Maantiepyöräily

Haaveista totta!

20.7.2013 Teksti: Elina Hovinen

Vihdoinkin tämä päivä koitti! Mulla on nimittäin uusi maantiepyörä! Vielä yksi huutomerkki! Olen niin onnellinen, ettei mitään järkeä. Myyjä luotti minuun ja antoi pyörän samantien mukaan, hän ruuvasi omista kengistään maantielukot mun kenkiin kaupanpäällisiksi. Voi onnea! Maanantaina aamulla köpötän pankkiin siirtämään rahat myyjälle.

Kuka on onnellinen?


Eikö ole hieno, uljas ja kaunis?

Runko on Radon, joka on kaiketi samaa tavaraa ja samalta tehtaalta kuin Cube. Pyörässä on Shimanon Ultegra -osat. Pyörä on tosi kevyt, olisko alle puolitoista kiloa. Runko on alumiinia.

Ennen ostopäätöstä kävin kokeilemassa onko ajoasento mulle sopiva ja olihan se. Sitten kättä päälle, sovimme käytännön asiat ja vedin klossikengät jalkaan, kuorin tuulihousut päältä ja hyppäsin pyörän selkään. Hymyä oli vaikea pidätellä. Onhan tuo ihan eri peli kuin maastopyörä. Ihan täysin. Ajoasento on aivan erilainen ja koko pyörä käyttäytyy ihan eri tavalla.

Ajoin tosi varovaisesti, koska vaihteisto oli uusi ja erilainen, klossit erilaiset (tiukemmat) ja lukitussysteemi erilainen ja jarrujen käyttäytyminen ei ollut vielä tuttua. Lisäksi jännitin kaikkia möykkyjä, railoja ja kiviä tiellä. Onhan nuo renkaatkin aivan eri avaruudesta. 

Mutta kyllä mä päästelin ja heti huomasi, että tämä pyörä kulkee, jos vaan reisissä riittää tehoja. Mä oon ihan rakastunut tähän lajiin. Pyöräilin kotiin mutkien kautta (eksyin), matkaa tuli 30 km, mutta en ollut millään tavalla rasittunut tai väsynyt. Pyörä rullasi niin kevyesti, että on ihan eri tason pyörittämistä tuollaisella pelillä. Kulkee kuin itsestään.

Pyörän vaihteet on piilotettu käsijarrujen yhteyteen. Vasemmalla tietysti etuvaihtaja ja oikealla takavaihtajan nappulat. Vaihteet vaihtuivat aivan kuin ajatus. Naps vain ja ketju tipahtaa sille kiekolle kuin pitääkin. Hieman eri meininki on tällä hetkellä Garyssa, jota ei ole hetkeen huollettu. Huoltaminen pitäisi opetella vielä. Onko A käytettävissä tässäkin? 😉 Hän on tämän pyörän löytämisen takana, joten vielä julkinen iso kiitos A:n cycling hotlinelle! Hänelle mä aina ensimmäisenä viestitän, jos mulla on pyöriin liittyviä huolia.

Myyjä oli osannut säätää satulan mulle sopivalle korkeudelle. Penkkikin tuntui hyvältä istua, ei puutunut hanuri eikä kipeytynytkään pahasti, vaikka mulla ei ollut vaippahousuja jalassa. Sellaiset pitäisi ostaa, jotkut huomaamattomat.

Renkaista mulla ei näköjään ole mitään sanottavaa. En tiedä niistä mitään. Pelkään jo valmiiksi ensimmäistä rengasrikkoa, koska en tiedä yhtään mitä nämä on syönyt. Ehkä täytyy miettiä sellaisia pistosuojattujen renkaiden hankkimista.

Eikö ole hieno peli? Olen niin happy, että tekee mieli vaihtaa huominen pitkä lenkki piiiiiiiiitkään pyörälenkkiin. Jalat on muuten hierojakäynnin jälkeen aika hyvässä kunnossa. Penikat on irti, mutta silti on lievää kipua. Hämärää. Kyllä näillä silti juoksee.