Elämäntyyli 25.7.2013

Hanko

Teksti: Elina Hovinen

Keskiviikkona heräsimme äidin kanssa tuttuun tapaan aikaisin, jo ennen kuutta ja päätimme lähteä merelle jo ennen aamupalaa. Kahvin sentään keitimme satamassa valmiiksi. Sisko ei jaksanut herätä ja lapsetkin jatkoivat tasaista tuhinaa keulapiikissä.

Ensimmäisenä kajuutasta kömpi tämä uusi innokas navigoija.


Pisimpään kajuutassa tuhnutti nuorin typykkä

Purjehduspätkät ovat olleet edellisen purjehdusreissun mittapuulla tosi lyhyitä, mutta kuitenkin 7-9 tunnin pätkiä. Lapset ovat jaksaneet purjehtia aivan ihmeellisen hyvin. Vanhin tyttö jaksoi opiskella navigoimista monta tuntia. Ihmeesti täällä vain aika kuluu ja onneksi meille on osunut hyviä ns. perhepurjehdussäitä.


Hangon satama oli tosi vilkas. Siellä oli ihan älyttömästi veneitä ja satama-alueella oli jotkut markkinat, joten sielläkin riitti kuhinaa.


Hangossa sisko lähti takaisin arjen pariin ja me jatkoimme äidin kanssa vielä matkaa.

Sinne se sisko lähti näiden vilkutusten saattelemana koomisen pieneltä juna-asemalta koomisen pienellä junalla.

Satama-aluetta lukuun ottamatta Hanko vaikutti tosi hiljaiselta kaupungilta.

Tänä aamuna Hangon satama jäi taakse ja lähdimme jatkamaan kohti pohjoista. Nyt istun veneessä, joka on ankkuroituna Helsingholmenin satama-altaaseen. Täällä ei tietystikään ole sähköä, joten yritän nopeasti saada postauksen julkaistua ennen kun läppäristä loppuu akku.