Ruoka

Herkkulakosta elämäntavaksi?

15.1.2012 Teksti: Elina Hovinen

Rupesin miettimään tätä herkkulakkoa vähän tarkemmin. Olen ollut näiden kahden viikon aikana omasta mielestäni paljon virkeämpi ja paremmalla tuulella. Olen toki nukkunut joinakin aamuina herätyksen ohi, mutta herättyäni olen ollut virkeä vieläpä illalla töiden jälkeen. Iho on ollut aavistuksen paremmassa kunnossa ja ainakin toivon todella paljon, että iho paranisi samalla kun ruokavalio puhdistuu.

Mikä siinä sokerissa ja rasvassa vetää puoleensa? En tiedä, mutta tiedän, että mä en pystynyt pitämään kohtuutta varsinkaan sokerin kohdalla. Sitä oli vain saatava pikkuisen lähes joka päivä. Jos elimistössä on koko ajan sokeria ja lisäaineita, niin eihän se voi tehdä hyvää. Kuvittelenko vain paremman olon ja mielen, vai onko se todellista? Voihan se hyvänolontunne tulla vaikkapa onnistumisen ilosta.

Minulta on kysytty, että eikö elämä ole kauhean tylsää, kun kieltäytyy herkuista. Ei. Tällä hetkellä en kaipaa herkkuja yhtään. Ihan rehellisesti sanottuna. Joo-o, mäkin ihmettelen, miten tämä voi olla mahdollista. Tyttöjen karkkipäivän karkkeja haistoin ja sain siitä tarpeeksi. Vielä on se karkinsyönnin jälkeinen olo sen verran tuoreessa muistissa. 

Tämän oli tarkoitus olla herkkulakko, mutta nyt jo mietin, että voisiko tämä olla elämäntapa? Herkkulakon, eli 74 päivän ajan, aion olla ehdoton, mutta jos tästä tulee elämäntapa, niin en kyllä aio pipo kireällä vetää menemään, vaan joskus voisi maistaa vähän jotakin, jos siltä tuntuu. Mä oon viime vuosina vähentänyt nopeiden hiilareiden syömistä. Harvemmin otan lautaselleni riisiä, pastaa tai perunaa. Leivästä en ole pystynyt olla kokonaan erossa enkä haluakaan ruveta ehdottomaksi. Varsinkin nyt herkkulakon aikana nopeat hiilarit toimii mulla herkkuna. 

Artikkeli hiilareista.

Herkkulakon aikana vältettävät jutut

  • karkki, suklaa
  • jäätelö
  • keksit 
  • roskaruoka
  • limukat
  • leivonnaiset

Herkkuja eivät kuitenkaan ole esimerkiksi voileipäkeksit, juustot, rahka (vaikka olisi vähän lisättyä sokeria), roskaruokaa ei ole kebab salaatilla tai itse ruisjauhoihin tehty pitsa. Alkoholia en ole rajannut herkkulakon ulkopuolelle, mutta sen käyttö kuuluu vain erityisiin tilanteisiin ja sokerisiiderit ovat nou nou.

Tämä aamu on alkanut ihanasti. Lapset herättivät aamupalalle. Olivat keittäneet kahvit ja kattaneet pöydän. Aamupalan jälkeen olen kaikessa rauhassa surffaillut netissä ja nyt alan jatkamaan eilen kesken jäänyttä siivousta.

Keskimmäinen on kantanut omalle paikalleen eilen kesken jääneen vanukkaan. 😀 Tein mulle ja miehelle aamupalaksi smoothiet, lapset nautti hedelmät hedelminä.

Kommentit (10)

maikki: Puhut asiaa. Mieli on silti ristiriitainen. Vaikka tietää, että mättämisen jälkeen olo on huono ja että se ei ole terveellistä, tekee silti mieli syödä yhdeltä istumalta levyllinen suklaata tai muuta herkkua. Kiitos kun jaoit kokemuksesi, ehkä mä saan siirrettyä ajatukseni suklaasta johonkin muuhun ja itsekin jatkan pysyttelyä kaidalla tiellä. 🙂

Vhh oli mulla aika ratkaiseva niitti. Herkut jäivät ikäänkuin vahingossa. Jonkun palaveripullan saatan joskus ottaa tai kakunpalan, mutta karkkia esimerkiksi en ole syönyt vuosiin. Suklaata joskus. Jätskiäkin syön äärimmäisen harvoin enää. 70% suklaata en laske herkuksi O:) Mutta jotenkin sitä on kehittynyt muun ruokavalion mukana sellainen ”en halua tehdä tätä itselleni” olo.

Lapsillekin olen antanut karkkia äärimmäisen harvoin. Karkkipäivää meillä ei esimerkiksi ole lainkaan. Ja sen kerran kun pussukkansa saavat, käytös muuttuu heti paaaljon hankalammaksi. Ihan siis huomattavasti. Herkuiksi heillä sitten lasketaan omatekoiset muffarit, jotka yhdessä leivomme täysjyväjauhoon.

Niitä herkkuja ja karkkeja vaan tursuaa joka paikassa. Rautakaupankin kassan vieressä on karkkihylly. Opeta siinä sitten kohtuuteen muksuja. Tai itseä!

Voi mikä ihana aamupala. <3

Olen samaa mieltä tuosta herkuttomuudesta. Kun itse lopetin sokerinsyönnin, se oli aluksi vaikeaa, mutta muutaman viikon jälkeen olo oli huomattavasti parempi ja iho ihan älyttömän paljon paremmassa kunnossa. Eikä sitä sokeria enää edes tehnyt mieli!

Itse asiassa mua ihan ällötti miehen tyttären karkkipussi, joka oli täynnä sellaisia vötkylämäisiä e-koodeilla sun muilla pumpattuja tyyppejä. Leivonnaisia tekee välillä mieli, mutta muuten sokerin syönti on lakon jälkeen vähentynyt mun elämästäni huomattavasti.

Tsemppiä jatkoon!

Mulla alkoi myös kaksi viikkoa sitten vhh elämä ja samoilla linjoilla ollaan: olo on sen myötä ollut paljon virkeämpi eikä turvota! Ei tuu sitä iltapäivän väsymystä, jolloin etsii kaapista suklaata tai keksiä kahvin kanssa. Herkutella voi vaikka leivällä, hassua miten erilailla siitäkin nauttii, ja miten hyvältä se maistuu kun ei koko ajan puputa sitä. Ihanat tytöt teillä, miten liikkiksiä..:)

Täällä yksi sokerihiiri nostaa kätensä. Olin viime syksyn ja alkutalven kokonaan ilman herkkuja. Olo oli todellakin virkeämpi ja iho parempi. Noh sitten tuli joulu ja kaiken maailman juhlia, häitä ja lasten synttäreitä. Nyt onkin sit menty kohta kuukausi sellaisessa sokerihulamassa, että huh huh. Nyt sille on tultava loppu. Kohta ei mahdu farkut enää jalkaan ja posket roikkuu solisluiden päällä.

Sokerittomuudessa itselläni on vaikeaa se, että elän pullahiiren kanssa. Sellaisen hiiren, jolla se pullailu ei näy eikä tunnu missään…huoh.

Aionkin nyt sitten ammentaa blogistasi tsemppiä tällä sokerittomalla tiellä. 😉

Itse jätin tosiaan tuossa 7v sitten karkit, leivonnaiset, limut, sipsit jne. ja tarkoitus oli ensin luopua niistä pariksi kuukaudeksi. Sitten huomasin, etten halunnut niitä ollenkaan, ja tosiaan, samalla tiellä ollaan edelleen. Jäätelöä syön pari-kolme kertaa per kesä, jouluisin jokusen piparkakun. Siinä se.

Useasti kysytään, miksi olen lakossa. Heilutellaan jotain pätkistä nenän edessä ja halutaan saada minut repsahtamaan =)

Homman nimi vaan on se, ettei aidosti tee mieli.

Elämäntapa, siis! =)

Kyllä vaan, turhien hiilareiden, sokerin ja valkosten jauhojen pois jättämisestä tulee parempi olo. Eikä siitä halua luopua ja kun kerta se ei loppujen lopuksi ole sen vaikeampaa (eikä varsinkaan kallista) niin ei ole kyllä hankala päättää kummanko tien valitsee. Eikä siihen tosiaankaan tarvita mitään niitä paljon mainostettuja activia- tai hyvä olo -jogurtteja. Ihmisraukkoja viedään kyllä niin pässiä narussa niitten kans, että..

Smoothieita (tai tuttavallisemmin pirtelöitä) meilä mennee kans melkosesti. Ne on kyllä niin käteviä aamupaloja, ja kesän aikana kerätyt marjat on hyvä upottaa niihin. :o)

Täälläkin ilmoittautuu yksi sokerihiiri! :> Just viikonloppuna päätin, että nyt alotan karkkilakon, kun ei tästä muuten tuu taas yhtään mitään! En osaa syödä karkkia kohtuudella.. Joko syön sitä paljon tai en ollenkaan. Yleensä kun olen karkkilakossa, tulee ihan huomaamatta automaattisesti jätettyä muidenkin herkkujen syömistä vähemmälle! 🙂 Toivon että niin käy nytkin, vaikka tosiaan muut herkut eivät mulla olekaan läheskään niin suuri ongelma kuin karkit.. Karkinsyöntikin on tapa mihin tottuu nopeasti! Jos joka päivä syö karkkia, niin ei meinaa osata lopettaa tai olla edes yhtä päivää ilman karkkia.. Alku vaatii aina isoimman ponnistelun, mutta yritän olla taas sitkeä, ja saada ”tukea” myös täältä sun blogista! 🙂

niobe: Sinä jos joku olet niin loistava esimerkki, miten iso vaikutus vhh-ruokavaliolla on. Mäkään en halua enää sitä kamalan pöhöttynyttä ja tukkoista oloa. Tuollaiseen meininkiin mäkin haluan päästä, ettei palaveripulla olisi mikään maata kaatava juttu.

Choco: Meidän murut on maailman ihanimpia! <3

Kauanko sä olet ollut ilman sokeria? Vötkyläkarkit ja muut lisäaineiden kyllästämät jutut on tosi ällöttäviä. Oon yhtäkkiä valaistunut niidenkin suhteen ja oon pyrkinyt puhdistamaan koko perheen ruoat mahdollisimman pitkälle. Lapsetkin nykyään syövät kasviksia ja salaatteja aivan mukisematta.

Rosita: Sama täällä. Leipä on tällä hetkellä suurin herkku. Muuta ei oikeastaan edes tee mieli. Ihanaa olla pirteämpi!

Elisa: Hehee, mä muistan sun pullahiiren "pulla päivässä" -kampanjan. 😀 Tsemppiä sokerittomaan matkaan! 🙂

Daniela: Noin näyttäisi käyvän mullekin. Tai niin mä ainakin toivon.

Samaa on mulle yritetty tehdä. Mikä siinä onkin, että yritetään saada repsahtamaan?

Hurahtanu Heidi: Ei tämä ruokavalio ole todellakaan kalliimpaa. Nyt säästää kaikki ne karkkiin menneet rahat ja voi hyvällä omalla tunnolla ostaa kunnon ruokaa. Hyvään oloon ei kyllä mitään jogurtteja tarvitse, pirtelöt toimii paremmin ja on paremman makuisiakin.

Sanna: Ei mullekaan muut herkut ollut niin iso ongelma kuin karkit. Karkkiriippuvuus on jotain ihan älytöntä. Miten sitä pitääkin saada vähän väliä? Ja nyt kun oon ollut kohta kolme viikkoa ilman, niin ei tee enää yhtään mieli. Tsemppiä sullekin karkkilakkoon!

Tänään loppu kolmen viikon ketoosidieetti. Hain itelleni pussin irtareita( lähes kaikki susupaloja). Söin niitä aamupalan jälkeen ja olo oli kamala. Jano on ähkyä pahempi.

Yleensä en syö karkkia usein. Karkkipäivät on aina ollu vähän turhia. Niitä ei ollut lapsenakaan niin siitä ei jäänyt tapaa.

Joillekin itsensä palkitseminen ja tavat vie turmioon.

Kuten ”olen ansainnut siiderin” ajattelu.

Vatsani on silti pohjaton ja mitään kuria en ole osannut pitää, kaikki tai ei mitään.

Aattelin että sitä päivää ei tule etten pystyisi mättämään kaksin käsin herkkuja.

Sillon kun tiedostaa eikä oikeen tee mielikään herkkuaja niin ihmiset pyörittelee silmiään.

Loppujen lopuksi sokerimuhjut ei enää, näytä hyvältä,tuoksu hyvältä, maistu hyvältä. Se ei ole minkäänlaista ruokaa, sitä ei tarvitse eikä tee mieli syödä.

Ennen itkin itsekin sitä että jotkut ei liho mutta nykyään onneksi tajuaa että kyllä ne myrkyt ihmistä nakertaa sisältäpäin vaikkei ulos näkyisi nam 😀

Tässä maassa on hyväksytympää vetää mikrolättyä kuin syödä terveellisesti..

Huh, ei mitään tarvetta vetää roskaa. Onneksi hankin tämän trauman, voin pitää mielessä pahan päivän varalle.

Elämä jatkuu kasvispitoisella ruualla ja ihanilla hedelmillä.

maikki: Puhut asiaa. Mieli on silti ristiriitainen. Vaikka tietää, että mättämisen jälkeen olo on huono ja että se ei ole terveellistä, tekee silti mieli syödä yhdeltä istumalta levyllinen suklaata tai muuta herkkua. Kiitos kun jaoit kokemuksesi, ehkä mä saan siirrettyä ajatukseni suklaasta johonkin muuhun ja itsekin jatkan pysyttelyä kaidalla tiellä. 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *