Eltsu testaa 11.8.2014

Flowpark Vierumäki

Teksti: Elina Hovinen

*Yhteistyössä Vierumäen kanssa

Kävimme viime viikolla tutustumassa Vierumäen Flowparkiin ja samalla kuulimme mitä kaikkea Vierumäellä voi tehdä. Lähdimme tälle reissulle koko perheen voimin.

Tämä oli toinen reissuni Vierumäelle. Ensimmäisellä kerralla olin jo sitä mieltä, että Vierumäelle pitää palata vielä uudestaan ja sama fiilis jäi vielä toisenkin reissun jälkeen. Siellä on ihan loputon määrä mahdollisuuksia, joita lapsiperheenä voi tehdä, puhumattakaan muuten. Ehkä ensi kesänä menemme perheleirille. Vierumäellä voi golfata, ratsastaa, meloa, kiipeillä, juosta, pelata pallopelejä – kaikkea. Sieltä löytyy myös majoitukset ja ravintolat samasta kompleksista.

Taisin jo partiopostausten yhteydessä hehkuttaa Flowparkia. Tämä Vierumäen Flowpark-kokemus oli meille kaikille ensimmäinen laatuaan. Mulla ei ollut seikkailupuistosta oikein mitään ennakkoajatusta. En ollut etukäteen erityisen innoissani tai jännittynyt. Alkuun radat näyttivät maantasolta katsottuna helpoilta. Sitten vain valjaat niskaan ja kuulemaan opastusta valjaiden käytöstä ja turvallisuudesta. Jokaisen Flowparkiin tulijan täytyy käydä turvallisuusopastus ja harjoittelurata läpi, että valjaiden käyttö tulee tutuksi. Valjaiden käyttö tuntui aluksi hieman monimutkaiselta ja mietin, miten meidän seitsemänvuotias suoriutuu niiden kanssa. Turha huoli, sillä hän oli paljon näppärämpi kuin minä. Sitten vain harjoittelun jälkeen varsinaisille radoille.

Ensimmäinen kunnon rata oli aika helppo, mutta jo siinä sai vähän esimakua siitä mitä on luvassa. Vaikka rata oli aika matala, niin minä korkeanpaikankammoinen olin vähän jännityksestä jäykkänä.

Ensimmäisen radan jälkeen lähdimme koko viisikko kohti seuraavaa, vihreää, rataa. En ollut katsonut rataa etukäteen, joten en tiennyt yhtään mitä on luvassa. Sinne vain tsemppasin pienimmänkin kohti korkeuksia. Tässä vaiheessa ei enää itsellä ollut varaa miettiä pelottaako vai ei, vaan keskityin lasten kannustamiseen ja tsemppaamiseen. Meidän tytöt ovat kaikki aika arkoja kiipeilemään eivätkä muutenkaan ole mitenkään kovin uhkarohkeita. Tästä syystä olin suorastaan yllättynyt, kun esikoinen kiipesi radalle ilman mitään ihmettelyä ja kaksi pienempääkin pienen kannustuspuheen jälkeen.

Rata oli aika korkea (kuva yllä), mutta valjaat ovat niin turvalliset, että oikeasti ei tarvinnut pelätä yhtään. Lapsille jokaista tehtävää ennen sanoin, että ”ei haittaa vaikka tippuisit, valjaat estää sinua putoamasta maahan”. Itseänikin tämä tieto helpotti.

Radat oli tehty niin, että puiden väleihin oli tehty erilaisia tehtäväosuuksia, jotka piti suorittaa päästäkseen aina seuraavaan vaiheeseen. Jokaisen tehtävään piti vähän kerätä tsemppiä ja tasanteelle päästyä tuli aina voittajaolo. Meidän pienimmäisellä alkoi radan puolessa välissä tuntumaan ylivoimaiselta koko radan suorittaminen ja keskimmäinenkin keräsi kaiken rohkeutensa suorittaakseen radan loppuun. Radalta olisi päässyt kesken kaiken pois, mutta tytöt tsemppasivat hienosti eikä tarvinnut pyytää henkilökuntaa hakemaan pois.

Tässä kohtaa (kuva yllä) keskimmäisellä meinasi loppua usko ja nuorimmainen takertui miehen kaulaan ja tuli hänen sylissään tämän pätkän.

Sitten oli enää vuorossa loppuliuku, mutta sekin oli ylivoimaista pienimmälle, jonka jalat tärisivät jännityksestä. Ressukka! Nappasin tytön syliini ja liu’uttiin yhdessä alas.

Voi vitsi sitä fiilistä kun pääsimme kaikki takaisin maan pinnalle! Mä olin aivan järjettömän ylpeä mun tytöistä! Jokainen ylitti itsensä moneen kertaan.

Sitten olikin jo niin kova nälkä, että lähdimme Vierumäen tarjoamalle myöhäiselle lounaalle. Nautiskelimme ruoasta ja pääsimme ruoan jälkeen vielä takaisin kiipeilemään poikkeusluvalla. Normaalisti kiipeilyoikeus päättyy, kun luovuttaa varusteet. Tuona päivänä oli aika vähän ihmisiä, koska ilmassa leijui ukkosen uhka. Loppuajan tytöt suorittivat kerta toisensa jälkeen ensimmäistä rataa. Esikoinen veti skidiradan lähes 30 kertaa, keskimmäinen 25 ja pienin 20 kertaa. 😀 Itse kävin suorittamassa kolmosradan (sininen). Nelosrata (punainen) oli kiinni ukkosen uhan vuoksi. Mies kävi suorittamassa pätkän mustaa rataa.

Päivä oli ihan mahtava! Suosittelen kyllä Flowparkia lapsiperheille. Musta tuntui, että tuollainen yhdessä tekeminen, toisten kannustaminen ja yhteen hiileen puhaltaminen teki ainakin meidän perheen dynamiikalle hyvää. Tekee myös hyvää käydä vähän epämukavuusalueella ylittämässä itsensä.

Sen lisäksi, että seikkailupuistossa temppuilu on kivaa, kyllä se käy myös ihan treenistä. Seuraavana päivänä käsissä tuntui lihaskipua ja ratoja suorittaessa hikikarpalot valuivat kypärän alta. Sykemittarin sykevyön temppuillessa mulla ei ole antaa kalorinkulutusta, se olisi ollut itsellenikin kiinnostava tieto.

Flowpark on auki lokakuulle saakka. Yhden henkilön lippu maksaa 22 euroa, perhelippu 74 euroa (2 aikuista + 2 lasta). Voit ostaa halutessasi lipun vain skidiradalle 12 eurolla. Jos kiinnostaa pidempi reissu Vierumäelle, tsekkaa majoitustarjoukset postauksen alussa olevan linkin kautta.

Tämän kokemuksen jälkeen uskaltaudumme Salmisaareen kiipeilemään koko perheen voimin. Koko perheen yhteiset harrastukset tuntuu nyt ajankohtaiselta ja tärkeältä.

Kommentit (4)

Oi, ihana!

Vierumäki on superkiva paikka lapsiperheille, suosittelen erityisesti POP- lomaa (=kurssia), meidän perhe tykkäsi vuonna xxxx :)!!!

Joo, just tuollaista leiriä me mietittiin. 🙂

Ihana kirjoitus!

Kihosi oikein kyyneleet silmiin tuon perhehalikuvan kohdalla!

Oi, ihana!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *