme saaneet kutsun tulla syömään ja nauttimaan upeista maisemista.

Iltaa istuimme meidän huoneistossa pelleillen pyöräilyvarusteilla ja puhumalla kaikesta maan ja taivaan välillä. Tuli siinä nautittua lasit viiniäkin, kun ei tässä niin tosissaan olla. Heidin kanssa on aina niin mukavaa ja tulee naurettua.

Nyt istumme Heidin kanssa aamupalapöydässä ja heti kun saan tämän postuaksen julkaistua, siirrymme pukemaan pyöräilykamat päälle ja hivuttaudumme vähitellen lähtöviivalle. Starttaamme klo 10 matkaan, tänään pyöräilemme 40 kilometriä, eli puolet lyhyemmän  matkan kuin alunperin oli tarkoitus.

Kommentit (3)

Kävimme nyt tulomatkalla Pure Burgerissa syömässä! Kiitos paljon vinkistä, oli todellakin käymisen arvoinen paikka. 🙂

Pysähtykää palatessa Rovaniemellä syömään Kauppayhtiöllä PureBurgerit. Siinä unohtuu mahtka väsymykset ja rikkinäiset autot. Onnea pyöräilyyn!

Kävimme nyt tulomatkalla Pure Burgerissa syömässä! Kiitos paljon vinkistä, oli todellakin käymisen arvoinen paikka. 🙂

Hei kiitos vinkistä, tuolla pitkällä matkalla olisimme kaivanneet juurikin tällaisia vinkkejä.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *